Muutto uuteen kotiin.

Me muutettiin uuteen ihanaan kotiin. Voin sanoa että tapeteista ja muurahaisista huolimatta en kadu muuttoa yhtään! Tämä asunto on ihanampi kuin osasin edes kuvitella. Mä suoraan sanottuna pelkäsin, että tää onki ihan hirveen synkkä enkä tykkääkkään tästä, mutta väärässä olin. Tykkään ihan tajuttomasti!

Muuttopäivä oli täys fiasko. Mulla oli aamuvuoroon meno ja aamu alkoikin ihan normaaliin tapaan. Huonosti nukutun yön jälkeen molemmat noustiin ylös selät/niskat kipeänä sohvalla nukkumisen takia. Toinen keitti kahvit, toinen nosti Emmin sängystä ylös. Toinen alkoi pukemaan Emmiä hänen juodessa maitoa, toinen pakkasi hoitorepun valmiiksi ja lähti laittamaan auton päälle. Minä kävin juoksemassa auton päälle, mutta auto ei lähtenytkään käyntiin tuttuun tapaan. Monta kertaa koitin käynnistää, mutta tuloksetta. Kirosin kaikki kirosanat mitä osasin ja juoksin takaisin sisälle sanomaan Rikulle ettei auto lähde päälle. Vuoron vaihto. Minä puin Emmin loppuun ja Riku lähti autolle. Rikua ei kuulunut 10 minuuttiin ja arvasin, ettei rakas rotiskomme lähde päälle. Kohta Riku tuli takasin sisälle ja käski soittaa töihin/hoitoon, että myöhästytään. Riku lähti takasin autolle ja minä soitin töihin/hoitoon.

 Loppujenlopuksi nissani on edelleen "seisonnassa", enkä minä päässyt sinä päivänä töihin. Epäiltiin ensin ajonestoa, että se olis mennyt päälle, mutta enää ei olla varmoja. Kaikki ollaan yritetty, googletettu kaikenmaailman vinkkejä vaan ei. Ollaan tähän mennessä kuljettu töissä ja kaupassa laina autoilla ja voin kertoa, että pikkusen jos ärsyttää. Miten meillä voikaan olla näin p*skaa tuuria autojen kanssa AINA?! Oon niin kyllästyny tohon rotteloon, että joku kaunis yö käyn räjäyttämässä sen. Koska meidän auto sanoi sopimuksensa irti, me kuljettiin muuttopäivän ajan anopin kyydillä. Samalla kun muutettiin, koitettiin selvittää miten saatais purettua ajonesto pois ja ostettiin pyykinpesukone. Kyllä siinä monena sai olla. Onneksi se päivä on takana. Voin kertoa, että tähän talouteen ei tule enää yhen yhtäkään Nissania kunhan tuosta päästään eroon! 

Heti kun muutto oli tehty ja uusi koti laitettu kuntoon, suunnattiin sankoinjoukoin Ikeaan! Napattiin mummu ja kummi matkaan. Ostettiin kaikkea tarpeellista ja ennen kaikkea halpaa. Käytiin samalla Ikean ravintolassa syömässä ja ei niitä ruokia kyllä turhaan kehuta. Hyvää oli! Emmi jaksoi tosi hienosti koko päivän olla liikenteessä, vaikka olikin loppuviikosta pienessä kuumeessa. Välillä piti kiukutella, mutta se kuuluu asiaan. Asunto postausta lupaan tulla kirjottamaan, kunhan saan otettua hyvät kuvat meidän kodista. Myös raskausjuttuja tulee mahdollisimman pian.

Oon miettinyt pitkään blogin kohtaloa. Onko järkee jatkaa tän ylläpitämistä, kun ei näytä aika riittävän kirjottamiseen? Onko mulla edes lukijat tallella enää, kun päivitys on näin "useasti" tapahtuvaa? En kuitenkaan vielä tiedä mitä tehdä, koska kesän suunnitelmat on yhä auki. Mulla on mielessä vaikka minkälaista postausta raskauteen liittyvää, mutta riittääkö aika kirjotteluun jos työt jatkuu tällä tahdilla? Saa nähdä kuinka käy. Näihin kuviin ja tunnelmiin hauskaa viikonloppua kaikille! (:

Toinen raskaus ja kuulumiset.

Tämä toinen raskaus tuli myös yllätyksenä, mutta positiivisena sellaisena. Meillä oli sama fiilis, kuin aikoinaan Emmiä odotellessa. Tulee jos on tullakseena. Alkuun oli hiukan shokkimaiset ajatukset siitä kuinka tulevaisuudessa asiat tulee muuttumaan ja entä miten käy töiden. Enimmäkseen huolestuin siitä, kuinka uutinen otettaisiin työpaikalla jossa työnkuva on jokseenkin fyysistä. Ja kuinka porukat tulee suhtautumaan siitä, että perheemme kasvaa yhdellä. Entäs sitten asunnon hankinta ja kaikki muu. Alku "shokin" jälkeen ajatukset laantui ja nyt ollaan luottavaisin mielin innolla odottamassa tulevaa syksyä.

Ensmäinen neuvola oli tuttuun tapaan rv 10. Täyteltiin neuvolakorttia, tietokoneelle tietoja, vaihettiin kuulumisia tutun neuvolatädin kanssa, kuunneltiin sydänäänet ja vastailin kysymyksiin joita kysyttiin. Taas kerran sain pienimuotoisen saarnan siitä, kuinka usein minun tulisi syödä ja kuinka paljon. Otinkin neuvosta kopin ja nykyään syön vähän väliä. Kyllä varmaan töissäkin työkaverit kummastelee, kuinka paljon minä syön yhden vuoron aikana. Aamuvuoroissa ei kovin kerkeä jääkaapilla ramppaamaan, mutta aina kun kerkeää, niin tulee jotain tungettua suuhun!

Tässä raskaudessa vatsa on alkanut jo kasvamaan. Huippua nähdä, kuinka paljon se kerkeää kasvamaan syksyyn asti! Oon nyt viikoilla 13+6 ja välillä on tuntunut ihme hipaisuja vatsassa. En tiedä onko ne vauvan liikkeitä vai mitä, mutta ilmakuplia ei ainakaan. En kuitenkaan ala kiljahtelemaan riemusta, kun ei ole varmaa tietoa onko ne liikkeitä vai ei. En jotenkin usko, että vielä näillä viikoilla voisi tuntea liikkeitä. Oireina on mm. vatsan turvotus (varsinkin iltaisin), rintojen kasvu&kipeys, kahvi-pahoinvointi sillointällöin ja väsymys.

Loppuun perus kuulumiset:
Meille kuuluilee hyvää. Töitä riittää hyvin ja välillä tuntuu, että kotona käy vaan pyörähtämässä. Päivähoitojuttuihin tulossa pikku muutoksia (ehkä) ja muutto lähenee. Meillä on siis muutto uuteen asuntoon tuossa parin viikon päästä, eikä olla pakattu ollenkaan. Pahvilaatikotkin puuttuu. En malta oottaa, että päästään muuttamaan! Emmin unikoulun jälkeen ollaan nukuttu yöt sohvalla Rikun kanssa, koska Emmi nukkuu huomattavasti paremmin yksinään. Ootan jo sitä, että pääsee nukkumaan omaan sänkyyn<3 Selkä, lapaluunvälit, hartiat ja niskat kiittää ja kuittaa! Hirveesti aina tekis mieli kirjotella tänne kaikkea, mutta aika tahdo riittää. Jospa ensi listoilla olis enemmän vapaata ja aikaa, niin vois täälläkin pyörähdellä useammin kuin kerran kuussa. Tämmöstä on elämä vuorotyöläisenä jolla on perhe.