Pikkuhiljaa ollaan menossa kevättä kohti. Ihanaa ajatella, että kohta kesä on taas täällä! Oon niin kyllästyny tähän talveen ja pakkasiin. Onneks aurinko on alkanu näyttäytymään myös täällä Savossa nyt useammin kuin kerran kuukaudessa. Huomaa kuinka paljon tuo mollukka taivaalla voikaan päivää piristää. Ihan sama vaikka oisit nukkunu tosi huonosti yön, niin aurinko saa energiaa päivään omalla hassulla tavallaan. Outoa, mutta totta. Nyt kun oon ollut kotona "rampana", niin myös ulkoilu on alkanut kiinnostamaan taas enemmän. Riskillä ollaan menty ja tällä viikolla kävin ihan kahdestaan Emmin kanssa läheisellä leikkipuistolla. Oli kyllä ihana nauttia pelkästään Emmin seurasta ja antaa kaikki huomio vain hänelle!
Mitä polveen tulee, niin edelleen junnataan samalla tasolla. Jalalla kyllä käveleminen onnistuu jo paremmin (luojan kiitos), mutta tietyt vääntö liikkeet ja sisäsyrjään koskeminen sattuu. Edelleen nukutaan tyyny polven alla. Lepokipu on läsnä varsinkin jos päivällä on tullut enemmän rasitusta ja polvi on toiseen verrattuna turvonnut edelleen. Tässä odotellaan jo toista kuukautta ortopedille aikaa, joka toivon mukaan tulee pian. Oon pariin otteeseen jo kiirehtinyt lähetettä ja ajan saantia, mutta kutsua ei näy eikä kuulu. Mä vaan niin toivon, että se aika tulisi mahdollisimman pian. Asiat junnaa ihan paikoillaan nyt pelkästään tän polven takia, kun Rikukin joutuu olemaan kotona apuna. Polveen kun ei voi luottaa ollenkaan, kun välillä tuntuu että lumpio lumpsahtaa pois paikoiltaan ja polvi pettää alta kolmatta kertaa.
Maaliskuu on ollut kyllä hurjan outo kuukausi. Ollaan saatu paljon apuja läheisiltä, kun kaikki ovat halunneet Emmin yökylään luokseen. Ollaan saatu välillä siis huilata, tai mitä nyt kuopukselta huilatuksi saakaan. Pakko myöntää, että on tehnyt hyvää saada pieni tauko uhmailusta! Eilen Emmi pääsikin vuorostaan toisen mummin luo yöksi ja on päässyt leipomaan sämpylöitä ja pullaa. Kauhulla odotan, millä mielin hän kotiin palaa. Yleensä tuppaa kiukkua puskemaan, kun kotiin tulee yökylästä. Saatiin alku kuusta myös kunnia ryhtyä kummeiksi pienelle rakkaalle pojalle.<3
Muutenpa meille ei sen kummempia kuulukkaan. Kotona olla ähjötellään. Tuossa tuumin jos tekisin joku päivä my day -postauksen kuvien kera, niin pääsette kurkkaamaan meidän arkeen todenteolla. Let see kuinka jaksaa ja aika riittää!
Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!