Vuosi 2017

Vuosi 2017 on ollut yksi raskaimmista, mutta ihanimmista vuosista. Muutimme uuteen kotiin, esikoisemme täytti 2-vuotta, mies pääsi opiskelemaan unelmiensa ammattia ja pieni tummatukkainen tyttö täydensi perhettämme. Paljon on siis tapahtunut taas vuoden aikana. 

Vuoden alussa olin vielä töissä. Kävin Lapinlahdella kahdessa eri palvelutalossa töissä. Jäin kuitenkin toukokuussa kotiin ja hyvä niin. Sain kesän viettää kotona perheen kanssa ja nauttia yhdestä lapsesta. Kesän lopussa oli Emmin 2-vuotis synttärit ja jälleen kerran saimme hurjasti apua synttäreiden tarjottaviin vanhemmilta (ainiin Emmin 2v postaus tulossa pian, vain kuvat puuttuu). Riku pääsi opiskelemaan ja siitäkin koulusta on nyt puolet käytynä (JESSSS!!). 

Vihdoin ja viimein syyskuussa meidän rakas kuopuksemme syntyi. Ei tosin itsestään ruennut ulostautumaan, mutta kuitenkin. Näin ollen uudenlainen arki alkoi meidän perheessä, joka onkin luonnistunut erittäin hienosti. Vaikka kyllähän se täytyy myöntää, ettei elämä ruusuilla tanssimista ole uhmaikäisen taaperon ja pienen hellyyden kipeän vauvan kanssa.

 Lokakuussa ostettiin auto joka on (toistaiseksi) toiminut moitteettomasti. *kopkop* Näiden autojen kanssa kun meillä on tupannut olemaan tajuttoman huonoa tuuria. Sittenpä tulikin marraskuu ja joulu. Joulu meni vähäisellä määrällä stressiä ja rennokkuudella. Oli kyllä hyvä päätös jäädä aatoksi kotiin!

Tämä vuosi on ollut tapahtumarikas. Toivon, että vuodesta 2018 tulisi rauhallisempi, mutta onnekas. Jännityksellä jään odottamaan, mitä uusivuosi tuo tullessaan.  

Joulu

Enää 5 päivää Jouluun. On jopa omalla tavallaan aika ahdistavaa ajatella, että vuosi on taas mennyt niin hurjaa vauhtia eteenpäin. Enää kaksi viikkoa ja vuosi vaihtuu taas.

Joulu on vuoden stressaavin aihe monille, mutta niin myös minulle. Olen stressaaja luonteeltani, enkä nauti tästä ajasta yhtään. Tänä Jouluna olen päässyt ehkä hieman "helpommalla", kun suunniteltiin (tai no minä suunnittelin) kaikki lahjat jo etukäteen. Tiedettiin mitä ostetaan ja kenelle. Kuten joka vuosi, myös tänä vuonna lupasin ostavani lahjat ajoissa. Lienee sanomattakin selvää, että niin ei kuitenkaan käynyt. Käytiin nimittäin vasta eilen ostamassa kaikki lahjat (..okei, kaksi puuttuu vielä..). Toisaalta ei harmittanut yhtään, vaikka jäikin näin viimetinkaan, sillä osassa kaupoista oli jo Joulu alet menossa.

Tänä vuonna haluttiin päästä myös halvemmalla. Teimme niin, että aikuisille annetaan jotain itse tehtyjä lahjoja ja lapsille ostetaan jotain pientä ja halpaa. Tämä onnistui hyvin. Itse tehdyt lahjat tein äitini avustuksella, josta olikin suuren suuri apu. Kahden lapsen kanssa ei olisi yksin tullut yhtään mitään.

 Tänä vuonna ei keretty ottamaan joulukortti kuvia, sillä Emmi oli miltei viikon kuumeessa, eikä oltais keretty teettämään kortteja ennen Joulua. Säästettiin myös tässä ja tehtiin ne itse. Pinterest on ollut kovassa käytössä.

Tämän Joulun me vietämme kotona oman perheen kesken. Päädyttiin tähän ratkaisuun siksi, koska halutaan rauhallinen ja kiireetön aatto. Mummulat ja ukkilat kerkeää kyllä koluamaan läpi pyhinä. Halutaan hiukan jo alotella omia jouluperinteitä ja opettaa niitä myös meidän lapsillemme. Uskallan jopa väittää, että odotan jo sunnuntain saapuvan. Ehkä minussa vielä asuu se pieni Pinja, joka odotti aatto aamun tuloa ja niitä kaikki herkkuja mitä on tarjolla.

Elma 3kk

Meidän pieni pampula täytti viime perjantaina 3 kuukautta. Torstaina hänellä oli 3kk neuvola, jossa hän sai ensinmäiset rokotteensa. Kylläpä häntä harmittikin ne ja itkeä tihrusteli. Äitikin meinas itkeä parkaista, mutta hienosti selvittiin molemmat!

Paino 5545g Pituus 59,6cm Pipo 41,7cm

Elman kasvukäyrät hienosti ja tasaisesti etenevät. Maito hyvin maistuu. Kiinteitä voi alkaa testailemaan kuukauden päästä. Hyvin kontaktia ottava neiti, hymyilee ja nauraa. Rokotteet sai!

Elma on hyvin jäntevä tapaus. Hienosti kannattelee itse päätään, vaikka mahalla oleminen lattialla ei mieluisinta puuhaa olekkaan. Hän tarttuu kädellään leluihin. Usein tuttia syödessä ottaa itse tutin pois suusta ja heiluttelee sitä. Hän nauraa, hymyilee ja juttelee. Siskon kanssa juttelu ja hänen leikkejään seuraaminen on parasta. Hienosti osaa myös seurata katseellaan äänen suuntaan.
Lempipaikka on ehdottomasti viltin päällä lattialla! Sitterissä hän viihtyy myös, mutta mikään ei voita lattiaa. Ei edes äidin syli, ainakaan toisinaan. Jalat viuhtoo kauheaa vauhtia niin lattialla makoillessa, kuin kylvyssäkin. Iltaisin hiukan meinaa kiukku ottaa vallan ja epäilen sen johtuvan ilmavaivoista.

Edelleen nukutaan perhepedissä. Kaikki ollaan samassa sängyssä ja ihme kyllä, ei ole tila loppunut vielä kesken! Päivisin unet jää toisinaan aika vähille ja joskus tuntuu, että Elma nukkuisi kokoajan. Yö menee yhdellä syötöllä tällähetkellä. Imetys on jäänyt vähemmälle ja pääosin hän syö korviketta. Oon alkanu huomaamaan maidon vähenevän pikkuhiljaa, mutta öisin sitä tuntuu riittävän kuitenkin. Hormoonit alkaa heittelemään joka näkyy "pienenä" hermoiluna, joten oon alkanu miettimään imetyksen lopettamista kokonaan. Kovasti haluaisin jatkaa, mutta se vaatii myös pienen vauvan kärsivällisyyttä jota ei kauheasti ole tarjolla.

Uusi alku vai tapa?

Mua on alkanu ahistamaan ajatus siitä, että meidän kuvia löytyy googlesta. Mulle nyt on se ja sama jos oma naama näkyy (samoin myös Rikulle), mutta lähinnä se jos lasten kuvia löytyy sieltä. Niitä kun ei sitten enää sieltä pois saa. Oonkin ruennut miettimään poistanko tän blogin kokonaan ja teen uuden vai laitanko jatkossa lapsista kuvia, joissa ei näy kasvot. Nyt toistaiseksi laitan kasvottomia kuvia, mutta mietin vielä blogin poistoakin. Toisaalta blogin poisto ja sen uusiminen on sen verran aikaa vievää ja työlästä, että voi olla etten uusisi enää. Tykkään kirjottaa blogia, vaikka tähän ei enää niin paljoa aikaa olekkaan. Saa nähdä miten käy. 

Instagramiin (pinjjapauliina) laitan kuvia normaaliin tapaan ja samoin snapchattiin (pinjjapauliinaa).

Epäonnistunut äitinä

Elma on alkanut vähän hyljeksimään tissiä tutin tultua kuvioihin. Hän kyllä päivisin hengailee tissillä ja syö, mutta ihan joka kerta ei jaksa imeä tarpeeksi jotta maitoa tulisi. Kun maitoa ei tule riittävän nopeasti, hän menettää hermonsa ja lupsuttaa tuttia. Äkäsenä hän ätisee ja on nälkäinen, mutta tissi ei vaan kelpaa.

Parina kertana olen pumpannut maitoa Elmalle jääkaappiin, joten tuttipullosta juominen on tullut tutuksi. Jotta meidän pieni vauvamme pysyisi tyytyväisenä, tehtiin päätös, joka pisti tunteet ensinmäistä kertaa pintaan. Me nimittäin ostaa päräytettiin Nan1 korvikemaitoa ja tuttipullo. Olen arkisin useinmiten yksin lasten kanssa. Lienee sanomattakin selvää, että kädet ovat täynnä ja puuhaa riittää yllinkyllin. Minulla ei ole aikaa, eikä usein jaksamistakaan roikkua pumpun ääressä. Näinollen korvikemaito tuo helpotusta meidän arkeen, kun sitä voi lämmittää nälkäiselle vauvalle milloin vain. Totta kai edelleen imetän Elmaa varsinkin öisin ja iltaisin, mutta yleensä päivisin hän juo pieniä määriä korvikemaitoa.

Ensmäisenä kertana, kun Elmalle juotin korvikemaitoa, tunsin itseni suorastaan ihan paskaksi. Juotin pientä nälkäistä vauvaamme ja itkeä tihrustin. 

Tiedän, ettei tämä ratkaisu määritä minua huonoksi äidiksi, mutta tunnen itseni silti niin epäonnistuneeksi äitinä. Tuntuu etten voi olla oman pienen vauvan kasvusta ylpeä, koska en itse ole häntä "ruokkinut". En tiedä miksi, mutta mua hieman jopa hävettää kertoa tästä ratkaisusta ensviikolla neuvolantädille. Eihän siinä mitään hävettävää ole jos antaa lapselleen korvikemaitoa, koska annettiinhan me myös Emmille korviketta 4kk eteenpäin. Silti mua jotenkin ahistaa tää asia niin paljon. Oisin vaan itse halunnut täysimettää Elmaa edes sinne 4kk ikään saakka ja sitten pikkuhiljaa vierottaa korvikkeeseen. En oo vielä valmis luopumaan imetyksestä kokonaan, enkä sitä myöskään halua.  Tottahan se on, että jokakerta ei itse voi valita miten näiden asioiden kanssa tekee. Pääasia kuitenkin on se, että vauva syö ja kasvaa hyvin. Ehkä mä vaan oon liian itsekriittinen ja aattelen ihan tyhmiä. Ehkä mä en oo epäonnistunut äitinä, vaikka teenkin näin. 

Elma Sofia

Yli kuukausi sitten pidimme omassa kodissamme pienellä porukalla kastajaiset. Tälläkertaa emme halunneet isoja juhlia ja päädyimmekin tähän ratkaisuun. Ollaan kyllä tyytyväisiä siitä, vaikka stressi yltyi suureksi siivoilun ja tarjoiluiden takia. Onneksi vanhemmat auttoi ja mun äiti teki mm. kaikki tarjottavat. Vaikka tila meinasikin kesken loppua, oli kastejuhla erittäin onnistunut.

Kuopuksemme sai nimekseen Elma Sofia. 

Kuten Emmillekkin, myös Elmalle haluttiin vanhanaikainen etunimi joka sointuu Emmi nimen kanssa hyvin yhteen. Jotenkin oli sanomattakin selvää, että haluttiin E kirjaimella alkava nimi myös toiselle tyttärelle. Pyöriteltiin jos jonkinmoista nimeä kielenpäällä jo heti alkuvaiheessa raskautta, mutta päädyimme Elma nimeen "sattuman" kautta. Nimi Elma on ollut yleinen Suomessa ennenvanhaan ja se on kaunis nimi. Itseasiassa edesmenneen mummoni nimi oli Elma, joten siitä sitten vähä niinkun lähti. 

Toinen nimi oli hiukan hakusessa. Ensin mietittiin toiseksi nimeksi Patriciaa, mutta juuri ennen papin tapaamista vaihettiin Patricia Sofiaksi. Tämä oli itseasiassa Rikun idea, sillä hän otti asian esille vaikka molemmat oltiin mietitty samaa, että Patricia on turhan "erikoinen" Elma nimen kanssa. Niimpä vaihdettiin se Sofiaksi ja hyvä niin. Nyt meidän molemmillä tyttärillämme on ihanat ja täydelliset nimet.