Vähän päälle viikko sitten Elma täytti huimat 7 kuukautta. On niin haikeeta ajatella, että enää 5kk, niin hänkin on jo taapero. Kauheeta! Onneksi vielä häntä voi kutsua vauvaksi, vaikka hän alkaa olla jo aika iso vauva. Tässä kuussa Elmalla ei ollutkaan neuvola-aikaa. Seuraava on neuvolalääkäri aika, joka onkin ensikuussa.
Mitäs kaikkea meidän kuopuksemme osaakaan? Hän osaa istua vankasti syöttötuolissa ja ilman tukea. Hän osaa nostaa pallon käsiinsä ja muutenkin lelujen kanssa touhuaminen onnistuu entistä paremmin. Hän viihtyy edelleen hyvin leikkimatolla, mutta vatsallaan ollessa näkee kuinka haluaisi mennä jo eteenpäin. Vielä ei kuitenkaan ole hoksannut millä tekniikalla mentäisiin eteenpäin. Myös selinmakuulle vatsaltaan kääntyminen on haastavaa, vaikka useaan otteeseen on pyörähtänyt takaisin selälleen ilman apua. Juttua hänellä riittää vaikka kuinka paljon ja siskon touhut on parasta katseltavaa koko maailmassa.
Sormiruokailua ollaan pikkuhiljaa alettu harjottelemaan. Vielä vaan ei Elmaa syöminen itse sinänsä kiinnosta, vaan monesti pureskellaan ja syljetään muussattu ruoka pois. Vaan pikkuhiljaa hyvä tulee. Nukkuminen päivisin onnistuu erittäin hyvin, mutta yöllä valvottaisiin mieluummin. Edelleenkään ei ole ratkaisua löytynyt öihin. Siirrettiin pinnasänky Emmin huoneeseen ja Emmin sänky meidän huoneeseen, jotta Elma voisi nukkua minun vieressä. Ei sekään auttanut, sillä hän valvoo yöllä 2-4h, olin minä vieressä tai sitten en. Päivärytmiä ollaan koitettu muuttaa josko siitä olisi apua, vaan ei niin ei. Yöunet on siis vähissä ja nyt todenteolla tiedän, mitä yövalvominen on, kun Emmin aikaan ei moisesta ollut tietoakaan. Muutoin Elma on ollut tyytyväinen ja rauhallinen vauva, vaikka nyt onkin ollut kitinä päiviä mahdollisesti tulevien hampaiden takia.