Hiljais eloa

 Kyllä nyt on ajatukset ja ideat niin ruosteessa postauksien suhteen kuin voi vaan olla. Ei vaan tunnu irtoovan oikeen mitään, enkä mielellään itseäni pakottas höpöttämään mitään jonniin joutavia. Mutta pakko se on, jotta tää ei ihan tyssäis tähän.

Viime aikoina ollaan paljon leikitty, nukuttu päiväunia, käyty kaupoilla, auteltu siskoa/kummia muutossa, tehty hyvää ruokaa ja oltu. Sain viime viikolla myös ajokortin, joten autokoulukin on nyt takana päin. Ajattelin tästä autokoulusta kirjottaa mielipide postauksen, jos vain kehtaan. 

Nyt parina päivänä oon käynyt töissä tekemässä parin päivän sijaisuuksia, Tänään taas uudelleen. Pääsen ihan yksin ajamaan Lapinlahdelle ekaa kertaa koskaan, joka jännittääkin hitusen. Ärsyttää, kun ei ole omaa autoa niin joutuu totuttelemaan melkein aina uuteen. Pitänee rueta etsimään autoa, tai kait se Riku on kokoajan etsiskellyt, mutta mieluista ei ole tullut tarjolle. Jospa sekin löytyisi pian.

 1-vuotis postaus on tulossa myöhemmin. Odottelen tässä uutta aikaa neuvolaan, joka peruuntui neukkutädin sairastelun vuoksi. Saa siihen samaan syssyyn sitten uudet mitat. Jos kovin pitkittyy niin tulen julkaisemaan sen jo aiemmin. Sen suuremmitta puheitta alan valmistautua iltavuoroon lähtöön. 

Hauskaa päivänjatkoa kaikille!

Emmin 1-vuotis syntymäpäivä

Huhhei! Nyt on viimeisetkin vieraat käyneet Emmin synttäreillä ja voi huokaista helpotuksesta stressaamisen olevan ohi. Vaikka kuinka itselleni lupasin, että en näistä sen kummemmin stressiä repisi, niin kyllä vain tuli stressattua. Vielä kun nämä synttärit tuli järjestettyä niin äkkiä ja oikeastaan aika kovalla kiireellä, niin tuntui ettei näistä tule mitään. Onneksi kuitenkin ihana äitini ja siskoni auttoi meitä järjestelyissä, suuren suuret kiitokset vaan heille!<3 Eipä olisi ilman heidän apujaan tullut tarjottavia pöytään, eikä aikakaan olis riittänyt siivoiluun, leipomiseen yms. 

Vieraita Emmin synttäreillä kävi riittämiin. Juhla päivänä huomattiin, että Rikun puoli suvusta ei olleetkaan saaneet kutsuja perille, joten he tulivat eri päivänä. Oma moka kun tekstareilla lähetettiin laiskuuttamme. Toisaalta oli ihan hyvä, että vieraat tuli parina päivänä. Meidän asunto ei kuitenkaan mikään tila ihme ole, joten istumapaikat loppui äkkiä ja kämppä muistutti lähinnä saunaa lämpönsä ansioista. Kyllä siinä sai hikeä pyyhkiä monet kerrat otsalta. Kuvia ensikertalaisena en älynnyt ottaa vieraista, joten niitä ei ole kuin pari.

Mulla oli ajatuksena tehdä terveellisemmät synttärit ja tarjota esim. hedelmävartaita ja muuta sen tapaista. Sitten tulinkin toiseen aatokseen ja ajattelin toteuttaa tämän idean sitten kun Emmi on isompi ja hänellä on kavereita. Vihannesjunat ja hedelmävartaat varmasti menevät kaupauksi sitten, kun on enemmän vieraita ja uskon, että myös lapset syö niitä haltioissaan. 

Tarjottavana oli siis täytekakkua, gluteenitonta kääretorttua, coktail-piirakoita, munavoita, kolmea eri sorttia keksejä, sipsejä, maissi naksuja, vaahtokarkkeja, kahvia ja mehua. Tarjottavat maistui paremmin kuin hyvin vieraille, eikä täytekakkukaan kovin kauaa jääkaapissa pyörinyt. Täytekakku oli tehty niin, että myös perheen pienimmät (ja tietysti Emmi) pystyi syömään sitä. Emmihän tykkäs kakusta niin paljon, että kun olin itse syömässä emmentaalin ja kahvin ääressä viimeistä palaa, hän tuli syliin ja päätti syödä äidin kakkupalasta puolet. Jouduin sitten livahtamaan vessan oven taakse piiloon, jotta sain syödä loput itse. Mä en oo oikeen koskaan välittänyt täytekakuista, mutta tämä täytekakku oli kyllä erinomaisen hyvää. Tästä suuret kiitokset äitille!<3

Ja sitten lahjoihin. Kuvista puuttuu meidän antama dublo boksi ja ne legot on ylläripylläri hautautuneet jonnekkin lelukorin uumeniin. Myöskin 50e seteli uupuu, mutta eiköhän jokainen tiedä minkä näköinen se mahtaa olla. Eikä nyt välttämättä ois näistäkään tarvinnut kuvia erikseen räpsiä, mutta haittaneeko tuo. Kollaasit ois ollu kivempia, mutta minkäs teet laiskuudelle.

Velour-housut ja pitkähihainen paita. 

 Kylpy leikkeihin muumipeikko, niiskuneiti ja pikkumyy (uupuu kuvasta koska se on jossain) joilla on oma pieni amme.

Tunika, legginsit ja huivi. 

"Palapeli". Tää on aika kammottava, kun aina itsekseen huutelee jos sattuu kävelemään esim. ohi. 

Pitkähihainen paita ja pöksyt. 

Kirja, jossa on semmosia jänniä juttuja. Tosi hienosti selitetty. *facepalm

Body ja kaksi hattua.

 Kaksi kappaletta lahjakortteja Prismaan (30e ja 50e) ja Brion kilpikonna.

Lahjat oli erittäin mieluisia ja Emmi tuntui tykkäävän kaikista. Myös lahjakortit tulee tarpeeseen, sillä Prismassa on laaja valikoima lasten vaatteita. Nyt etenkin ihana oli saada näitä, kun talvi tekee tuloaan ja täytyy rueta hankkimaan talvihaalareita yms. 

Kaikesta stressaamisesta huolimatta synttärit onnistuivat hyvin ja nyt voikin iloisena miettiä, että seuraavat on sitten vuoden päästä, hahah. Kiitos vieraille ihanista lahjoista ja auttajille auttamisesta!<3

Täällä taas.

Mä en muista milloin viimeks oon kirjottanu postauksen. En muista edes sitä, milloin viimeks oon avannut tietokoneen tai saatika sitten bloggerin. Hups. Blogi on miltei unohtunut kokonaan, eikä kyllä jaksaminenkaan ole riittänyt postailemiseen asti. Työt, perhe ja koti vie suurimman osan päivistä ja niin myös voimista. Suokaa anteeksi. Nyt kuitenkin koitan herätellä postaus intoa takaisin ja kirjoittaa edes pari kertaa viikossa. Aina ei sekään onnistu, mutta pyritään siihen. 

Mä tosiaan oon ollu nyt kolme viikkoa töissä. Työvuorot on ollu miltei pelkkää aamuvuoroa, joten voitte vaan kuvitella kuinka paljon mulla on univelkaa takana. Emmi kun ei tosiaan edelleenkään nuku kokonaisia öitä, vaan herää sen pari kertaa yössä. Aamuvuorojen jälkeen on semmonen kooma olo, että tuntuu ettei jaksa valvoa. Aikaiset aamut ei oo mun juttu. 

Autokoulu kans häämöttää loppuaan ja inssi on viikon päästä. Mielestäni oon kehittynyt paljon ja osaan ajaa. Ainoa vaan, että ahistaa kanssa kulkijat ja mäkilähdöt, varsinkin jos on valot mäen päällä. No mutta jospa mäkin sen kortin saan.

Käytiin tän viikon alussa pari yötä koira vahtina Lapinlahdella Rikun äidin luona. Emmi tykkäsi hirmuisesti hoitaa koiraa, eikä koirakaan ollut moksiskaan pienestä uteliaasta tytöstämme. Muuten parin päivän reissu onnistui hyvin, mutta nukkumaan rupeamiset oli täysi katastrofi! Emmi ei rauhoittunut ollenkaan nukkumaan matkasänkyyn, vaan hän nukkui meidän keskessä. Onneksi siellä oli isompi sänky, niin mahduttiin kaikki kolme nukkumaan. En tiedä vaikuttiko tämä reissu Emmin suhtautumiseen omassa sängyssä nukkumiseen, mutta nykyään hän ei millään haluaisi nukkua omassa sängyssäänkään. Heti alkaa armoton huuto, kun tytön laittaa sänkyyn. Hän bongahtaa heti seisomaan ja aloittaa itkemisen, kun näkee äidin tai isän lähtevän pois huoneesta. Hän vain huutaa ja rauhoittuu pelkästää syliin. Maito tai tutti ei kelpaa, vaan pelkästään syli. 

 Parina yönä hän on nukahtanut syliin, josta ollaan siirretty hänet nukkumaan sänkyyn. Tästä kuitenkin haluaisin luopua, ettei tyttönen opi liian hyvälle. Alkaa vaan keinot loppumaan kesken, kun ei toista viitsi huudattaakkaan. Se huuto ei nimittäin ole semmoista normaalia itkua, vaan kauhumaista huutoa. Nyt jos jollakulla lukijalla on kokemusta tästä ja antaa vinkkejä kuinka totuttaa lapsi taas omaan sänkyyn, niin niitä otetaan vastaan!<3

Eilen mulla oli viimeinen työvuoro tällä listalla ja me vietiin Emmi ekaa kertaa yökylään ukkilaan. Hyvin on ukkilassa viihtynyt ja yönsä nukkunut, vaikka aluksi pelättiin hänen huutavan kuin hyeena äidin ja isän perään. Saatiin eilen siivottua rauhassa, käytyä kaupassa rauhassa ja saunoa rauhassa. On niin hassua, kun kämppä on ihan hiljainen. Niin tyhjä olo jotenkin. Ihana kuitenkin tietää, että Emmin voi vastaisuudessakin antaa ukkilaan yökylään kun tietää hänen viihtyvän ja pärjäävän siellä. Mutta tiedättekö mikä tässä oli kaikkein parasta? No se, että mä sain nukkua yöni ilman heräilyä ja nukuin melkein 12 aamulla!!! Ihanaa<3 En muista milloin viimeks oisin nukkunu pitkään aamulla. Untahan olis riittäny pidempäänkin, mutta pakko oli herätä "aiemmin". Ihana Riku toi aamukahvinkin sänkyyn.

Emmin synttäri juhlat on huomenna, jonne pitäisikin leipoa pari juttua ja suunnitella niitä lisää. Vielä hiukan siistimistä edessä, mutta onneks on vielä tämä päivä aikaa. Tuli hiukan kiire synttäri suunnitelmissa, kun en pahemmin oo suunnitellu mitä siellä tarjottaisiin. Sitten kun en tiiä ollenkaan ketä kaikkia sinne on tulossa vai tuleeko ketään. No mutta jospa ne onnistuu. 

Pahoittelen nyt tätä blogissa ollutta hiljaista kautta. Koitan pitää tämän kuitenkin elossa!

Hassun hauskaa viikonloppua kaikille! Me lähetään nyt hakemaan tyttö takaisin kotiin.

Vuodatus kannustus.

Emmi on nukkunut todella huonosti. Hän ei oo missään vaiheessa nukkunu kunnolla koko yötä, mutta nykyään uni on painosanalla paljon hauraampaa. Yöt nukutaan todella pienissä pätkissä. Nukutaan vähintään tunti kerralla ja sitten herätään. Kun herätään, niin silloin itketään kovalta ja korkealta. Kun äiti koittaa rauhoitella silitellen ja hyssytellen, se ei tepsi. Seuraavaksi äiti koittaa josko pelkästään tuttipullosta juotettu vesi helpottaisi pienen unipeikon oloa, sekään ei auta. Yksi ja varma vaihtoehto on ihmeellinen aine nimeltää maito. Maito. Mitä tekisimmekään ilman sinua?

Tavallaan oon tottunu tähän yöheräilyyn, koska tätä on jatkunut kohta vuoden ajan. Univelkaa on hitokseen liikaa, mutta silti pusketaan päivät touhuten ja kotia huoltaen. Nyt kun oon töissä, on tullut mietittyä oonko sittenkin haukannut liian suuren palan kakusta kerralla ja etenkin liian äkkiä? Olisko sittenkin pitänyt odottaa se puolvuotta tai vuosi, ennenkuin lähden tekemään täysiä listoja. Odottaa siihen hetkeen, kun Emmi oppii nukkumaan kunnon unia ja joka ikinen hammas on tullu läpi kaivertelemasta ikeniä. 

Sanon nyt suoraan, että joskus todella väsyneenä öisin toivon, että lapsissa olis se pieni punainen pitkula on/off -nappi. Toivon, että lapsen sais sammutettua yön ajaksi, jotta edes joskus saisin nukkua kunnon yöunet. Se, että heräät vuoden ajan joka yö monta kertaa pienin välein on uuvuttavaa. Se, että lapsi herää heti kun itse saat vihdoin ja viimein unen päästä kiinni. Alkuyöt menee useesti sängyssä pyörien ja stressaten Emmin heräämistä. Sitten jos on itsellä vielä huolia taikka sitten muuta stressaamisen arvoista, niin onpa hyvä kombo. 

Kaikesta tästä väsymyksestä ja työssä käymisen "syyllisyydestä" huolimatta mä pidän itseäni vahvana. Olen vahva, kun jaksan hoitaa kodin, lapsen, ruoat, huolehtia asioista ja perheestä muutenkin. Olen vahva, kun jaksan lähteä vähemmän virkeänä aamuvuoroon painamaan pitkää päivää parin tunnin yöunilla. Olen vahva, kun jaksan. Ja mitä töissä käymiseen tulee, en koe itseäni huonoksi äidiksi. Mielestäni olen hyvä äiti, koska tienaan meidän perheelle rahaa, jotta laskujen maksamisen jälkeen jää rahaa ruokaan. Jotta pystytään edes maksamaan laskut pois. Jotta voidaan hankkia jotain kivaa joko kotiin, itsellemme tai Emmille. Vaikka kuinka töissä käyn ja tulen kotiin, silti hoidan kotia, Emmiä, teen ruoat ym. Minä olen vahva. Minä olen hyvä äiti. 

Kiitos ja anteeks tästä vuodatuksesta. 

Arki, autokoulu ja Työt.

Maanantaina tuli kaksi vuotta siitä, kun Riku polvistui Tampereella Särkänniemessä minun eteeni. Ollaan siis oltu kaks vuotta kihloissa. Käytiin sunnuntaina syömässä Rossossa kihlajaispäivän kunniaksi, sillä maanantaina olin töissä. Ensin suunnitelmissa oli, että oltaisiin menty Chapliniin syömään, mutta sitten iski pakokauhu ja mentiin Rossoon. Ei olla mitään hienohelma ihmisiä ja jätettiin menemättä Chapliniin ihan vaan sen takia, ettei tiedetty pitääkö ruoka tilata tiskiltä vai mennä suoraan pöytään istumaan. Pieni, mutta silti niin iso juttu. Ei siinä, Rossossa oli taas kerran hyvät ruoat ja hyvä palvelu, vaikka jouduttiin ruokia odottelemaan.

Kävin tosiaan maanantaina töissä, jonka jälkeen olikin kaks päivää vapaata. Tiistaina oli tarkoitus mennä Kuopioon autokoulun kanssa ajamaan liukasrata ja sen lisäks olis pitänyt ajella myös kaupungissa. Nukuin ma-ti välisen yön niin huonosti, että en uskaltanut hypätä auton rattiin. Se Kuopion reissu siis peruuntui, mutta onneksi Iisalmessa voi ajaa liukkaan radan myös. Vapaa päivät meni muuten ihan kotona ollessa ja päiväunia nukkuessa. Eilen oli myös kaks ajotuntia peräkkäin, jotka hiukan uuvutti. Autokoulu on muutenkin jo loppusuoralla ja 24.8 on inssi. Pitäkää peukkuja, että saan sen kortin silloin.

Yöt meillä nukutaan tunnin tai enintään parin tunnin pätkissä. Emmi on nukkunut taas todella huonosti yönsä, enkä tiedä enää mikä auttais. Edelleenkään ei millekkään muulle kuin maidolle rauhoituta. Liekkö hampaiden tulo kaivertaa ikeniä vai onko joku muu syynä. Silti alkaa pikku hiljaa pätkittäiset yöunet näkymään ja ennen kaikkea tuntumaan päivisin. Tästä asiasta jaksan valittaa vaikka loputtomiin.

Näin yöllä unta, että menin sairaalaan mahakivun takia. Sairaalassa paljastui, että olen viimeisilläni raskaana ja synnytys oli käynnistynyt. Paniikissa mietin miten ihmeessä jaksan hoitaa pientä vauvaa, kun Emmikin on niin pieni, eikä nuku kunnolla öisin. Vauva, joka oli syntymässä oli poika ja painoarvio oli 5kg. Pyysin sektiota, mutta kätilöt eivät suostuneet siihen. Rupesin pusertamaan poikaa ulos ja lopuksi heräsin Emmin höpöttelyyn. Se uni oli niin todenmukainen ja oikeesti aika painajainen. Vauva ei olisi vielä tervetullut tähän perheeseen. Onneksi se oli vain uni!

Emmin synttärit lähestyy pikkuhiljaa, kuvaus päivä, mekko ja suunnittelut vielä tekemättä. Onneks synttäreihin on vielä pari viikkoa aikaa. Voisi pikku hiljaa rueta suunnittelemaan synttäri tarjoilua. Vielä kun tietäisi kuinka paljon porukkaa synttäreille on tulossa. Stressiä en ihme ja kumma ole vielä päässyt repimään, mutta eiköhän sitä tule stressailtua lähempänä juhlapäivää. 

Pakko pahotella postaus taukoja. Aina vaan ei teksti tai ajatukset kulje.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille! ..siis jos en tule kirjottelemaan viikonloppuna :D