Kuinka päästiin yömaidosta eroon?

Aikoinaan kirjottelin tänne, kuinka yömaidon juonti on meillä ollut hyvin iso ongelma. Yöllä tuli annettua maitoa Emmille hänen herättyään, jotta itse saatiin nukuttua. Osa syy siinä oli myös se, että silloin asuttiin kaksiossa ja nukuttiin samassa huoneessa kuin Emmi. Silloin minä myös kävin töissä ja uni oli entistäkin tärkeämpää, sillä päiväunet ei tulleet kuuloonkaan.

Tuskailin silloin hyvin paljon sitä, miten ihmeessä saataisiin Emmi vierotettua maidosta pois kokonaan. Yöunet oli hyvin katkonaisia ja loppujen lopuksi nukuttiin Emmin kanssa yöt ½ h-1 h pätkissä. Itse aloin olemaan siinä vaiheessa niin kyllästynyt ja väsynyt kun voi vaan ihminen olla. Monet kerrat jauhettiin tästä aiheesta myös neuvolan tädin kanssa ja hän monisti meille ison nipun tietoa eri unikouluista mitä on olemassa. Itse myös googlailin paljon ja mietin, minkä niistä monista toteuttaisi. Monien päivien jahkailujen jälkeen yksi kaunis aamu otin kaikki tuttipullot esiin mitä meiltä löytyi ja heitin ne roskiin. Ajattelin, että nyt loppu yömaitoilu. Siirryttiin silloin myös nukkumaan olohuoneen levitetylle sohvalle, joka myös auttoi unikoulun edistymistä. Minä kun tuppasin stressaamaan Emmin heräämistä öisin. Sovittiin Rikun kanssa, että molemmat osallistutaan tähän projektiin ja käydään vuorotellen rauhottelemassa Emmiä.

1. yö
Emmi meni tutulla tavalla nukkumaan ja nukahti aika nopeasti itseasiassa. Hän heräsi ekan kerran puolenyön tietämillä itkemään. Menin silittelemään ja hyssyttelemään, johon hän rauhottuikin hyvin. Koitin livahtaa pois, mutta itku alkoi heti uudelleen. Silittelin ja hyssyttelin uudelleen. Emmin rauhoituttua siirryin istumaan vastapäätä Emmin sänkyä ja nojailin meidän sänkyä vasten. Joka kerta kun Emmi käänsi pään seinään päin, minä hivuttauduin lähemmäksi ovea. Joka kerta kun olin hiukan liikkunut, Emmi nosti päänsä ylös ja varmisti äidin olevan huoneessa. Loppujen lopuksi pääsin huoneesta pois 1½ h jälkeen hivuttautuen hitaasti, mutta varmasti lähemmäksi ovea. Emmi ei nukahtanut, mutta jäi höpöttelemään tyytyväisenä sänkyynsä ja lopulta nukahti.

Toisen kerran hän heräsi 3 aikoihin yöllä. Silloin Riku kävi tarjoamassa Emmille vettä, laittoi tutin suuhun ja susun kainaloon. Emmi jäi tyytyväisenä nukkumaan.

Kolmannen kerran hän heräsi 5-6 aikoihin aamulla, jolloin minä kävin tarjoamassa vettä, laitoin tutin suuhun ja susun kainaloon. Emmi jäi tyytyväisenä nukkumaan.

2. yö
Toisena yönä toimittiin samoin, kuin edellisenä. Joka kerta Emmin herättyä tarjottiin vettä, laitettiin tutti suuhun ja susu kainaloon. Usein Emmi tyytyi ja rauhottui nopeasti, varsinkin Rikun käydessä huoneessa, mutta joskus hän jäi kitisemään perään. Ei välitetty kitinästä lainkaan, eikä menty rauhottelemaan. Nopeasti hän sinne rauhottui ja tottui ajatukseen, ettei maitoa enää saa. Heräilyjä tapahtui joku 3-4 kertaa.

Toisen yön jälkeen Emmi sairastui ensinmäistä kertaa oksennustautiin, joka hieman sotki unikoulua. Totta kai annettiin silloin Emmille maitoa, kun mikään muu ei hälle kelvannut. Oksennustaudin jälkeen hän kuitenkin nopeasti tyytyi ajatukseen, että maidon juonti on päivää varten, ei yötä. Jatkettiin tuolla samalla tyylillä pari yötä. Uskon kyllä, että ilman oksennustaudin tuloa Emmi olisi tottunut maidottomuuteen nopeasti. Harmittaa, että just meidän tuurilla tuli oksennustauti sotkemaan unikoulua, sillä ilman sitä ois saanu paremmin kerrottua unikoulusta. Joka tapauksessa tämä tapa onnistui meillä tosi hyvin ja yllättävän helposti.

Unikoulutettiin Emmi alku keväästä myös tuohon isojen tyttöjen sänkyyn. Tulen kirjottelemaan teille myös siitä, sillä itse tuli huomattua ettei näitä omia kokemuksia unikouluista voi olla liikaa. Toivottavasti näistä on tulevaisuudessa jollekkin toiselle apua! :)

Kesän eka ja vika minireissu

Lähdettiin sunnuntaina mökille hetken mielijohteesta. Oltiin sovittu maanantaille mummun kanssa reissua Ylivieskaan Kärkkäiselle, koska en ollut käynyt siellä piitkiin aikoihin. Hän ehdotti, että mentäisiin mökille yöksi, koska sieltä oli lyhyempi matka ajaa. Ei kun tuumasta toimeen! Pakattiin Emmin uima-allas matkaan ja lähdettiin viettämään lämmintä kesäpäivää möksälle. Se sopi kuin nyrkki silmään, sillä oon koko lyhyen ja kylmän kesän ajan haaveillut mökille pääsystä.

Mökille päästyä mummu alkoi ruoan tekoon ja me Emmin kanssa täytettiin allasta. Emmihän ei malttanut millään odottaa, että pääsee uimaan. Kokoajan sai olla torumassa, ettei mene jääkylmään veteen polskimaan. Nätisti hän kuitenkin odotti, vaikka tuntui äitin komentelu ottavan päähän. Ihmeteltiin mummun kanssa kukkia ja Emmi keräsi niitä sitä mukaa uima-altaaseen uimaan. Hain myös vintiltä ison korillisen leegoja, joista osa pääsi myös uimaan. Syönnin jälkeen puettiinkin uimapuku päälle ja neitonen pääsi räpiköimään. Me otettiin mummun kanssa kilpaa aurinkoa ja katsottiin, kuinka onnelliselta pieni vesipeto näyttikään.

Illalla mun sisko ja hänen tyttönsä tulivat myös käymään mökillä. Lämmitettiin sauna ja mentiinkin akka porukalla saunomaan. Emmi tosin ei jaksanut olla saunassa kun n. 15min, niin hän lähti aiemmin sisälle leikkimään serkkunsa ja tätin kanssa. Me jatkettiin toisen tätitettävän ja mummun kanssa saunomista ja viihdyttiinkin siellä tunti. Oli niin ihanan rentouttavaa käydä mökillä saunassa ilman kiirettä! Yön Emmi nukkui minun ja mummun keskessä. Yllättävän hyvin nukkuikin, toisin kun taas minä valvoin.

Aamulla heräiltiin rauhassa ja tehtiin pikku hiljaa lähtöä kohti Ylivieskaa. Syötiin tukeva aamupala ja suunnattiin nokat kohti Pohjanmaata. Emmi nukahti sillä sekunnilla auton kyytiin kun lähdettiin ajamaan. Itseasiassa hän nukkui niin meno, kuin tulomatkankin. Kyllä sen huomasikin, että Emmi oli hyvät unet nukkunut autossa. Jaksoi nimittäin tosi nätisti olla koko päivän ajan. Ja mikä olikaan harvinaista tässä reissussa, niin Emmi istui kärrien kyydissä miltei kokoajan mitä Kärkkäisellä oltiin. Yleensä kauppareissuilla Emmi haluaa kävellä, eikä ala istumaan kirveelläkään. Nyt oli päinvastoin, mikä olikin ihan tosi hyvä juttu! Kärkkäisen päätteeksi käytiin Scanissa syömässä ja kierrettiin pari kirpputoria. Pitkä päivä ja monet tuhannet askeleet tuntui päivän päätteeksi niin jaloissa kuin selässäkin. Vaan yllättävän hyvin sitä itsekkin jaksoi köntystellä, vaikka välillä oisin voinut istahtaa alas ja hengähtää.

Mukava reissu oli kaikinpuolin! Mukaan tarttui Rikulle t-paitoja, Emmille mekkoja ja housut, lettupannu, karkkia ja mulle pitkähihainen paita. Kyllä vähän kehtuutti katsella vaatteita, kun itse ei niihin mahdu enkä kehannut ostaakkaan. Mistä sitä koskaan tietää mimmoseks tämä kroppa tästä muotoutuu syyskuun jälkeen. Tämä reissu tais olla eka ja vika tälle kesää. Enää en uskalla lähteä kovin kauas Kuopiosta, sillä koskaan ei tiedä millon typykkä päättää tulla ulos.

Hurjasti on postaus ideoita mielessä, jotka koitan toteuttaa tänne. Aihepiirejä on mm. Emmin unikoulusta lähestyvään synnytykseen. Toki saa toiveita heitellä kommenttikenttään. Toteuttelen parhaani mukaan kun ehdin! :)

Raskaus ja itseinho

Viime sunnuntai aamun aloitin itkemällä. Olin lauantai iltana käynyt pitkästä aikaa puntarilla, jota vihaan nykyään enemmän kuin koskaan. Puntari näytti lukemia, joita en koskaan, en koskaan halunnut näkeväni..

Emmiä odottaessa en tajunnut odottavia naisia, jotka pitivät itseään lihavana ollessaan raskaana. Ajattelin, että miks ihmeessä ne stressaa moisesta, kun kaikkihan tietää mahan kasvavan ja kehon muuttuvan raskaana ollessa.  Noh, nyt en ihmettele heitä yhtään. 

Tässä raskaudessa olen huomannut inhoavani omaa ulkonäköä. Naama kukkii kuin perunamaa konsanaan ja jenkkakahvat/selkäsiivet olla löllöttää ihan kympillä. Jokaikinen vaate minkä puen päälleni, ei sovi mulle yhtään. Tuntuu, että näytän lihavalta porsaalta, joka on tungettu liian pieniin vaatteisiin väkisin. Ihan sama mitä puen tai miten koitan peitellä finnejä, näytän silti rumalta. Naamakin on niin turvonnut, ettei kännykän etukamera tunnista enää naamaksi. Tässä teille syy, miksi blogin puolella tai instagramissa on masukuvia niin niukasti. En koskaan uskonut inhoavani omaa ulkonäköä näin paljon kuin nyt.

Joka kerta kun katson itseäni peilistä tai näen ikkunasta peilautuvan oman kuvan, mua alkaa ahistamaan. Joka kerta tulee sellainen olo, että haluaisin vajota peiton alle ja olla siellä koko loppuajan. Jos voisin, en liikkuisi minnekkään kodin seinien sisältä. Olisin vain yöpaidan peitossa (joka sekin tosin jäänyt pieneksi), enkä näyttäytyisi kenellekkään. En tunne kuuluvani tähän kroppaan. Oikeesti oon niin onnellinen, että nyt ollaan jo näin pitkällä, eikä synnytykseen ole kauaa aikaa. Sitten pääsen taas liikkumaan paremmin ja ketterämmin, eikä tarvitse köntystellä paikasta toiseen selkää pitäen.

 Enkä nyt kaipaa keneltäkään "Haloo, sä olet raskaana" -kommentteja. Se on oikeesti ihan sama oonko mä raskaana vai oisinko syöny itteni tähän kuntoon, sillä se ahistaa silti yhtä paljon. Rakastan tätä vauvamasua enemmän kuin mitään, mutta haluaisin tän olevan jo ohi niin karulta kuin se kuulostaakin.

Postauksen kuvat otettu raskausviikolla 30 ja nyt on menossa viikko 33+3. Maha on kasvanut entisestään näihin verrattuna. 

Pakko koittaa ottaa siltikin niitä kuvia tästä masusta, sillä tiedän että mua tulee harmittamaan jos niitä ei ole. Vaikka nyt inhoan tätä vartaloa, niin tulen varmasti kaipaamaan tätä mahaa vielä.
Jos tänne blogin puolelle on eksynyt kohtalontovereita, niin vertaistukea otetaan avosylin vastaan!

"Lomalta" takaisin arkeen.

Mitäs me tehtiin kun kahdestaan oltiin? Ei mitään. Käytiin pyörillä kaupungilla eri liikkeissä ja oltiin vaan. Syötiin ja nukuttiin hyvin. Minä katsoin netflixiä ja Riku oli koneella. Tehtiin siis omia juttuja. Yksi kauppias tokaisi, että näytetään Rikun kanssa ihan lomalaisilta. Kieltämättä olo olikin sen mukainen, kun sai tehdä mitä huvittaa ja millon huvittaa ilman lasta. Oli niin rentouttavaa ja ihanaa saada pieni "loma" arjen pyörityksestä. Emmi oli viihtynyt todella hyvin mummun luona ja hän olikin siellä kaksi yötä, kun mummu ei raskinut luopua vielä. He olivat käyneet mm. uimassa, pomppineet trampalla, käyneet Varppiksella mummun ja papan luona, ruokkineet kanoja, hoitaneet mummun hauvaa, pyöräilemässä josta Emmi tykkäsi kovin ja leikkikentällä useaan otteeseen. Myös ruoka oli maistunut erittäin hyvin. Mummu kertoi Emmin olleen todella nätisti ja ihmettelikin kuinka kiltti tyttö hän on. Turhaan siis stressasin ja jännitin tätäkin reissua.

Koti ei tuntunut kyllä kodille ilman taaperon höpöttelyä, naurua, kiljumista ja kiukuttelua.  

Emmi tuli kotiin keskiviikkona aamupäivästä. Käytiin nopeasti mummun kyydillä kaupassa ja tultiin kotiin. Oli jotenkin niin outo päivä, kun Emmi tuli kotiin tavallaan kesken päikkäriajan. Vaikka hän ei ollut nukkunutkaan kuin puoltuntia, oli hän silti tajuttoman virkeällä tuulella. Ajattelin hänen kiukuttelevan ikävänsä meille, mutta yllätyksenä hän olikin nätisti kotona. 

Käytiin eilen ostamassa Emmille 2-vuotis synttärilahja hiukan etukäteen. Tarkoitus ei ollut kyllä ostaa lahjaa, mutta ostettiin kun halvalla saatiin. Ensin suunniteltiin, että ostettaisiin potkupyörä, mutta tällä pääsee pidemmälle. Satulaa saa nostettua/laskettua, apupyörät pois ja työntötanko pois kun sen aika on. Käytiin harjottelemassa ohjausta näin ensalkuun. Aluksi meni tosi hienosti, kunnes uhma nosti päätään ja neiti lakkasi ohjaamasta ollenkaan. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Vaikka arki tuntuukin tasapaksulta, kyllästyttävältä ja samanlaiselta päivä toisensa perään, on ihana palata arkeen takaisin<3

Äitiyspakkaus

Kuten viime raskaudessa, myös tässä raskaudessa valitsin äitiysavustukseksi äitiyspakkauksen. Vaikka vaatteitahan meillä jo on vauvalle, niin 140 eurolla ei paljon mitään saa. Äitiyspakkaus on kuitenkin tajuttoman kattava ja mielestäni järkevin vaihtoehto näistä kahdesta. Vauvalla ei koskaan voi olla liikaa vaatetta! 

Kyseisen pakkauksen sain varmaan kuukausi sitten ja mulla on ollut kokoajan tarkotus tehdä siitä postaus, jossa kerron mielipiteeni vaatteista ym. Kuten arvata saattaa, oon lykännyt postauksen tekoa joka päivä huomiselle. Tänään mä sitten kuvasin vaatteet ja päätin kirjottaa tän pois alta. Helpompi sitä paitsi kuvata ja kirjottaa ilman avuliasta taaperoa! 

Alotetaas bodyista. Tässä 3 kpl pienimpiä bodyja. Näistä tykkään käännettävien hihojen ja kietaisu systeemien takia. Tosin toi alin valkea body oli naruilla sidottava kietaisubody, joka on mun mielestä aika epäkäytännöllinen. Itse tykkään enemmän neppari systeemistä. Helpompi ja nopeampi hädän tullen. Myös kuosit on ok, varsinkin toi värikkäämpi versio on ihana! 

Mun mielestä näitä pienempiä bodyja vois olla enemmänkin. Haitaks ei ois, jos pakkauksessa olis edes yks kappale 50cm pienempiä bodyja. Meillä kun Emmi syntyi, hän oli niin pieni rimppakinttu, että hän hukkui äp vaatteisiin. Muutenkin nää vaatteet on niin väljiä, että koon 74cm body menee monta kuukautta, vaikka koko 74cm olisi jo pieni. Ois kiva, jos pakkauksessa huomioitaisiin myös pienempi kokoisia ja rakenteisempia vauvoja!

5 kpl isompi kokoisia bodyja. Nää oli älyttömän kivoja ja värikkäitä! Tykkään!

Pakkauksessa tulo 6 kpl pöksyjä, joista muistaakseni kaks oli sukallisia versioita. Multa unohtu kuvasta yhdet normaalit harmaat pöksyt, mutta ne ei niin kummoset olleet. Nää housut oli ihan ok. Tosin me ei Emmille taidettu paljoa pukea pakkauksesta saatuja housuja, koska ne oli niin isoja että ne tippu väkisin päältä. Saa nähdä kuinka tälläkertaa käy. Sukalliset versiot on mun mielestä aika turhia ja epäkäytännöllisiä, varsinkin jos ne on liian isot vauvalle. 

Jumpsuit ja unipussi oli tosi kiva yllätys! Lisänä potkuhousut oli ihanan värikkäät ja talvella tarvitsee villasekoite haalaria.

Toppahaalari ja kevyt toppapuku on aika tylsähkön näköisiä väriltään, mutta tarpeellisia. Ei kyllä varmaan tälläkään kertaa käytetä kumpaakaan haalaria vauvalle, niinkuin ei viimeksikään. Hattuja taas ei voi koskaan olla liikaa! Tuo paksumpi myssy on ihana.

Kiva yllätys oli myös ruokalappu ja talkki, joita ei viimeks ollukkaan pakkauksessa. Pussukassa on kortsuista kynsisaksiin pikkukampetta. Myös tälläkertaa pakkauksessa tuli kestovaippa mukaan, mutta ne meillä ei tule käyttöön. Pakkauksen mukana tuli myös hauva-unirätti, mutta arvatkaapa kuka omi sen heti kun näki. Emmi risti hänet Mimmiksi ja se on nykyään yksi tärkeimmistä unikavereista. Se siis ei tule olemaan vauvan lelu. 

3 kpl harsoja, lakana, pussilakana ja "pissi"lakana. Lakanoita ei voi olla liikaa, mutta viime pakkauksen pussilakana oli kivempia, muahah. 

Viimeiseksi tuo aaaaaivan ihana makuupussi!! Tuo pöllökuosi on aaaivan ihana ja rakastuin heti tuohon makuupussiin. Näitäkään ei hirveemmin kyllä käytetty Emmin ollessa vauva, koska meillä on erikseen talveksi lämpöpussi. Myös peitto tuli mukana, joka onkin hyvä!

Kokonaisuudessaan tän vuoden äitiyspakkaus oli kivempi kuin vuoden 2015. Vuoden 2015 pakkauksen vaatteet oli jotenkin enemmän poikamaisempia ja värikoodiltaan valkea/vaaleansininen. En siis natseile ja katso, että tyttö ei voi käyttää sinistä vaatetta koska se on poikien väri, mutta oli tää pakkaus ylivoimaisesti parempi kuin viimeks. Tässä oli paljon enemmän värejä ja eri kuvioita vaatteissa. Toki edelleen toivoisin, että myös pienempi kokoiset vauvat otettaisiin pakkauksessa huomioon, mutta hyviä nämä on näinkin!

Kuulumisia

Aapua, taas kerran on pitkä tovi vierähtänyt siitä kun viimeks tänne kirjottelin. Ei sitä vaan malta avata tietokonetta päivällä taikka sitten illalla, kun voi tehdä muutakin! Suonette anteeksi sen minulle. Mitäs me ollaan puuhailtu viime päivinä? Ollaan leivottu yhdessä pizzaa, katseltu lastenohjelmia ym elokuvia sateisina pävinä, käyty lenkeillä niin pyörillä kuin kävellenkin, käyty leikkimässä läheisellä leikkipuistolla ystävän ja hänen tyttären kanssa ja ollaan leikitty myös omalla pihalla.

Ollaan myös nukuttu pitkiä päiväunia, herätty aikaisin aamulla (jo ennen 6), kiukuteltu ja uhmailtu milloin mistäkin pikku asiasta ja leikitty paljon legoilla. 

Käytiin viikonloppuna ihmettelemässä ihmispaljoutta torilla. Samaan syssyyn syötiin lounasta niinkin terveellisessä paikassa, kuin hesessä. Emmin eka kerta Hesburgerissa ja voi että kuinka hamppari ja ranskailaiset maistui hänellekkin. Tällä kertaa hän jopa malttoi istua pöydän ääressä syömässä, kun yleensä vain tutkii uusia paikkoja. Niin nätisti osasi syödä, vaikka toki sai pyyhkiä ketsuppia ois naamalta ruokailun päättyessä.

Tänään Emmi pääsi ekaa kertaa mummulaan yökylään. Mummu kävi hakemassa pienen touhuilijan luokseen ja niin reippaasti Emmi vilkutteli äitille ja isille. Hymy huulilla ja höpötys vain raikasi. Äiti tuttuun tapaansa tirautti "muutaman" kyyneleen ikävästä. Armoton ikävä tuota pientä höpöttelijää, mutta pakko koittaa nauttia tästä lapsivapaasta. En muista milloin viimeks Emmi olisi ollut yökylässä missään. Siitä on varmaan jo vuosi aikaa. Nyt aion nukkua univelat pois, katsoa mielinmäärin Netflixiä ja kerätä voimia loppuraskauteen. Vielä ei tiedetä tuleeko Emmi kotiin huomenna vai ylihuomenna, mutta sen tiedän että hän tulee viihtymään mummulassa todella hyvin!<3

Neuvolakäynti rv 31

Maanantaina kävin neuvolassa. Tälläkertaa oma neuvolatäti oli lomalla, joten vastaanotossa oli sijainen. Jännitin hiukan, että minkälainen tämä sijainen mahtaa olla. Hän oli ihan mukava. Tämä neuvola kerta oli jokseenkin erilainen ja nopea. Yleensä mulla menee tunti neuvola käynneillä, mutta nyt meni n. 40 min. Yleensä käynneillä jutellaan muitakin kuin kuulumisia. Jokaisella käynnillä on oma kategoriansa ja aiheensa mistä jutellaan. Tällä kerralla kysyttiin kuulumiset/kysymykset ja sen jälkeen alettiin suoraan verenpaineen ja hemoglobiinin mittaukseen. Verenpaineet pysyneet hyvällä mallilla ja hemoglobiini myös. Lisärautaa voi ottaa jatkossa esim joka toinen päivä. Pakko myöntää, että multa on unohtunut tyystin vitamiinin ja raudan otto nyt kun oli helle päivät menossa. Ups.

Tuttuun tapaan mittauksien jälkeen mitattiin kohdun pituutta ja kuunneltiin sydänäänet. Neuvolatäti paineli aika ronskein ottein alapään suunnalta. Siinä vaiheessa meinas päästä itku. Syyksi hän kertoi vauvan oleskelevan jo niin matalalla, että kokeili onko hän jo laskeutunut. Siinä vaiheessa itselle nousi pala kurkkuun. Paniikissa mietin, että ei hitto joko se synnytys on oikeesti lähenemässä. Loppujen lopuksi vauva ei ole vielä laskeutunut, mutta hän hengailee matalalla. Sydänääniä täti ei meinannut ensin löytää, kun sekotti ne minun sykkeisiin. Tämä sallittakoon hälle, en nimittäin varmaan tunnistaisi kummat äänet on kumman. 

Kyselin teillekkin kertomistani menkkajomotus tuntemuksistani, että mitä ne ovat ja mistä johtuu? Vastaukseksi sain sen, että ne ovat ilmeisestikkin supistuksia jotka tuntuvat selän puolella vaikka maha ei kovettuisikaan. Olen huomannut näiden kipeiden supistuksien lisääntyneen. Joskus maha kovettuu, joskus taas ei. Joskus koskee ihan kunnolla, joskus taas perus kovetteluja. Minulla itselläni on semmoinen fiilis, että tämä neiti ei mahassa asusta laskettuunaikaan asti. Jospa hän jaksaisi asua yksiössään lähemmäs täysiaikaisuutta.