Meidän pääsiäinen

Meidän pääsiäinen meni ihan vaan kotona ollessa. Vietettiin ihan normaali arkea, sillä kummallakaan meistä ei oo koskaan ollu mitään sen suurempia pääsiäis perinteitä. Mä en itseasiassa edes tiennyt, että pääsiäisenäkin jotkut polttavat kokkoja. Pienenä kävin siskon kanssa aina virpomassa ja se oli parasta. Saatiin pieniin koreihimme paljon suklaata ja rahaa. Muuten meillä ei mitään perinteitä ollutkaan, enkä tiiä voiko tuota virpomista edes laskea perinteeksi. Ei näin aikuisiällä enää kehtaa mennä vitsa kädessä ovelta ovelle ruinaamaan karkkia tai rahaa. Toivottavasti myös Emmi innostuu isompana virpomisesta.

Tämä pääsiäinen on ollut erilainen kuin muut. Monessakin mielessä itseasiassa. Totta kai se muuttaa, kun on oma lapsi, mutta myös kauppojen aukioloajat loi erilaisuutta huomattavasti. Viime vuosina kun yleensä kaupat ovat olleet kiinni, mutta onneksi ei nyt. Muuten oltais jääty ilman kahvia ja ruokaa. 

Siinä mielessä ärsytti, kun joutui kokoajan googlettelemaan eri kauppoja ja niiden aukioloaikoja. Pakko sanoa, että on tosi hyvä kun kauppojen aukioloajat on nyt vapaat. Eipähän tarvitse monen päivän ruokia rueta stressaamaan ja jonotella puolta päivää kaupassa ihmispaljoudessa pienen lapsen kanssa, kun kaikki lähtee samana päivänä ostamaan pyhien ajaksi ruoat.

 Psst. Tein hiljattain snapchatin ja minut löytää nimellä pinjjapauliinaa. Paljoa en kyseistä sovellusta käytä, mutta kaipaan seurattavia. Vinkvink

Eilen siirrettiin myös kelloja tunnilla eteenpäin. Voi hemmetti, että voi ihmistä ketuttaa koko kellojen siirto! Mitä järkeä niitä on siirrellä? Juuri kun ollaan totuttu uuteen päivärytmiin ja tiettyihin kellon aikoihin, niin pitää tulla tämmönen eteen. Nyt menee kaikki ruokailu ajat ja muut ihan päin seinää. Itseasiasssa en edelleenkään tiiä millon syöttää. Jospa tämä tästä ajan kanssa taas muovautuu. Pääasia, että lapsi saa ruokaa! Nyt tämän mamman maha huutaa murkinaa, joten lähdempä vääntämään "terveellisen" aamupalan eli pizzaa.

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Hammashaikara ja muut pienet otukset

Viikot vierii ja kierii hurjalla nopeudella. Kohta huomataan, että ollaankin jo huhtikuun puolella. Kesä on parhaillaan tulossa, mutta se sais kyllä tulla nopeammin. Samoin vois noi lumikinokset sulaa pois. Talvi on jo niin nähty juttu.  Meillä voidaan hyvin. Ollaan kaikki pysytty ilman flunssaa tai muuta tyhmää sairautta. *kopkop* Jospa näin olis jatkossakin. Tää kevät kun on just sitä ihanaa aikaa, kun rupee oksennustaudit, mahataudit ja muut flunssat jylläämään kaikkialla. Hyh inhottavaa! Jännä miten eri vuodenaikoina on näitä sairastelukausia. 

Oon teille tehnyt postauksen autokoulu ja ajokortti asioista. Nyt on sekin asia saatu päiväjärjestykseen, nimittäin mä alotan autokoulun ensikuun alussa. Mua jännittää hirveesti, mutta toisaalta oon innoissani. Kyseinen autokoulu on uusi täällä, mutta heidän toimistonsa sijaitsee Siilinjärvellä. Tää autokoulu oli kuulema kaikista halvin, vaikka mun mielestä se hinta kuulosti hirveeltä. Onneks vanhemmat lupas maksaa sen mulle, niinkuin maksoivat mun sisarusten autokoulut. Kaikista reiluinta näin, vaikka pahaltahan se tuntuu, että he joutuvat sen maksamaan. 

Mikä parasta, teoria käydään kotoa käsin. Näin ollen mun ei tarvii ahistua siitä, että joutuisin teinien kanssa olemaan pakollisilla tunneilla. Ei tarvitse myöskään miettiä kyytejä sunmuita juttuja. Tietysti täytyy olla kämpän rauhallinen sillä aikaa, kun minä opiskelen, mutta asiat on järjesteltävissä. Toivottavasti en törttöile ratissa ja saisin sen kortin itelleni joskus. Se kun on melkeenpä pakollinen nykyään, sillä ei täältä Iisalmesta tunnu töitä löytyvän. 

Me ollaan oltu vaan kotona Emmin kanssa. Hiihtoloma meni tajuttoman nopeesti ja Emmi kasvaa silmissä. Mä ehkä vähän jo kaipailen toisaalta töihin. Välillä vaan tuntuu, että seinät kaatuu päälle eikä jaksais olla vaan kotona. Oonkin tässä parina päivänä naputellut pari työhakemusta menemään ja saa nähdä onnistaako. En haluais kyllä vielä laittaa Emmiä päiväkotiin, koska mun mielestä se olis aivan liian aikaista. Siksipä oliskin hyvä, jos vaikka kesäksi saisin kuukauden sijaisuuspätkän niin kotihoidontuki kasvais vähän enemmän. Sitten ei tulis niin tiukkaa meillekkään, kun tulot tippuu entisestään. Nytkin kun aika tiukille meenaa vetää, kiitos kelan perus veroprosentin ja laskujen. Jospa onnistuis niin, että Riku olis sen kuukauden tai kaks isyyslomalla tai muuten vaan Emmin kanssa kotona. Pääsisin mäkin välillä harjottamaan ammattitaitoa, joka on suoraan sanottuna varmaan jo aika ruosteessa.

Rakas ystävämme hammashaikara tuli "ilahduttamaan" meitä tänne taas. Joskus sillon Emmin ollessa pieni mä tavallaan odotin sitä, että hänelle kasvais hampaat. Nyt mä toivon, että ne tulis kerralla tai ei ollenkaan. Emmillä on kaksi alahammasta, joista ei oikeestaan pahemmin itkua ja kiukkua aiheutunut. Nyt kun on tuo yksi hammas melkein puhennut ylös etuhampaan viereen, on perään tulossa kaks etuhammasta. En siis voikkaan huokasta. Kuten alhaalla olevasta kuvasta näkee, niin hampaat tulee tosi oudossa järjestyksessä. Yleensähän etuhampaat tulee ensin, mutta nyt mennäänkin näin päin. Toivottavasti tuosta ei oo mitään haittaa. 

Koska hampaat tekee kovasti tuloaan, on Emmi sen mukaan myös kiukkuinen. Päälimmäisin puolin hän onneksi on omaitsensä eli nauraa, leikkii, höpöttää ja on muutenkin positiivinen. Välillä tulee kunnon kiukkupuuskia ja itketään/kiljutaan niin paljon kun kurkusta lähtee, mikä onkin ihan ymmärrettävää. Se on niin sydäntä raastavaa kuulla toisen itkua, kun itse ei sitä voi hirveesti auttaa. Ollaan ostettu ikeniin laitettavaa geeliä, mutta musta tuntuu ettei se auta. Emmi kuolaa tajuttomasti, syö tuttia ja kaikkea mitä eteensä saa, niin ei se geeli siinä niin kauaa pysy että se muodostais ikenien päälle kalvon. Särkylääkettäkään ei kehtaa kauheasti toiselle tuputtaa. Niinkuin edellisessä 7kk postauksess mainitsin, niin ruokahalu on välillä tipotiessään. Välillä hän syö niinkuin normaalisti eli hyvin, mutta ei aina. Tänäkin aamuna syöttötuolissa vaan itkettiin, eikä itkulle loppua näkynyt. Pari lusikallista puuroa meni alas ja siinä se. Mä niin toivon, että hampaat tulee nopeasti ulos ikenistä ja syömälakko loppuu.

Ja kyllä. Edelleen meillä herätään 7 aikaan aamulla, tai siis Emmi herää 7. Minä yleensä havahdun tytön kiljumiseen joskus lähemmäs 8. Oon oikeastaan jo tottunut tähän aikasin heräämiseen, vaikka kyllähän sitä unta riittäis pidemmällekkin. Pitäis vaan itsensä saada nukkumaan aiemmin kuin 12 yöllä. Mietin tekisinkö joku päivä sen asunto -postauksen, mutta meiltä edelleen puuttuu eteisestä käytävämatto ja ilman sitä tää asunto näyttää kolkolta. Joudutte siis odottelemaan siihen saakka, kun hommataan se. Myöskin oon miettiny meidän päivä -postauksen tekoa, mutta toisaalta vastahan mä sen tein. On tää meidän arki muuttunu siitä paljon, ainakin syömisten osalta. 

Stressi kaikesta rupeaa pikkuhiljaa jo helpottamaan ja tuntuu, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin. Nyt kun saatas vielä enemmän aurinkoisia päiviä, niin kaikki on paremmin kuin hyvin!

Hyvää loppuviikkoa kaikille! (:

Emmi 7kk

Emmi täyttää tänään 7 kuukautta. Taas pääsee hämmästelemään, kuinka paljon tyttö on reippaantunut ja kehittynyt. Taas pääsee kauhistelemaan, kuinka nopeesti aika oikeesti menee. Vastahan mä siellä synnytyssalissa tätä mukeloa ulos pusersin!

 Outoo, kun ei nyt pääse päivittelemään teille painoa tai pituutta. Oikeestaan ihan tyhmää, sillä mä aina innolla odotan neuvola-aikoja, kun saa tietää kuinka paljon Emmi on kasvanut. Noh, malttamattomana odotan kuukauden verran, että päästään puntaroimaan ja mittailemaan mitat tytöstä. Kyllä sen itse silmämääräisesti huomaa, kuinka hän on kasvanut. Pituutta varsinkin. 

Mitä oon huomannut kehityksessa, niin Emmillä on pinsettiote hallussa. Tänkin huomasin vasta kun mun oma äitini sanoi, että Emmillä on pinsettiote käytössä. Hah! Ekoja liikkeitä, miten tyttö "eteni" oli peruuttaminen. Sitäkään hän ei kauaa harrastanut, vaan lähti jo piakkoin ryömimään. Ryömimisen ohella hän hakee paljon jo konttaus asentoa ja monesti hänet näkee hytkyämässä "sammakko" asennossa keskellä olohuoneen lattiaa. Istua hän osaa jo tukevammin, mitä esim. pari viikkoo sitten. En kuitenkaan vielä uskalla laskea istumaan yksinään lattialle, ilman tukea ja varmistusta. Kaatumisrefleksi on jo hiukan mukana. Tasapaino Emmillä on kehittynyt hurjasti, eikä syöttötuolissakaan enää huojuta niin paljon. Yksi Emmin lempiasennoista leikkimisen ohella on olla kylkiasennossa ja heiluttaen päällimmäistä jalkaa minne sattuu. Hän osaa hienosti tarttua esineisiin, kun hänelle ojennetaan jotain tavaraa tai naksua. Pikkuhiljaa ollaan ruettu harjottelemaan itsenäistä juomista tuttipullosta, mutta vielä se ei oo onnistunut. Ei sillä kyllä mun puolestani mitään kiirettäkään oo. 

Emmi on todella utelias ja kaikki asiat ja esineet kiinnostavat entistä enemmän. Nyt mattojen alle kurkkiminen ja niiden syöminen on in. Myös iskän tietokonepenkin jalkaosat on mielenkiintoisia, sillä ne kiiltää ja niistä näkee oman peilikuvan. Lempileikkejä on polvenpäällä hytkyttäminen, tanssiminen musiikin mukaan sammakko asennossa ja tietysti ison nallen kanssa painiminen. Nyt parin päivän ajan Emmi on syönyt todella huonosti. En tiedä onko tämä jokin syömälakko vaihe vai johtuneeko hampaista. Ennen ruoka on todella hyvin menny alas, eikä sen syömisen kanssa ole tarvinnut tapella toisin kuin nyt. Kauhea stressi meenaa päälle puskea syömättömyydestä, mutta jospa tämä vaihe menee ohi nopeasti. 

Toivepostaus: Meidän yhdistelmävaunut

Multa taidettiin joskus pyytää toivepostausta meidän vaunuista ja tässä tää nyt sitten ois. Ideana on ollu tehä tää aiemminkin, mutta entisessä asunnossa säilytettiin vaunuja alakerrassa rapussa, eikä kuvia tullu otettua lenkillä ollessa. Nyt sitten sain ne kuvat räpsästyä ja on aikaa kirjoittaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?

Meidän yhdistelmävaunujen merkki on Brio Happy ja vuosimallista ei oo mitään tietoo. Ostetiin nämä käytettynä hiukan ennen Emmin syntymää tori.fi:stä. Vaunuja oli pidetty sisällä ja eivät vissiin olleet kauheena näitä ulkoilluttaneetkaan joten ovat kuin uudet. Veikkaan, että on pari-kolme vuotta vanhat. Itseasiassa nää oli yhdet vaunut, joita sillon kahtelin kun vaunuja mietiskelin.

Me ollaan tykätty näistä tosi paljon. On hyvät tuulensuojat, kangas kestää sadetta (on olemassa toki sadesuoja erikseenkin) ja ton työntöaisan saa säädettyä niin korkeelle tai matalalle kuin haluaa. Vaunut on kepeet ja ketterät, vaikka ei mitään city-mallia olekkaan. Nää saa myös tosi helposti matalaks ja kasaan.

Vaunukoppa on turhan pieni. Siinä sais olla enemmän tilaa, sillä se käy todella ahtaaks varsinkin näin talvisin. Saatiin toi lämpöpussi vaunujen mukaan ja se onkin ollu tosi ahkerassa käytössä meillä tänä talvena. Huippuhyvä keksintö! 

Korkeutta vaunuissa sais olla enemmän, sillä ruokakaupassa käydessä on ärsyttävää ährätä säkkiä pienestä välistä tavarakoriin. Tavarakori on muuten tilava, mutta noi "laidat" sais olla myös hiukan korkeammat, jotta ei tavarat pääse tippumaan kyydistä. Pakko kertoa eilisestä kauppareissusta! Ostettiin kaks kassillista ruokaa, enkä mä yhtään tajunnu että ei kaikki välttämättä tule mahtumaan tuohon tilavaan, mutta silti aika ahtaaseen tilaan. Kassit pursus tavaraa ja Emmin naksupussi jäi ilman tilaa. Keksin sitten, että laitetaan se pussi tonne vaunukopan ja rattaiden kuomujen väliin.

Vaunuissa on hyvät ja helposti täytettävät renkaat. Itseasiassa meidän pitäis käydä nyt lähipäivinä täyttämässä niitä lisää, mutta aina unohtuu. Renkaat on leveät ja paksut. Niillä kyllä pääsee mistä vaan ja millon vaan. Ainoa huonopuoli näissä renkaissa on se, että kuulema on todella vaikeeta löytää niitä myynnistä yksittäisenä. Renkaat on myös tosi helppo ottaa pois ja laittaa takaisin paikoilleen, mikä on myös tosi hyvä juttu. 

Tänään vaihdettiin vihdoin ja viimein vaunukoppa ratasosaan, sillä tyttö on venähtänyt pituutta pienessä ajassa todella paljon. Nippanappa meni vaunukoppaan enää, niin aateltiin että nyt on sen vaihdon aika. Käytiin samalla testaamassa ja hyvä on ratasosakin! Mitä nyt huonoja puolia keksin, niin Emmi valuu röhnötys -asentoon melko helposti. Materiaaliltaan ratasosan pehmuste vois olla jotain "jarruttavampaa", sillä toi on varsinkin toppahaalaria vasten todella liukas. Toivottavasti sekin sitten helpottaa, kun Emmi kasvaa enemmän ja istuu kunnolla. Yhtä osaa ei löydetty ratasosaan, mutta se ei vissiinkään kovin oleellinen osa ole. Opettelua on vielä ton ratasosan kanssa, mutta ymmärtääkseni sen saa melko helposti istuvaan, puoli-istuvaan ja makuu -asetoon. Ymmärtääkseni lapsen naaman saa myös menosuuntaan kohti. Pahoittelut, ton parempaa kuvaa ei vaunuista löydy ratasosan kanssa.

Jos mun mielipidettä kysytään näistä vaunuista, niin kyllä nää on hyvät. Mä oon tykänny näistä tosi paljon ja suosittelen näitä kyllä muillekkin!

Karu paluu arkeen

Tää viimeisin viikko on ollu aikamoista hulivilinää. Ei oo kerenny oikeen pysähtyä paikoilleen ja rauhottua, kun ollaan seilattu ees-taas. 

Sisko tuli meille viikko sitten perjantaina Helsingistä kyläilemään. Ihana oli nähdä pitkästä aikaa taas. Ihme kyllä, Emmi ei vierastanu häntä yhtään, mikä oli ihan hyvä vaan.

Lauantaina mentiin pienen prinssin kastajaisiin. Aluksi ajateltiin, että Riku ja Emmi lähtee mukaan, mutta Riku ei saanut parturiin aikaa jotta olis saanut pehkonsa ajettua siistimmäks. Sinne kun ei mikään pipo päässäkään kehtais mennä. Päätettiin niin, että minä menen kastajaisiin ja Riku jää Emmin kanssa kotiin. Sain siinä samalla vähän sitä omaa aikaakin. Ihana oli käydä ilman lasta jossain.

Lauantai-iltana mun isä tuli hakemaan meidät Kiuruvedelle. Riku on kotihiiri ja jäi Iisalmeen saunailtaa viettämään kavereidensa kanssa. Ihan hyvää se tekee parisuhteelle olla vähän erossakin toisistaan. Mä muutenkin kaipasin maiseman muutosta, kun rupes täällä jo seinät kaatumaan päälle. 

Ukin luona oli pari viikkoa (?) nuorempi poika myös yökylässä. Oli kiva nähdä, kuinka he toisiaan tuijottivat ihmeissään. Söpöläiset. Emmi tosin ehkä enemmän oli kiinnostunut tästä nuoresta miehen alusta.  

Tultiin Emmin kanssa kotiin maanantaina. Sittenpä ollaankin käyty asioilla, muuten vaan kaupassa ja sisko majaillut meillä. Harmittaa, että en oo nyt taas pitkään aikaan käynyt lenkillä vaikka on suunnitelmissa ollut. Päivät menee niin nopeesti ja kun oli auto lainassa, niin eihän sitä malttanut lähtee vaunuillen kauppaan. Tänään pakko käydä pitkällä lenkillä. Sisko lähti eilen takaisin Helsinkiin ja me päästään nyt rauhottumaan tähän meidän päivärytmiin. On kivaa, että on vieraita kylässä, mutta on se mukava myös rauhottua välillä. 

Arki on tylsää, mutta silti siihen on (ainakin tällähetkellä) ihana palata!

Mamma miettii

Meillä oli tosi vilkas päivä tänään. Ollaan juostu asioilla kuin päättömät kanat ja nyt vasta illalla päästiin rauhoittumaan kotiin. Hetkeks kun pysähdyin, rupesin ajattelemaan. Rupesin ajattelemaan kuinka paljon meidän arki on muuttunut siitä ajasta, kun Emmi oli pieni. Kuinka paljon tuo tyttö on kasvanut melkein 7kk aikana. Tää on niin hurjaa, enkä vieläkään pääse yli enkä ympäri siitä, että Emmi osaa jo ryömiä eteenpäin. Senkin hoksasin ja myönsin itselleni viikonloppuna, kun mun isä sanoi että Emmihän osaa jo ryömiä. Hetken tuijotin pienen tyttäreni touhuja lattialla ja tajusin, että hitto. Niinhän se tekee. 

 Iltamaitoa pienelle virkeälle, mutta silti niin väsyneelle Emmille juottaessani mietin, millaista stressaamista kaikki oli. Mä revin tajuttomasti stressiä ja paineita siitä, kun nukuttiin Emmin kanssa perhepedissä. Mä pelkäsin, ettei se enää totu omaan sänkyynsä nukkumaan. Että mä en koskaan saa nukkua tai olla ilman, että hän on siinä ihan lähellä. Mä stressasin imetyksen lopettamisesta, nukutus hommista ja öistä, kun häntä ei voikkaan ottaa vaan tissille, jolle se aina hiljentyi hetkessä. Joka monesti oli hänelle tuttina, kun oikea tutti ei nirsolle kelvannut. Mietin, kuinka hitossa mä jaksan nousta sängystä ylös monta kertaa yössä lämmittääkseni maitoa pienelle kärsimättömälle vauvalle. Mietin, miten hitossa mä käyn lämmittämässä maidon; otanko lapsen mukaan vai haenko yksin Emmin itkiessa sängyssään. 

Kauppareissut oli tosi jännittäviä, eikä me aluks käyty paljoa kaupassa, vaan Riku hoiti ne. Tämäkin ihan vain sen takia, että jos hänellä on kuuma/kylmä ja rupeaa sen takia itkemään. Eihän me vielä tiedetty, miten toimia. Ajateltiin itkevän lapsen olevan muiden mielestä noloa. Autolla kulkiessamme istuin monesti paniikissa Emmin vieressä takapenkillä, koska pelkäsin että hän ei pärjää tai että hänellä täytyy olla seuraa. 

Ollessaan pieni, Emmi oli kunnon sylivauva. Muistan kirjoittaneeni hormooni höyryissäni myös tänne siitä, millainen tissi/sylitakiainen hän oli. Enhän mä pahimpina päivinä saanut itse aikaiseksi mitään, jos ei Riku ollut kotona. Joinakin päivinä jäi ruoat syömättä ihan vaan sen takia, kun en jaksanut raahata itseäni ja lasta jääkaapille, eikä häntä myöskään voinut jättää sitteriin itkemään. Mä potesin huono äiti -oloa jokaikisestä asiasta. Tuntu, että ihan sama mitä tein niin se oli väärin. 

Se, kuinka ollaan päästy tähän tilanteeseen on jotenkin ihmeellistä. Ei me olla kauheena vaivaa nähty siihen, että saatiin Emmi nukkumaan sänkyyn. Tai että Emmi ei loppupeleissä enää viihdykkään sylissä. Luulin, että oon pilannut meidän lapsen "liika" sylittelyllä ja vieressä nukuttamisella. Kaikista parhaitenhan se aika meni niin, että Emmi nukkui vieressä. Jaksoin paremmin, kun sain itsekkin nukkua yöllä vaikka tytölle iski moneen kertaan nälkä. Ei se vaatinut mitään opettelua. Kaikki meni kuin itsestään. Imetys loppui, kun päätin etten enää anna tissiä. Perhepedissä nukkuminen päättyi, kun eräänä iltana haluttiinkin kokeilla josko hän nukkuis hyvin ilman että mä oon vieressä. Okei, aluksi pinnasänky oli "sivuvaununa" vieressä, jossa hän vähän totutteli siinä nukkumiseen. Kuitenkin, ei tässä kauheesti oo tarvinnut tehdä mitään, vaikka ei tässäkään tapauksessa selvitty ongelmitta. 

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta miksi turhia murehtimaan kun ei ne asiat murehtimalla parane? Stressaaminen nyt vielä vähemmän mitään auttaa. Täytyis vaan uskoo siihen, että kaikki aikanaan. Niin se vaan järisyttävän paljon myös lapsen ikä vaikuttaa kaikkeen. Mulla on nyt niin hyvä olla, kun huomaan kuinka paljon tää meidän arki on helpottunut. Kuinka meillä on rytmit ja kaikki. Nukutaan omissa sängyissä ja osataan olla myös vähemmällä huomiolla. Toivottavasti mä en nyt toista postauksiani tällä, mutta halusin tulla avautumaan.

Jos tai pitäiskö sanoa kun meille tulee toinen lapsi, mä lupaan olla rennompi. Mä lupaan, että en stressaa näin paljon, enkä luo itselleni paineita mistään. Annan asioiden mennä omalla painollaan ja omalla tahdillaan. En turhaan kiirehdi, enkä välitä mitä muut ajattelee mun tavasta olla äiti. Vaikka oon väsynyt ja ns. takaiskuja on tullu, niin oon mä vaan onnellinen! 

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!<3

Arki

Anteeksi tuhannesti blogin hiljaisuus. Netti lakkas toimimasta, eikä muutenkaan ollu mitään motivaatioo tulla kirjottelemaan. Vielä kun ei meenaa ajatus toimia, eikä ollu mitään mistä kirjottaa. Tää kone taitaa muutenkin vedellä jo viimeisiään ja oonkin tässä haaveillut uudesta pienestä läppäristä. Värinä valkoinen ja se olis super tehokas ja nopee! Noh, ehkä mä joku kaunis päivä sen tilaan, jos vaan sattuu olemaan hyvällä hinnalla. 

Maanantaina lähettiin Emmin kanssa mummun mukaan Kiuruvedelle. Mentiin kyläilemään tätin luokse ja samalla hän sitten napsi mulle etuhiukset ja värjäs mummulta tukan. Oli ihana viettää aikaa muuallakin kuin kotona. Nyt kun ei oo autoo, niin sitä ei niin vaan tuu lähettyä kauppoja kiertelemään. Oli ihana nähdä kuinka tytöt tykkäs leikkiä Emmin kanssa, vaikka pieni hän onkin. 

Emmillä on edelleen rytmi sekaisin, tai sitten tää on sen uus rytmi. Edelleen tyttö herää siinä 7-8 kieppeillä kiekumaan ja leikkimään omassa sängyssään. Yöt onneksi nukutaan hyvin *kopkop*. Mä en oo mikään aamuvirkku, vaan just päinvastoin. Voitte vaan kuvitella kuinka väsyttävää ja suorastaan jopa ärsyttävää nousta ylös jo niin aikaisin. Stressaa myös se, kun joutuu antamaan aamupuurot ja muut syönnit eri aikaan joka päivä. Aamupuuro varsinkin annetaan joka päivä eri aikaan. Päiväunet nukutaan millon minäkin aikana, ja yleensä niitä nukutaan kaks kertaa päivässä. Päiväuni ajoista en edelleenkään nipota, hän nukkuu kun siltä tuntuu vaikka pyritäänkin nukkua ne suht samoihin aikoihin kuin ennenkin. Edelleen vaan on se klo 19 rajana, jonka jälkeen ei enää nukuta.

Tyttö osaa jollain tapaa jo liikkua eteenpäin. Lattialla ollessa aina ihan kummastuttaa, kuinka hän saa itsensä tuonne vessan oven eteen hinattua. Se tykkää potkia tota ovee, kun siitä kuuluu ryminää. Entiiä voiko tota liikkumista vielä ryömimiseks laskee, mutta peruuttaa hän jo osaa. Toisinaan häntä kiinnostaa liikkuminen ja toisinaan ei. Niin ja maton syöminen on myös in. Kaikki mikä kielletään on kivaa. Omapäisyyttä tästä pirpanasta kyllä löytyy jo sen verran, että ihan jännittää tuleva uhmaikä ja teini-ikä. 

Tää päivä menny kauheella tohinalla taas ohi. Riku heräs 4 aikaan aamuyöstä, Emmi 7 ja minä 8. Riku anto mun nukkua sen tunnin, kun tietää millanen unikeko mä oon. Join kupposen kahvia, jonka jälkeen ruettiinkin siivoilemaan. Siivoilun jälkeen lähdettiin aamulenkille ja siinä lenkin ohessa käytiin sittarissa syömässä subit ja tekemässä ruokaostokset. Kaupan jälkeen ollaankin vaan leikitty Emmin kanssa ja Riku otti tehotirsat. Kelpais ne päiväunet mullekkin, mutta ei nyt. 

Lauantaina me päästään taas kastajaisiin. Siskopuolen pieni poika saa nimen ja häntä ollaan menossa juhlistamaan. Toisaalta kivaa päästä välillä laittautumaan, vaikka se onkin ihan pyllystä. Muita viikonloppu suunnitelmia meillä ei ole. Paitsi, että sisko tulee Helsingistä perjantaina ja hänen kanssaan lähdetäänkin sunnuntaina Kiuruvedelle kotikotiin yökyläilemään. Ihanaa vaihtaa välillä maisemaa, kun alkaa jo nää meidän seinät kyllästyttää. Sen pidemmittä puheitta rupeenkin toista postausta kirjottamaan nyt kun virtaa riittää.

Aurinkoista torstaita kaikille!

Arjen pyöritystä

Kuulumista tulin päivittelemään taas öö viikon jälkeen(?). Emmillä rytmi edelleen ihan sekaisin, joka toivottavasti alkais pikkuhiljaa normalisoitumaan. Meenaa itselläkin olla hiukan väsynyt olo, sillä Emmi parina yönä on herännyt itkuhuutamaan, jolle ei meenaa loppua tulla. Onneksi maito yleensä auttaa ja rauhottaa Emmin, jos ei muu auta. Tuskin hällä nälkä on, kun iltapuuro on pitänyt nälän poissa monena yönä todella hyvin. Yleensä aamusta herää kerran maidolle. Veikkaan vahvasti rytmin sekotukseen syypääksi muuttoa ja valosuutta. Pitänee rueta pimennysverho ostoksille ennen kesän tuloa tai muuten saattaa tulla ongelmia nukkumisen suhteen. Tosin oon itekkin sitä luokkaa ihmisissä, jotka tykkää valvoo kesäisin tositosi myöhään.

Parina päivänä sää on suosinut ja kunnolla. Vois vaan hiukkasen enemmän paistaa tuo aurinko, sillä se tuo ihan älyttömästi energiaa päivään vaikka kuinka väsyttäis. Ootan jo niin innolla kesää. Talvi on tylsää aikaa, eikä tuonne pihallekkaan kiinnosta mennä. Oon tajuton vilukissa ja tuntuu, että kokoajan on kylmä. Parina päivänä oon nukuttanu Emmin vaunuihin ulos. Huomattavasti helpompaa nukuttaa omalle pihalle, kuin parvekkeella hyssyttää vaunuja. Emmi nukkuikin melkein 3h päiväunet ja kylläpä oli eri virkeä tyttö, kun heräsi. Ihan huippua!!

Oon yrittäny saada Emmiä jo hiukan liikkeelle, kun paljon pyllyään nostelee ja näkee että haluaa jo liikkua. Vielä hän ei oo älynnyt sitä, eikä sillä liikkeelle lähdöllä kiirekkään oo. Lähtee sitten kun itse sitä haluaa. Toisaalta helpompaahan tää arki nyt on, kun ei tarvii perässä juosta.

Pitänee mennä kahtomaan, mitä Emmi ja Riku touhuaa. Asunto postausta tulee kun ollaan saatu pari sisustus juttua paikoilleen/hommattua. Pistäkää ihmeessä tulemaan toivepostauksiakin. Toteuttelen ajan ja jaksamisen mukaan.
Hauskaa viikonloppua kaikille!