Raskausviikko 30

Sunnuntaina pyörähti raskausviikko 30 täyteen. Hullua ajatella, että viimeistään 11 viikon päästä meitä on kolmen sijasta neljä. Raskaus on mennyt ihan tajuttoman hurjaa vauhtia. Jos Emmin raskaus meni nopeasti, niin tää raskaus meni kaksinkertasesti nopeammin. 

Raskaus on sujunut hyvin. Vatsa jatkaa kasvamistaan ja tukaluus on välillä läsnä todenteolla. Napakoita supistuksia tulee päivittäin ja itseasiassa aika paljonkin. Välillä supistaessa tuntuu pientä kipuakin alamahassa/alaselässä. Onneksi tätä ei tapahdu kovin usein. Iskiaskipu vaivaa edelleen. Yleensä ilmottaa itsestään iltaisin, jos on tullut oltua paljon jalkeilla. Rempan aikaan iskiaskipu oli miltei sietämätöntä, kun 5 päivää tuli oltua jalkeilla ilman sen suurempia taukoja.

Selkä on kyllä välillä ihan muutenkin vain kipeä. Välillä kaupassa käydessä saa tukea kädellä ja joskus jopa molemmilla käsillä selkää, jotta olo helpottuisi. Parina päivänä havahduin siihen, että alaselässä tuntui menkkamaista jomotusta hetken aikaa. Paniikissa aloin googlaamaan ja googlen mukaan synnytän kohta. Ehkä mä kuitenkin odotan ensviikkoon, että pääsen kuulemaan oikean vastauksen neuvolatädiltä.

Mutta mitäs muuta? Vauva hikottelee päivittäin aika paljonkin ja pyörii ympyrää. Välillä työntää pyllyä/jalkaa niin suoraksi kuin saa ja musta tuntuu, että se tulee oikeesti läpi kohta. Lenkeillä käydessä vatsaa usein kiristää oikealta puolelta todella paljon. Tahdilla ei ole väliä, kun koskee silti. Joskus taas pystyy lenkkeilemään ihan kunnolla ilman minkäänlaisia tuntemuksia. Painavia en uskalla kannella, enkä Emmiäkään mielellään paljoa kantele. Sylissä hän kyllä saa istua, kunhan muistaa vauvaa varoa. Hienosti hän kyllä on muistanut mahan varomisen! Joskus on käynyt pikku kömmähdyksiä, mutta monesti tulee antamaan pusua ja halia siskolle.

Hormoonit myrskyää välillä vähän liiankin lujaa. Juhannuksen jälkeen olin parina päivänä kuin ampiainen konsanaan. Joka asia suorastaan v*tutti ja tuli kiukuteltua ihan turhasta niin Rikulle kuin Emmillekkin. Toisena iltana päätin, että hitto nyt loppu. Seuraavista päivistä on tultava parempia ja niinhän niistä onneksi tuli. Välillä väsyttää niin paljon, että voisin nukahtaa vaikka seisaalteen. Myös kodinrakennusvietti on herännyt henkiin. Jos laitan astiat pesukoneeseen, kohta huomaan siivonneeni yksin koko kodin. En pistä pahakseni tätä tapaa, mutta tänään oli pakko pyytää Rikua laittamaan tiskit koneeseen koska en jaksanut rueta siivoamaan. Raskaushimot ovat pysyneet karkeissa, sipseissä ja herkkusienissä. Joskus tulee jäätävä himo rasvaiseen ruokaan myös. Onneksi raskaus on hyvä syy syödä! ;)

Kesä kuulumisia

Ollaan vietetty ihan kunnolla perhe-aikaa yhdessä. Ollaan nautittu täysin rinnoin kesäisistä lämpimistä päivistä ulkona ollen. Ja vitsit miten Emmi viihtyykään pihalla! Tuntuu, että tää meidän pikku neitimme viihtyy jopa paremmin ulkona kuin sisällä. Sen takia eilinen sadepäivä menikin aika mönkään Emmin osalta, kun kovasti oltaisiin haluttu kiikkumaan ja laskemaan mäkeä. 

Ollaan käyty aamulla lenkillä vaunujen kera ja annettu myös Emmin kävellä ja tutkia maastoa. Ollaan käyty pyöräillen kaupassa, leivottu puolukkapiirakkaa, ostettu kukkia ja istutettu ne. Ollaan grillattu ja syöty kirjaimellisesti ulkona. Ollaan menty heittelemään kiviä järveen läheiselle venevalkamalle, käyty puistoilemassa läheisellä leikkipuistolla ja myös omalla pihalla. Ollaan otettu välipalat mukaan ja lähetty pienelle piknikille läheiselle rannalle. Ollaan tehty kilpaa kakkuja, juostu itikoita karkuun ja "välillä" vähän kiukuteltukin. 

Kyllä kesään kuuluu lämpimät aurinkoiset päivät, vasta leikatun nurmikon tuoksu ja pihalla oleminen! Jospa nämä säät eivät jäisi tähän. Ainoa haittapuoli kesässä on se, että siitepöly lähtee liikenteeseen. Huomattiin viikko sitten, että Emmillä on siitepölyallergia. Onneksi allergia on pysynyt suhteellisen hyvässä kurissa lääkkeellä, mutta ulkona ollessa Emmillä vuotaa nenä jatkuvaa. Myös nenän pielet aukeaa sillä samalla sekunnilla, kun astutaan ovesta ulos. Bepanthen ja lääke on siis kovassa käytössä.

Omaa pihaa ollaan tosiaan tässä pikkuhiljaa saatu laiteltua. Käytiin viime viikolla Tokmannilla kukka ostoksilla ja päästiinkin Emmin kanssa istutus puuhiin. Huomas kyllä kuinka Emmi tykkäs istuttaa kukkia. Näki naamasta kuinka onnellinen hän oli, kun sai äitiä auttaa. Äsken käytiin myös kukkapenkki myllertämässä kesä kuntoon. Kaivoin lapiolla kaikki kuihtuneet puskat ja rikkaruohot pois. Kukat vielä puuttuu, mutta onhan tässä aikaa miettiä mitä tuohon laittaisi. On se jo pelkästään tuollaisenaan jo paremman näköinen.

Eilen oli tosi masentava sää, eikä käyty kuin tunnin verran aamulla hiekkalaatikolla kakkujen teossa. Piristin päivää tekemällä välipalaksi lettuja vadelmahillon kera ja päivällä tehtiin pizzaa. Minä tein pohjan ja kaulitsin. Emmi katsoi hirmu tarkkaan vierestä ja silmä kun vältti hän tökki pieniä sormenpään kuvia pizzapohjaan. Emmi sai myös kunnian olla täyttämisessä apuna. Vaikka vähän meinas mökkihöperöityä ja pää levitä sisällä itse jos kullakin, niin sunnuntain kruunasi Autot-elokuva. Syötiin pizzaa sohvalla yhdessä rivissä ja katsottiin leffaa. Emmikin malttoi jonkun verran seurata elokuvaa. Tästä elokuva hetkestä jäi niin hyvä mieli, että pakko toteuttaa uudelleenkin.

Juhannus koputtelee ovella, eikä meillä oo mitään sen suurempia suunnitelmia sen varalle. Kaikki muut pakkaa tavarat ja lähtee joko mökkeilemään tai festareille kavereiden kanssa. Me puolestaan taidetaan jäädä kotiin grillaamaan ja näillä näkymin mennään katsomaan kokon polttoa illalla. Rento Juhannus siis tiedossa.

Sen pidemmittä puheitta, nyt on avattava netflix ja ruettava katsomaan Orange is the new black -sarjaa (minun kielessä oranssi ohjelma :D). Jäin siihen koukkuun ja sen takia illat venyy todella myöhäseks. 

Hauskaa viikkoa kaikille!

Pikkureissu ukkilassa

Lähdettiin Emmin kanssa torstaina lämpimien kesäpäivien viettoon Kiuruvedelle ukin luokse. Otettiin sisko ja hänen kisu kyytiin ja suunnattiin nokat kohti Kiuruvettä. 

Ukkilassa on ihan huippu mukavaa olla, varsinkin kesällä. Emmi tykkää tajuttomasti pomppia ukin luona suojaverkollisella trampoliinilla, niin ajateltiin että miks ei lähdettäisi nyt. Oma rauha omalla pihalla. Voiko parempaa toivoa? Eikä muuten haittaa, vaikka pieni uhmakas tytöntyllerö saa turhasta itkukohtauksen, kun huutaa voi eikä kukaan mulkoile pahasti! Aa että.

Torstaina Emmi sai myös leikkikaverin pariksi tunniksi. Tosin, että leikit eivät meinanneet mustasukkaisuuden johdosta sujua kovin nätisti. Emmi nimittäin keräsi omat hiekkalelunsa omaan sankkoonsa ja kysyi "missä auto?". Jos toinen pääsi kummin syliin, oli Emminkin pakko päästä hänen syliin. Ja pallo. Se oli Emmin omaisuutta myös. Huvitti, kun ei Emmi ole ennen tehnyt noin. Käytiin kaverin ja hänen lapsensa kanssa puistoilemassa viime viikolla, niin Emmi antoi toisen lapsen leikkiä omilla hiekkaleluillaan ilman vastaväitteitä. Ehkä se johtuu siitä, että Emmi ei ole tottunut siihen, että ukkilassa on muita lapsia.

Tätitettävät tuli myös ukkilaan yökylään ja voi sitä ilon määrää mikä trampalta raikasi! Siellä he yhdessä juoksi trampoliinia kiekkaan, kikatteli ja teki temppuja. Tietysti katsottiin vieressä, ettei satu vahinkoa. Aamuisin nukuttiin pitkään ja heräiltiin hitaasti. 

Meillä oli niin mukavaa, että unohdin kaikki huolet heti. En muistanutkaan koko raha-asioita tai muuta vastaavaa stressin aiheuttajaa. Yleensä ollaan ukkilassa kaksi yötä, mutta tällä kertaa oltiin kolme. Nuo kolme yötä meni nopeasti, mutta se kolmas taisi olla kuitenkin liikaa. Koti-ikävä yltyi niin suureksi, etten malttanut odottaa seuraavaa aamua ja sitä, että päästään kotiin. Kauhea ikävä oli Rikuakin! Nyt on ihana olla kotona<3

Elämä ei ole ruusuilla tanssimista

Jotta elämä ei olisi liian ruusuista jäädessä kotiin, on stressattava kahta kauheammin jokaisesta asiasta. Stressin ja suoraan sanottuna huolen aihetta tälläkertaa aiheuttaa raha-asiat. Mistä hakea mitä tukea? Milloin niitä kyseisiä tukia voi hakea? Ja ennenkaikkea: Milloin tulee seuraavat rahat ja kuinka paljon? Töissä käydessäni elämä oli huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää varsinkin tällä osa-alueella. Tiedettiin milloin tulee seuraavat rahat ja suurinpiirtein kuinka paljon. Nyt raha-asiat on pelkkää kysymysmerkkiä. Se me ainakin tiedetään, että tänä kesänä tai ainakaan tässä kuussa ei Kiuruvettä pidemmälle "reissuun" lähetä, jos nyt edes sinnekkään.

Eilisen päivän ja tämän aamun tuhlasin koneella olemiseen. Täytin jos jonkinmoisia hakemuksia eri sivustoilla, soittelin niin kelalle kuin Superille ja lopuksi aloin itkemään. Tuli romahdus. Totaallinen rohmahdus. Ajattelin, että kaikki tämä on minun syytäni koska minulta loppui työt. Tiedossa kyllä oli, että tämä kuukausi tulee olemaan kitukuukausi, mutta en osannut odottaa tämmöistä. Jotenkin syytän itseäni tästä kaikesta edelleen, vaikka eihän se minun vikani ole että työt eivät jatkuneet. En missään vaiheessa sanonut esimiehelle, että en ota töitä vastaan. Hän vaan ei jatkanut nimeni kirjottelua täydelle listalle.

Koska eilinen päivä ja tämän päiväinen aamu meni perseelleen, niin muiden nukkuessa päikkäreitä päätin tehdä päivästä paremman. Päätin tehdä päivästä niin mukavan, että mieli rauhottuu ja unohdan huolet ja murheet edes hetkeksi. Se onnistui. Vietettiin koko päivä ulkona, lukuunottamatta päikkäreitä ja syöntejä. Käytiin pyöräillen kaupassa, jonka jälkeen lähdettiin Emmin kanssa läheiselle leikkipuistolle leikkimään. Leikittiin (lue: kiikuttiin) leikkipuistossa parisen tuntia ruokailuun saakka ja senkin jälkeen lähdettiin tunniksi ulos leikkimään. Nähtiin myös samalla pitkästä aikaa Emmin kummia ja hänen tytärtään. Ja oli muuten ihana nähdäkkin!<3 

Vietettiin tänään kyllä mukava päivä ja aion myös kaikin voimin tehdä huomisesta vähintään yhtä mukavan. Vaikka mua stressaa ja ahistaa ihan vietävän paljon, niin silti on pakko saada nauttia näistä lämpimistä hellepäivistä!

Raskausviikko 27+1 ja neuvola -kuulumiset

Tänään käytiin neuvolassa. Ihan ensalkuun tehtiin isyystunnustus hommat pois alta, jotka viime kerralla unohtui tyystin. Papereiden täytön ja allekirjoitusten jälkeen tehtiin samaansyssyyn yhteishuoltajuus paperit kuntoon. Mua jotenkin huvitti olla taas tossa tilanteessa, että paperille kirjotetaan Rikun olevan lapsen isä ja että meille tulee yhteishuoltajuus. Se on meille kuitenkin päivän selvä asia, niin tuntuu turhalta ja suorastaan jopa ahistavalta täytellä nuita lappuja. Mutta koska ei olla ainakaan toistaiseksi saatu papin aamenta, on pakko tehdä näin. 

Papereiden täyttelyn jälkeen kerrottiin kuulumisia ja kerrattiin liikelaskenta asioita. Päivittäin vauvan liikkuessa pitäisi istua hetkeksi alas ja laskea tuleeko vauvalta tunnin aikana yhteensä kymmenen liikettä. Jos ei tule, niin sitten täytyy ottaa yhteyttä neuvolaan/kysille ja tarkistaa tilanne. Jotenkin alkoi itseä taas stressaamaan se, että kuinka ihmeessä muistan laskea liikkeitä päivittäin? Vauva ja minä molemmat liikutaan päivän aikaan ihan tajuttoman paljon ja väillä tuntuu ettei kerkeä istumaan alas. Muistaakseni en kyllä Emmiä odottaessa muistanut laskea liikkeitä päivittäin. Emmi olikin kyllä niin virkeä tapaus, että sujahti yhdessä sekunnissa mahan toiselta puolelta toiselle.

Muistelujen lisäksi mitattiin multa verenpaineet ja hemoglobiini. Molemmat oli hyvät. Tälläkertaa muistin myös pissata ennen huoneeseen menoa kuppiin, joka sekin oli puhdas. Hyvä hyvä. Painoa on noussut viime kerrasta 4kg ja nyt tähän mennessä raskautta lisäkiloja on tullut yhteensä 8kg. Meinasin purskahtaa neuvolassa itkuun kun kuulin, että niitä oli tullu yhteensä 18kg. Hahah! Loppuun kuunneltiin sydänääniä, jotka olivat 150+. Vauva potki neuvolatätiä taas mennen tullen, kun hän mittasi kohdunpohjan. Kuitenkin äidillä ja vauvalla on siis kaikki hyvin.

Omat voinnit on pysyneet ennallaan. Väsyneisyyttä on kyllä huomattavasti enemmän, mutta sekin saattaa johtua pelkästään viime viikolla olleesta rempasta ja unettomuudesta. Silti kuitenkin koen jaksavani paremmin nyt kuin mitä silloin, kun kävin töissä. Ei läheskään kiukuta niin paljoa kuin ennen. Massu on alkanut painamaan ja tuskistuttamaan jo nyt. Onhan se jo aika kookas näille viikoille. Uutena ylläripyllärinä mulle on tullut iskias kivut. Kyllä huomaa illalla jos käy lenkillä tai on muuten vaan paljon jalkeilla päivällä, kun alkaa mukavasti alaselästä koskemaan koko jalkaan. Alaselkä on kyllä välillä muutenkin kipeä ilman, että jalkoihin koskee. 

Vauva on rauhallinen, mutta silti liikkuvainen tapaus. Tykkää kaikessa rauhassa hengailla masussa ja välillä hipsuttelee ja potkii äitiä. Emmin tullessa pussaamaan ja halaamaan mahaa, hän tomerasti vastaa pikku potkuin takaisin. Välillä kyllä tuntuu, että hän yrittää väkisin kaivautua ulos vatsan läpi. Joskus taas selvästikkin venyttelee kun tuntee vatsan vastakkaisilla puolin samaan aikaan liikkeitä. Monesti nukkumaan mennessä hän jumppaa iltajumpat, ennenkuin aletaan nukkumaan. En malta odottaa, että saadaan tutustua tähän pieneen tyttöseen<3