Uusi ihana koti

Muutto suoritettu onnellisesti loppuun asti ja vanha asunto siivottu. Huhhuh, mitkä kaks päivää tuli vietettyä! Niihin mahtui paljon stressiä, väsymystä ja kiukkuinen vauva. Meillä oli tarkoituksena muuttaa pieniä tavaroita torstaina ja kaikki isot tavarat perjantaina. Ei kuitenkaan jaksettu odottaa sitä yhtä päivää, joten muutettiinkin kokonaan torstaina. Perjantaille jätettiin kodinkoneitten ja Emmin lipaston haku. Tästä muutosta teki se haastavaa, että meillä oli Emmille lapsenlikka tulossa vasta perjantaina. Niin se vaan nätisti onnistui nuinkin, vaikka hänellä ei valvojaa ollutkaan. Minä pakkailin ja siirsin laatikot oven eteen ja Riku ajoi niitä ees-taas uudelle asunnolle. Kyllä siinä omat haasteensa oli, kun Emmi ei oikeen rauhottunu päiväunilleen ja oli aika tyytymätön. 

Perjantaina siivottiin mun äidin kanssa toi entinen kämppä. Olihan siinä siivottavaa ja oi että miten mä vihaankaan siivoomista. Mahtava huomata, kuinka ihanat porukat meillä Rikun kanssa on. Ilman heidän apuaan ei oltas saatu varmaan tähänkään päivään mennessä tätä kaikkea tehtyä. Iso kiitos kuuluu siis heille!

Päivät menny nyt oikeastaan tän uuden asunnon laitossa. Tänään just saatiin viimeiset pahvilaatikot tyhjennettyä ja nyt voikin ihan kunnolla huokasta. Emmillä rytmi hitusen sekaisin, eikä hän oo oikeen saanut päiväuniaan nukutuksi. Eilen ajeltiin sisustustavaroiden sunmuiden tavaroiden perässä ja tää päivä ollaankin vaan oltu. Tyttönen heräs jos ennen 8 ja nyt se tyytyväisenä nukkua tursottaa omassa sängyssään. 

Ihanaa, kun ollaan nyt saatu kaikki tavarat paikoilleen. Nyt voi tosiaan rentoutua kunnolla, jos se on edes mahdollista kun kaupassakin pitäs käydä. Koko loppuviikko ollut täyttä hulinaa, eikä unet oo ollu kovin kummoset. Tajuton väsymys painaa, mutta oon kyllä niin onnellinen tästä uudesta asunnosta. Tuntuu, että Emmi nukkuis paremmin täällä kuin edellisessä asunnossa. Siellä kuulu kaikki meidän asuntoon ja nyt on ihanan hiljaista ja rauhallista. Tykkään!
Vinkkinä lapsiperheille, että kannattaa muuttaa mieluiten rauhalliselle rivari alueelle ja muuton/loppusiivouksen ajaks hommata lapsenvahti. Jos mahdollista niin kannattaa olla lapsenvahti myös siks aikaa kun laitatte tavarat sunmuut paikoilleen.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

6kk neuvola

Keskiviikkona Emmillä oli 6kk neuvola. Tälläkertaa siellä oli kaksi opiskelijaa, joiden kanssa juttua riitti. Tyttö painaa 6480g ja on 64cm pitkä. Veikkasin, että painoa olis ollu enemmän, mutta hyvä se on tollasenakin. 

Neuvolakortissa lukee näin: Suloinen, rauhallinen tyttö neuvolassa. Kasvu johdonmukaista. Monipuolisesti syö liha- ja kasvissoseita + puuroa maidon lisäksi. Juttua ja kiljahteluja tulee. Liikkuminen iänmukaista.

Mitä itse olen huomannut kehityksessä: Emmi oppi pian täytettyään 5kk kääntymään mahalta takaisin selälleen. Tietysti pari ensinmäistä kertaa hän kääntyi vahingossa, koska pää painoi liikaa. Sen jälkeen hän kuitenkin tajusi sen tekniikan kuinka käännytään, ja siitä pyörimisestähän ei tullut loppua. Edelleen tyttö pyörii tajuttomasti ja vaipan vaihdot ja pukemiset ovat haasteellisia, kun hän haluaa pysyä liikkeessä. Hän on oppinut tukeutumaan käsien varaan kyynärpäät suorina. Myös ryömimistä harjoitellaan kovasti, eikä varmana mene kauaa, kun tyttö lähtee liikkeelle. Sen verran pyllyä jo nostelee jaloillaan mahallaan ollessaan ja yrittää potkia vauhtia, ettei ole kuin päivistä kiinni. Sosiaalisuutta on tullut enemmän. Monesti aamulla herään siihen, kun kirppunen höpöttelee sängyssään ja pyörii kuin mikäkin pallo. Ääneen nauramista hän harrastaa nykyään jo enemmän (<3). Omatahto hänellä on korostunut enemmän. Emmi tykkää todella paljon kiljua. Välillä kiljahtelee jopa niin kovaa, että meenaa tärykalvo puhjeta. Kielikin on melkein 24/7 pihalla ja sillä on kiva päristella mm. ruoat pois suusta. Tuettuna hän istuu ryhdikkäästi, eikä syöttötuolissa istuminenkaan enää tuota ongelmia. Emmi tykkää myös paljon tunnustella, rapsutella ja puristella niin ihmisten naamoja, kuin esim. mattoja. Osaa hokea jo "mammammam" ja "vauvauvau".
Emmin lempileikki on "missä Emmi?" (menee piiloon esim. peiton tai pehmolelun taakse, kysytään missä Emmi ja hän tulee piilosta pois). Syöttötuolissa Emmi tiputtaa lelut maahan, jolloin isä tai äiti kerää ne uudelleen ja sitten ne taas "mystisesti" tippuu maahan.

Toivepostaus: Tulevaisuuden suunnitelmat/haaveet

Muistin juuri tuossa, että tämä kyseinen toivepostaus on edelleen toteuttamatta, joten päätinpä nyt tulla näpyttelemään tämän aikani ratoksi syke -sarjan katsomisen sijaan. Mitään kummempia suunnitelmia tulevaisuudelle meillä ei oikeestaan ole. Eletään Rikun kanssa oikeestaan aika hetkessä, eikä märehditä tai suunnitella paljoa ollenkaan mitään. Tietty asioista ja vaihtoehdoista keskustellaan ja kerrotaan omista haaveista ja tavoitteista. Tää postaus nyt ehkä on semmonen epävirallinen suunnitelma tulevaisuudelle tai minkälaisena mä itse näen meidän tulevaisuuden. Mukaan kirjotan myös haaveita.

Tällähetkellä ollamöllöttelen kotona kotiäitinä. Onhan tää sinänsä aika pitkävetistä olla kotona lapsen kanssa, mutta en mä todellakaan oo vielä valmis itse palaamaan kokonaan työelämään taikka laittamaan Emmiä hoitoon. Suunnitelmissa olis tällähetkellä, että jos mulle tarjotaan töitä sunnuntaille, niin otan sijaisuuden vastaan. Raha ei koskaan ole pahitteeksi. Myöskin ollaan keskusteltu Rikun kanssa siitä, josko mä lähtisin kesällä kuukaudeks töihin ja Riku jäis isyyslomalle Emmiä hoitamaan. Näin ollen mun kotihoidontuki olis isompi, eikä raha-asioissa tulis sitten niin tiukkaa. 

Oon Emmin kanssa kotona ja Riku käy koulunsa loppuun. Emmin ollessa 1v 6kk voisin rueta jo mietiskelemään päiväkotiin menoa (ellen jopa aiemminkin). Tietysti ihan riippuen siitä, miten mä täältä töitä saan, kun hoitajia on enemmän kuin työpaikkoja. Haaveissa olis saada pikimiten työpaikka. Jos ei vakituinen, niin edes parin kuukauden pätkiä tai muita sijaisuuksia. Ihanne tilanteessa olis niin, että Rikun valmistuessa hitsaajaksi hän saisi heti vakkarityöpaikan ja niin myös minäkin. Sitten kun molemmilla on rahaa, maksettais molemmat kaikki velat ja opintolainat pois. Jotta Emmillä ei olis ihan tylsää olla kotona, niin tietty se pikkusisko tai pikkuveli täytyy saada. Suunnitelmissa siis on oikeesti, että tehdään Emmin lisäksi myös toinen muksu ja heillä olis se vuoden-pari ikäeroa. Tietty ensin molemmat käytäis kunnolla töissä, jotta ei tulis sitten niin tiukkaa kuin nyt. 

Sitten kun on se toinen lapsi, niin tietty kodin täytyy olla isompi. Muuttohan se ois siis eessä. En osaa kuvitella vielä ainakaan, että oltais jo siinä vaiheessa ostettu tai rakennettu omakotitalo. Varmaan saatettais asua hyvällä tuurilla omistus asunnossa jossain rivitalo kolmiossa. Rivitalo tietysti sijaitsis sopivan kaukana/lähellä kaupunkia niinkuin nytkin ja rauhallisella alueella, jotta lapset vois leikkiä pihalla ja saa nukuttua yönsä muutenkin rauhassa. En usko, että ihan heti oltais muuttamassa Iisalmesta minnekkään. Molemmat viihdytään täällä ja kaikki läheiset asustaa tässä lähellä.  Haaveena olis, että sitten kun on varaa ja sen aika, niin muutettais omakotitaloon. Talo sijaitsis rauhallisella alueella, järven rannassa ja se olis kaksikerroksinen. Ei asuttais ihan missään metsän keskellä, mutta kuitenkin sopivan kaukana kaupungin hälinästä max. 10km päässä. Naapuritaloja lähellä olis ainakin se muutama kappale, mutta sopivalla etäisyydellä, eikä ihan heti meidän talon vieressä. Talon ympärillä olisi iso piha-alue, jossa komeilisi trampoliini, hiekkalaatikko, kiikkuja, liukumäki, leikkimökki, palju ja rantasauna. 

Tietysti lapsen synnyttyä jäisin äitiyslomalle ja Riku edelleen jatkais töissä oloaan. Pari viikkoa hän olisi lapsen synnyttyä isyyslomalla minun apuna, jonka jälkeen hän palaisi normi arkeensa. Minä jäisin kotiin pikkuveljen kanssa ja Emmi olisi edelleen päiväkodissa. Äitiysloman jälkeen palaisin pikkuhiljaa töihin ja aika varmaan saman ikäisenä veisin myös pikkuveljen päiväkotiin kuin Emmin vein. Kävisin töissä vuoden-pari ja kun molemmat lapset olisivat jo isompia, lähdettäisiin yhdessä koko perheen voimin ulkomaille auringon lämpöön viikoksi tai pariksi. Haaveissa on myös loma matka Rikun kanssa kahdestaan ja se me tullaan aivan varmasti toteuttamaan! Ollaan myös keskusteltu siitä, että matkustellaan ja reissaillaan myös koto Suomessa perheen kesken. Ollaan haaveiltu jo pitkä tovi lapin reissuista kesällä/syksyllä sekä talvella perheen kesken ja se jos mikä on toteutettava! 

Koska jossain vaiheessa haluan myös pitää häät ja mennä naimisiin tuon ukon kutaleen kanssa, niin tässä olis varmaan se oiva hetki. En halua olla liian nuori, enkä liian vanha kun me mennään naimisiin. Ollaan häistäkin itseasiassa Rikun kanssa keskusteltu ja ollaan molemmat sitä mieltä, että niistä ei tuu mitään järjettömän suuria kekkereitä. Riku haluais mennä maistraatissa naimisiin ja minä kirkossa. Tietysti oon avoin ehdotuksille, eikä mitään ole lyöty lukkoon, mutta oishan se kiva pitää kirkkohäät. Häistä ei tulis mitenkään kauheen erikoiset, vaan siellä olis niitä perus pelejä mitä häissä yleensä pelaillaan ja mulla olis vaaleanpunainen mekko (ei mikään kermakakku mekko!). Häämatkalle lähdettäis kahdeks viikkoo jonnekkin lämpimään maahan, jonne molemmat palavasti halutaan lähteä. Varmaan häiden jälkeen tai ennen häitä muutettaisiin haaveiden täyttämään omakotitaloon. Haaveena olis, että Emmi olis kukkaistyttönä ja pikkuveikka sulhaspoikana. Saa nähdä onnistuuko, sillä haaveissa he oisivat taaperoita ja meillä ei tosiaan oo moneen monituiseen vuoteen vara mennä naimisiin. 

Jossain vaiheessa Riku on suunnitellut käyvänsä lähihoitaja koulun ja oon aika varma, että myös mä lähden jossain vaiheessa taas opiskelemaan. Siitä en tiedä jatkanko opintoja esim. sairaanhoitajaksi vai vaihdanko suoraan alaa. Kiinnostusta kyllä löytyy puolelle jos toisellekkin. Opiskelujen ohella tietysti vois tehdä töitä, jos aika sallii kun on kaksi lastakin. Hiihtoloma ja syysloma viikkoina kun oltais kaikki vapaalla, lähdettäis reissaamaan kaikki porukalla. Oon aina haaveillut kaikesta reissaamisesta ja muusta mukavasta ajanvietteestä perheen kanssa. En pistä vastaan myöskään ajatusta, että lähdettäisiin kaksin Rikun kanssa jonnekkin. Pelkkä kylpyläviikonloppu kahdestaan kuullostais jo unelmalta.

Ammatteihin valmistuttua me varmaan "nautiskeltais" yhdessä pian saapuvasta teini-elämästä ja käytäis töissä. Voihan se olla, että iltatähti tulee piristämään arkea. Näen itseni ehkä ennemmin kahden lapsen äitinä, mutta ei siitä kolmannesta haittaa varmastikkaan olis. Lasten ollessa aikuisia, me varmaan lähdettäisiin kiertämään uusia paikkoja ja matkusteltaisiin.

  Tän pidemmälle mulla ei ookkaan mitään haavetta. Loppui mielikuvitus ja haaveet kesken. Tästä postauksesta varmaan tulee esille se, että viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen kanssa, reissailla, käydä töissä ja opiskella. Elää onnellista elämää. Oon aivan varma, että niitä takapakkeja tulee vielä monta monituista, mutta ne kuuluu elämään. Kunhan perhe pysyy kasassa ja Emmillä (myös mahdollisesti toisella lapsella) on kaikki hyvin. Nyt nukkumaan.

Laittakaa ihmeessä lisää toivepostauksia tulemaan!

Puoli vuotta sitten.

Puoli vuotta sitten olin juuri tullut äidiksi. Ihan uuni tuore mamma, joka oli täysin ulalla kaikesta. Vauvan sylissä pitäminen oli mulle ihan uusi juttu. En koskaan ollu pitäny niin pientä lasta sylissä ja voi apua mikä pieni paniikki mulle tuli, kun sain sen pienenpienen nyytin rinnan päälle ensinmäistä kertaa. Huhhuh. On niin outoa ajatella, että siitä on niinkin pitkä aika.

Puoli vuotta sitten en osannut mitään. Paljon yritin tehdä omatoimisesti kaikkea, mutta jestas se jännitys mikä oli kokoajan. Muutamaan otteeseen saatiin kutsua Rikun kanssa hoitaja apuun, kun ei osattu vaihtaa vaippaa. Ensinmäisenä aamuna kun heräsin, Emmi kakki housuun ja aattelin omatoimisesti sitten itse vaihtaa sen ja kokeilla onnistuuko. Mulle nimittäin neuvottiin kaikki pyllynpesu-otteet ja kaikki tekniikat edellisenä iltana. Yritin muistella kuinka se tehtiin ja siinä sitten kun sen vaipan sain häneltä pois, menin pikku paniikkiin ja peräännyin. Aattelin vaan että ei hitto, en mä mitään osaa. Äkkiä pistin sen kakkasen vaipan pikku Kirpulle takaisin päälle, kapaloin hänet jotenkuten äkkinäisesti peittoon ja otin syliin. Kirppu itki ja huuti pääpunaisena ja minä paniikissa soitin hoitajalle, että nyt apuun ja äkkiä. Nolostuneena sanoin "Yritin itse vaihtaa kakkavaippaa, mutta en osannukkaan. Voitko tulla apuun?" Emmi rääkyi sylissä ja hoitaja rauhoitteli ja sanoi tulevansa pian raportin jälkeen. Tuolloin olin vielä yksin sairaalassa huoneessani, sillä Riku joutui tulemaan ensinmäiseksi yöksi kotiin koiran ja turvakaukalon takia.
Oli jännä huomata, kuinka Emmi rauhottui äkkiä syliin. Keinutin häntä ja hyräilin tuutulaulua. 

Puoli vuotta sitten ei osattu nostaa Emmiä syliin. Tästäkin on oma tarina, vaikka kieltämättä hiukan hävettää paljastaa.
 Saatiin rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneen "olohuoneessa", jossa samalla odoteltiin puoli päivää huoneen vapautumista. Hoitaja tuli ottamaan uudelta tulokkaalta kantapäästä verikokeita ja Emmi oli ihokontaktissa Rikun rinnan päällä. Hoitaja tuumasi, että laittakaa lapsi sängylle (vai mikä se on se vastasyntyneiden kärri oikeelta nimeltään) ja nolostuneena sitten sanottiin, ettei me osata. Hoitaja sitten joutui itse nostamaan lapsen Rikun sylistä ja laittamaan sen kärriin. Saatiin häneltä semmoinen "voi lapsi rukka millaseen perheeseen joutuu" ilme. Eihän me Rikun kanssa osattu, kun ei oltu koskaan pidetty niin pientä lasta sylissä. Vaikka mun siskollani on kaksi lasta, niin siitä on kohta 7 vuotta aikaa, kun pidin vauvaa sylissä ja silloin se vauva ei ollut lähellekkään nuin pieni.

Puoli vuotta sitten myös pukeminen tuotti ongelmia. Saatiin lupa lähteä lastenlääkäriltä kotiin ja mehän sitten lähettiin heti. Toki mä söin kyllä ensin, mutta kuitenkin. Tehtiin työnjako; Riku pukee lapsen ja minä puin itseni. (En siis ollu ollenkaan omissa vaatteissa sairaalassa, koska ne sairaalaan lähtö vaatteet oli niin likaset) Riku pähkäili, että miten hemmetissä nää menee tän päälle? Kuinka sen päänkautta laitettavan bodyn saa niin, ettei sen pää hajoo? Jne. Kysyttiin hoitaja siihen pukemistilanteeseen kans, kun ei osattu. Myös turvakaukalon kanssa tuli ongelmia. Meillä oli koko kesän ajan suunnitelmissa, että kokeillaan sen laittoo ja miten se toimii muuten vaan ennen kun muksu syntyy, mutta eihän me sitä koskaan saatu aikaseks. Loppujen lopuks hoitaja joutu kahtomaan meille sen turvakaukalon toiminnan ja neuvomaan miten se laitetaan autoon. Ähräiltiin jonkun aikaa sitten sen kanssa parkkihallissa, mutta päästiin kuitenki lähtemään. Kesken matkan vaihdettiin turvakaukalon puolta, kun tajuttiin ettei se niin voi mennä. 

Vinkki; tutustu turvakaukaloon ennen lapsen syntymistä ja testaa kuinka se laitetaan autoon niin ei käy niinku meille

Muistan, kun panikoin kauheena siitä, että en osaa mitään. Teillekkin valitin siitä, että entä jos en opi pukemaan tai vaihtamaan vaippaa. Entä jos lapsi ei opetakkaan eikä äidinvaistot herääkkään. Nyt voin tälleen jälkeenpäin todeta, että kyllä se vaan lapsi opettaa. Ne äidinvaistot kyllä herää sieltä. Jos ei heti, niin pikkuhiljaa. En mäkään heti osannu mitään, mutta ajan kanssa sitä oppi. Mun mielestä oli paljon helpompi itse opetella kaikki kotona, kuin valvovan silmän alla sairaalassa. En tiedä, tuleeko nää vaipan vaihto taidot ja kaikki luontaisesti tai onko olemassa jokaisessa pieni äiti jo valmiina joka herää lapsen syntyessä, mutta kaikki tuli jotenkin luonnollisesti. Sairaalassa mulla oli tosi epävarma olo ja mietin monesti, että miten tuun pärjäämään kun Riku palaa koulunpenkille. Pelkäsin ja stressasin kauheesti tulevaa. Tuntu, että kaikki oli vaan unta josta mä herään kohta tajuamaan ettei meillä oo lasta. Nyt kun sitä tajuaa kuinka väärässä olin. Kuinka turhasta mä stressasin. Nyt jos joku lukija sattuu olemaan raskaana ja odottaa esikoistaan, niin älä huoli. Sä kyllä opit kaiken, niinkuin mäki!

Nyt tuo pieni rakaus on jo puolvuotias. Iso, mutta silti niin pieni. Haikeaa ajatella, että synnytyksestä on niin kauan jo aikaa, mutta toisaalta ihana nähdä kuinka paljon tyttö on kehittynyt ja kasvanut. Hassua ajatella, että Emmi on pienimmillään painanut jotain 2450g. Nyt hän on jo varmastin yli 7000g tai ainakin lähemmäksi sitä. Tää puolvuotta on ollut ehottomasti opettavainen, raskas mutta paras puolvuotta koskaan. Äitinä oleminen ei todellakaan ole helppoa, mutta ehdottomasti parasta mitä tiedän!

Kuhan höpötän

Nyt tuli hyvä väli päivälle, jonka pyhitän postaamiselle. Päivät vierii kauheen nopeesti, vaikkakin vaan kotona ollan oltu. Kämppä alkaa olla pikkuhiljaa kuin pommin jältiltä, sillä pahvilaatikot ja jätesäkit ovat vallanneet asuntomme. Ainakin melkein. Tuntuu, että vaikka kuinka yrittää pakata tavaroita laatikoihin ja säkkeihin, niin sitä tulee jostain lisää. Sitten kun siinä samalla yrittää miettiä, mitä tavaraa laittais myyntiin ja mitä ei. Ei vaan osaa luopua kaikesta, mutta toisaalta ei huvittais raahata turhia kamppeita mukana. Puuduttavaa, mutta menee se päivä näinkin. Sitten kun se motivaatio ja inspiraatio siihen siivoomiseen ja pakkaamiseen häviää tuosta nuin vaan, niin sitä ei sitten meenaa saada enää takaisin. Onneks päästään jo torstaina tekemään muuttoa pikkuhiljaa uuteen ihanaan asuntoon. Tätä on odotettu!

Jännä miten nopeaa aika kuitenkin meni. Kuukausi tätä muuttoa ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa. Sitten se yht'äkkiä onkin parin päivän päässä. Ensi viikosta tuleekin kiireinen, joten saa nähdä kerkeänkö postaamaan kuulumisia. Nyt ajattelin tehdä pari valmiiksi (jos kerkeen), niin voin käydä ne julkaisemassa sopivalla hetkellä. Kauheeta järjestelemistä tää seuraava viikko tulee olemaan, kun meillä ei oo enää autoa ja pitää kysellä autoa lainaan porukoilta. Onneks on näitä läheisiä tässä Iisalmessa, jotka auttaa tarpeen tullen! 

Muuta tänne ei oikeestaan kuuluile. Eilinen päivä meni siinä, kun pakkailtiin ja siivottiin. Saatiin sitten päivällä Rikun isältä autoa lainaan ja päästiin piiiiitkästä aikaa ihmisten ilmoille ja kauppoihin. Kyllähän se on mukavaa vaihtelua päästä muuallekkin, kuin olla vaan kotona neljän seinän sisällä. Toisaalta tää autottomuus ei oo niin pahajuttu, sillä tuleepahan ainakin liikuttua enemmän. Sekin hyväpuoli tässä on, että ei tule haettua mitään nopeaa ruokaa grilliltä tms jos ei jaksa ruokaa tehdä. 

 Mulla oli tuossa yöllä kauheena mielessä kaikkee mitä kirjottaisin, mutta arvatkaa muistanko niitä enää? En. Mulla on nykyseltään tosi "hyvä" muisti.. Mutta rupeen nyt turinoimaan nuita muita juttuja, jotka on ollu nyt mielessä. 

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Tasapaksu arki

Ja sitten niitä kuulumisia. Tänne ei sen ihmeempiä kuuluile, mitä ennenkään. Hiukan on väsymystä havaittavissa, kun Emmi parina yönä heräs huutamaan kurkku suorana eikä sille meenannut saada loppua. Mietittiin josko olis kauhukohtaus ollut tai hampaista johtuvaa. Onneks kuitenkin maidon turvin saatiin huuto lakkaamaan, vaikka tuskin hällä nälkä oli. Muuten on nukkunut yöt hyvin ja edelleen syödään aina iltaisin ennen nukkumaan menoa iltapuuro. Emmi vieläkin herää aamulla 5-6 paikkeilla maidon juontiin, mutta pääosin jos herää öisin niin se johtuu siitä kun tutti ei olekkaan enää suussa tai on saanut itsensä ihme asentoon josta ei päästäkkään pois. Tyttö pyörii kuin hyrrä nukkuessaankin, niin laitettiin toinen laita takaisin paikoilleen pinnasänkyyn. Hän nimittäin välillä nukkui osittain "minun puolellani" siten että joko jalat tai pää oli meidän sängyssä. Siinä en sitten enää itse saanut nukutuksi kunnolla, kun piti olla varuillaan kokoajan. Ensinmäinen yö meni hyvin ja toivottavasti menee myös muutkin. *kopkop*

Maanantaina täytin vuosia (21v jee), enkä pahemmin juhlistanut niitä. Sunnuntaina kävi mun ukki, hänen naisystävänsä ja mun isä kylässä kahvilla. Ainiin ja toihan se anoppikin kukkapuskan ja lahjakortin maanantaina yllätyksenä oven taakse. Mitään en olis vailla ollut, mutta ainahan sitä rahalle käyttöä on! Nyt kun vaan pääsis ikeaan ja matkukseen.. 

 Muutenpa sitten ollaankin vaan oltu kotosalla. Ei oikeen olla tehty mitään uutta, eikä kyllä mitään uutta oo tapahtunutkaan. Pitäis rueta lisää taas paikkailemaan, kun ensviikolla on muutto. Veikkaanpa että se pakkaaminen jää taas hilkulle ja ruetaan paniikissa pakkaamaan tavarat pahvilaatikoihin päivää ennen muuttoa. Hahah! Jospa ei. Mulla on kamalat omantunnon tuskat, kun en oo nyt paljoa jumppaillu kotona enkä myöskään vaunulenkkeilly. Näitä mukavia naistenpäiväkipuja ollut tässä jo pari päivää seurana, niin ne pistää miltei liikuntakyvyttömäks. Ihanaa olla nainen. Pakko ottaa nyt itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain hyödyllistä, kun Emmikin nukkuu nyt.

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

Kännykkä pois ja leiki lapsen kanssa!

Kuvitelkaa tilanne:

Leikitte lapsenne kanssa, joka iloinen siitä että jaat hänellekkin huomiota. Sitten hetken päästä äiti ottaa kännykän esille, räpeltää kännykkää kokoajan eikä huomio lasta ollenkaan. Onko hyvä vai paha juttu? 

Kyse siis tosiaan on siitä, että pitäis jättää se älypuhelimen näplääminen sille ajalle kun lapsi nukkuu. Tietty viestiin tai puheluun vastaaminen on mun mielestä ok, mutta turha instragramin selaaminen saa jäädä pois. Lapsi tarvitsee huomiota niin äidiltä kuin myös isältään. Hänen kanssaan on hyvä leikkiä, jotta hän ei tuntisi itseään yksinäiseksi (jos perheessä yksi lapsi). Älypuhelimen selaaminen vie ajatukset ja keskittymisen kokonaan pois lapsesta. Tiedä mitä kaikkea voi sattua sillä aikaa, kun itse selaat instaa tai naputat viestiä lapsen ollessa yksin. Ahistaa jo ajatus.

Mä itse tiedostan sen, että oon oikeesti aika riippuvainen mun kännykästä ja siinä olevista sovelluksista. Tulee monta miljoonaa kertaa aina selattua turhaan facebookkia ja instagramia, kun senkin ajan voisin viettää Emmin kanssa. Mä oon päivät pitkät kotona lapsen kanssa, enkä juurikaan vietä omaa-aikaa tai saatika sitten oo poissa lapsen luota muuta kuin päiväuni aikaan. Osittain senkin takia tulee ihan turhaan selailtua somee ja WhatsAppailtua jonniin joutavia hupatuksia kavereiden kanssa. Tietysti samalla vilkuilen ja katson Emmin perään ettei mitään satu, mutta koskaan ei voi olla liian tarkka. 

Poden huonoa omatuntoa toisinaan aika helpoista ja tyhmistä asioista, mutta tässä on yks joka ihan riipii sydäntä. Se kännykkä vaan pitäis jättää pois kokonaan aina kun oon Emmin kanssa. Sekin on helpommin sanottu kuin tehty. (Tietty kuvia saa ja pitää ottaa) Oon tottunu selailemaan facebookkia turhaankin ja sillähän mä WhatsAppailen kavereiden kanssa päivät pitkät. Senkin viestittelyn voi ihan hyvin jättää toiselle kertaa tai myöhemmälle ajalle.

Emmin kanssa leikkimisessä on omat haasteensa. Eihän se tosiaan vielä ymmärrä mitä niillä tehdään ja miten leikitään, kun ei vielä istukkaan. Varmaan sekin on osa syy siihen miks tulee niin useesti otettua se kännykkä kouraan ja selailtua sitä turhaan kun tytön leikittäminen on "vaikeaa". Kyllä hän siis yksinäänkin viihtyy, mutta tuntuu pahalta jos en leiki hänen kanssaan. Ootankin sitä aikaa, että Emmi on isompi ja älyää leikkimisestä jotain niin arki hiukan helpottuu. Silti olis pakko saada tota kännykkä/sovellus riippuvaisuutta vähemmälle. Yritän ainakin. Turhaan varmaan itseäni tästäkin asiasta ruodin, sillä hän on vasta pieni vauva joka ei vielä älyä näitä asioita. Parempi kait se on tämäkin homma aloittaa ajoissa, eikä sitten "liian myöhään".

 Mua pelottaa, että Emmi tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Tottahan toki mä hänelle höpöttelen ja juttelen samaan aikaan kun esim. vastaan siihen viestiin, mutta ei se oo sama asia, kuin leluilla leikkiminen. Mä en todellakaan halua antaa mun lapselleni sitä kuvaa, että äitiä ei kiinnosta viettää aikaa hänen kanssaan tai että hän kokisi olonsa yksinäiseksi. Sen takia tähän asiaan tuleekin muutos!

 Ottakaa toki muutkin itseänne niskasta kiinni ja jättäkää se somettaminen sikseen vähäksi aikaa! Tekee varmasti hyvää itsekullekkin, oli sitten perhe tai ei. 

Friyay

Wuhuu, kerrankin taas tää postaustahti on mieluista ja on oikeesti kerrottavaakin. Tän takia Riku nukutti muksun, jotta pääsin tarinoimaan teille, hah!

Eilen oli ihana perjantai, eikä pelkästään sen takia että mulle tuli rahat vaan sen takia että päästiin ihmisten ilmoille ja syömään kahdestaan Rikun kanssa. Niinkuin taisin viime postauksessa mainita, me suunniteltiin jo tammikuussa että mennään ulos syömään mun synttäreitteni kunniaks. Okei joo, toi tais olla vaan sellanen perustelu ja tekosyy miks pitää päästä, hahah! 

Nukuttiin koko perhe pitkään aamulla. Emmikin nukkua tursotti puol 11, kunnes vaivalloisesti silmiään raotti ja nousi hymyissä suin ylös. Jotenkin niin ihanaa nukkua yhdessä kaikki pitkään. Mä kun en tosiaan oo aikaisten aamujen ystävä, vaikka onhan se kiva kun päivät on pidempiä kun nousee ylös 9 aikoihin. Siihen on jo tottunut. 

Heräiltiin kaikessa rauhassa ja ruettiin lähtemään siinä yhden-kahden välillä asioille ja kauppaan. Ensin tietty pitkästä aikaa suoristin hiukset ja peitin pahimmat pahkurat naamasta. Yleensä kun en nuista jaksa sen koommin välittää, mutta tää oli poikkeus sääntöön. 

Mentiin joskus kolmen aikaan mun äitin tykö kahvit juomaan ja totuttamaan Emmiä mummuun. Emmi ei kuitenkaan vierastellu paljoa, sillä nähtiin parina päivänä ennen perjantaita mummun kanssa. Hyvillä mielin jätettiin Emmi mummun luokse hoitoon neljän aikoihin ja lähdettiin Rikun kanssa Rossoa kohti mahat kurnien. Oli outoo mennä tommoseen hienoon paikkaan syömään ja mua oikeesti jopa jännitti. Oon käyny tommosessa ravintolassa syömässä viimeks pienenä porukoiden kanssa. 

En oikeen tienny mitä tilais tommosesta hienosta paikasta, mutta sen mä päätin että en tilaa mitään perus pizzaa tai hampurilais ateriaa. Halusin jonkun erinlaisen ja jotain pihviä. Valinta oli loppupeleissä helppo ja päädyin Pippuripossuun jossa oli porsaan sisäfilettä, pippurikastiketta, Rosson Caponataa ja raskalaisia perunoita. Riku puolestaan otti Vuohenjuustobroileria jossa oli broilerinfileetä, vuohenjuustoa, balsamicosiirappia, punaviinikastiketta, perunagratiinia, parmesaania ja kasviksia. Ruoka juomaksi otettiin oluet. Ruoka oli todella hyvää ja täyttävää. Ei sitä meinannut jaksaa syödä. Riku sanoi ihanasti "Älä käsitä väärin, on tääki ruoka tosi hyvää mutta kyllä sun tekemät ruoat on parempia". Mikä voisikaan yhtä paljon sydäntä lämmittää kuin kuulla nuokin sanat, vaikka en mikään kokki oo. Oli ihana käydä kahdestaan pitkästä aikaa jossain. Tästä onkin hyvä ottaa tavotteeks käydä joka kuukaus tai edes jokatoinen kuukaus viettämässä kahden keskistä aikaa. On tärkeää pitää myös parisuhteesta huolta!

Syönnin jälkeen saatin lisä hetki kahdenkeskistä aikaa, kun mun äiti ja isäpuoli halusivat vaunulenkkeillä meille Emmin kanssa. Emmi sopivasti sai nukuttua siinä päiväunetkin. Kotona nopeasti siivottiin ja imuroitiin ennen Emmin tuloa. Ei sitä nykyään osaa nauttia siitä omasta ajastaan, tai osaa mutta ei tiiä miten sen viettää. Nytkin kun oltas hyvin voitu vaikka nukkua hetki tai ihan vaan olla ja katsoa jotain leffaa/sarjaa niin ei. Mutta kävi se noinkin. Emmin mentäessä nukkumaan pistettiin olohuoneeseen kynttilät palamaan, otin sipsipussin kainaloon sohvalle ja katsoin Emmentaalia ja jakson Empireä. Ihana ja rauhallinen päätös ihanalle päivälle.

Ostettiin Emmille myös eilen puolvuotis lahja etukäteen ja taitaa olla ihan mieluinen. Ton tyynyjutskan päällä se tykkää kölliä, lueskella tota kirjaa, katsoo maisemia ja leikkiä noilla jutuilla jotka on tossa kiinni. Tää päivä ollaan pakkailtu, käytiin lenkin ohella kaupassa ja nukuttiin me päikkäritkin. Katottiin yhessä Haluatko miljonääriksi -jakso ja arvailtiin vastauksia. Aloteltiin myös eilen illalla kaurapuuron syöntiä ja näyttää typykälle hyvin maistuvan. Söi nimittäin iltapuurolla lautasen tyhjäksi kun pistin hiukan mukaan myös persikkasosetta. Nyt rupeekin kunnolla se päivärytmi muovautumaan, kun aattelin lisätä aamupalan myös näihin päiviin. Hiljaa hyvä tulee.

Mutta nyt kun muksu nukkuu niin voisinpa vaikka pistää pitkäkseni sohvalle sipsipussin viereen ja rueta kahtomaan mitä Netflixistä löytyy.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

Extempore visiitti mummun luona

Eilen oli ihan tavallinen ja tylsä päivä. Oltiin kotona vaan, eikä oikeestaan huvittanu lähtee minnekkään Emmin kiukuttelun takia (hampaat). Mun äiti rupes juttelemaan facebookissa ja kutsui meidät kylään. Onneks päätettiin lähtee Emmin kanssa, sillä meillä oli hirmu mukavaa siellä eikä Emmikään kiukutellu kertaakaan. Oli niin paljon uutta katseltavaa (ei olla paljoa vierailtu), hapsu matto johon Emmi tykästyi heti, leluja ja "uusi" naama jota ensin hiukan vierasteltiin.

Mummun luona ollessa syötiin hyvin ja myös Emmi sai pikku maistiaisia. Mummu teki meille smoothiet blenderillään. Emmi sai mustikka-banaani smoothieta pikkuruisen ja me aikuiset saatiin mustikka-banaani-päärynä smoothieta (kait siinä oli sokeriakin). Ekaa kertaa Emmi maistoi siis tuota mustikkaa ja banaania, mutta kyllä se silti näytti uppoovan. Olihan se tosi sotkusta hommaa, mutta minkäpä ruoan syöttäminen lapselle ei olis sotkusta.

Koska Emmi ei kerenny nukkua kuin yhet parintunnin päiväunet eilen, tyttö väsähti alta aikayksikön pian salkkareiden jälkeen. Tyttö nukkuin sen kymmenisen minuuttia sylissä, kunnes heräs ulkovaatteiden pukemiseen. Ei keretty Emmiä kylvettää, vaikka tarkoitus olikin. Pakko oli laittaa heti sänkyyn nukkumaan, kun ei silmät enää auki pysyneet. Voi kun oiskin aina noin väsynyt, niin ei tarviis paljoa vaivaa nähdä nukuttamisessa! Saatiin äitiltä ystävänpäivälahjakin. 

Onni on omistaa ihanat vanhemmat<3

Muuttoa odotellessa

Rupes ihan harmittamaan toi mun edellinen postaus, kun se jäi niin kesken. Syy siihen on uusi sarja SNL eli Saturday night live (joka osottautui surkeaksi ja tekemällä tehdyksi ja vaihdettiin kanavaa neloselle) ja lopulta ajatus loppui kesken. Mulla aina öisin tulee kaikki inspiraatiot ja ideat päähän postauksista, mutta en jaksa nousta kirjottelemaan niitä eikä blogger-sovellus mulla toimi puhelimessa. Puuh. Tulin nyt kuitenkin kertomaan teille meidän uudesta ihanasta asunnosta, josta en oo teille vielä paljoa maininnut. 

Kuitenkin! Me tosiaan muutetaan tän kuun viimeisenä viikonloppuna uuteen asuntoon. Asunto on rivitalossa, mitä me ollaan unelmoitu Rikun kanssa jo pitkän aikaa. Se on 60 neliöinen kaksio, jossa on oma pieni takapiha, sauna ja paljon säilytystilaa. Niin ja iso ulkovarasto. Rivitalo sijaitsee n. 4km Iisalmen keskustasta, mutta mun mielestä se ei oo kauhee matka pyöräillä tai kävellä kesäisin. Muutenkaan ei tule oikeen vietettyä aikaa missään keskustassa. Se paikka on todella rauhallinen ja muissa rivitaloissa asuu myös paljon lapsiperheitä, joten se on kuin tehty meille. Uimaranta on n. 500 metrin päässä, ihan läheltä löytyy iso leikkikenttä, myös itse pihapiiristä löytyy pieni leikkikenttä, paljon lenkkeily mahdollisuuksia, laskettelurinne jossa voi talvella laskea esim. pulkkamäkeä ja ulkoilmalaitteet on myös siinä ihan lähellä niin ei tartte vältämättä lähteä salille hikoilemaan. Kaikki on siinä lähellä. Kuulostaa ja on oikeesti ihan unelma! 

Tää kerrostalo elämä on oikeesti ihan sitä ihteensä. Äänieristeet on niin tajuttoman surkeet, että naapurin pierasu kuuluu selvästi. Myös nämä makuuhuoneen (miks ei muidenki huoneiden) intiimisessioiden (suomeks lapsenteko hommat) äänet kuuluu niin selvästi, että luulee olevansa samassa huoneessa missä tämä tapahtuu. Muutenki tää rappu jossa asustellaan on niin rauhaton varsinkin viikonloppuisin, ettei tässä lapsiperheen oo hyvä asua. Valehtelematta joka viikonloppu saa olla soittamassa poliisia, kun ei oma kehotus olla hiljaa riitä. Tää asunto on kooltaan hyvä, mutta säilytystilaa vois olla enemmän. Tässä ei oo kun pieni vaatehuone, joka ei todellakaan riitä meille.

Mä ootan kuin kuuta nousevaa, että päästään muuttamaan uuteen ihanaan asuntoon. Siinä on kyllä rempattavaa, ja se näyttää paljon pienemmälle, vaikka on puoli neliöö suurempi kuin tää. Ollaanki aateltu, että tapetoitais uudelleen se kesällä kun Emmi on isompi ja voi olla pihalla. Saa kuitenkin nähdä. En kyllä yhtään muista millaset seinät siellä oli. Olin jotenkin nii pää pyörällä. Hahah! Muuttaminen on ihanaa, mutta pirun tyhmää. Mä kun oon vielä maailman laiskin pakkaaja. Itse ajatus pakkaamisesta kuulostaa jopa mukavalta ajanvietteeltä, mutta se toteutus on niin pyllystä. Sitten jos nyt rupeaa pakkaamaan, niin joutuu elämään kaikkien niiden pahvilaatikoiden ja jätesäkkien keskellä,  eikä varmaan kulkuväylääkään saa raivattua.

Kaks ja puol viikkoa muuttoon aikaa. En jaksa odottaa ja olis hyvä alotella jo pikkuhiljaa mutta ei tiedä mistä alottais. Kuitenkin jos rupee pakkailemaan kaikkee jo pahvilaatikoihin ja jätesäkkeihin, niin yht'äkkiä tuleekin kauhee tarve käyttää juuri sitä, mikä on siellä pakattuna ja vielä alimmaisena. Osan omista vaatteista, takeista ja kengistä pakkasin viikonloppuna, mutta se jäi siihen. Äiti kantaa selkävääränä meille pahvilaatikoita töistään, mutta siellä ne edelleen tyhjänä odottaa tavaraa. Ei huvita, ei kiinnosta, enkä jaksa. Orja pitäs hommata tähän pakkaamiseen. 

Koska muutto on viimeisenä viikonloppuna, tulee meille "hiukan" kiire ja "hiukan" hankaluuksia tän asunnon siivoamisessa. Emmi on alkanut jo pikkuhiljaa vierastamaan, joka alkoi tosi huonoon aikaan. Nyt häntä ei voi oikeen kenellekkään antaa hoitoon siksaikaa, että käytäis tää kämppä siivoomassa loppuun. Täytyy siis samalla viihdyttää tätä pientä huomiota rakastavaa tyttöä siivouksen ohella. Itse vierastaminen on hyvä merkki siitä, että lapsella on luottamusta vanhempiaan kohtaan mutta ajoituksena tosi huono. Muutenkin oltiin suunniteltu, että tänä perjantaina mentäis Rikun kanssa kahdestaan ulos syömään mun synttäreiden kunniaksi, mutta saa nähdä onnistuuko. Pakko kyllä onnistua! Jospa tämä tästä. Kiirettä tulee pitämään muuton, siivouksen ja kaiken kanssa, mutta ollaan me ennenkin selvitty vaikka minkälaisesta. Emmi nukkuu päikkäreitään, joten nyt ois hyvä aika tehdä päivän kotitreeni.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Viikon valituspätkä

 

Viikko on menny väsyneissä merkeissä. Yöt ollaan nukuttu suhteellisen hyvin. Otettiin se velli käyttöön, jota nyt juodaan illalla ennen nukkumaan menoa tilkka Nannia mukana. Edelleen Emmi herää sen kaks kertaa tissille, mutta uni paljon syvempää. Oon tullu siihen tulokseen, että syödään tai tässä tapauksessa juodaan vellit loppuun ja sen jälkeen ruetaan totuttelemaan puuroon. 

Meillä on tosiaan tän kuun lopussa muutto uuteen asuntoon. En malta odottaa, että päästään muuttamaan! Vielä ei oo muuttopäivää lyöty entisen asukkaan kanssa. Inspiraatioo ja jaksamista yritetään etsiä pakkailuun, mutta eiköhän tämä tästä.

 Meillä on edelleen toi pinnasänky sivuvaununa, mutta muuton jälkeen laitetaan toinen laita takaisin ja ruetaan totuttamaan ihan kunnolla omaan sänkyyn. Jospa tosta nyt tajuaa, mitä tarkotan. 

Oon yrittäny päivittäin tehdä vatsalihaksia sunmuita liikkeitä. Silti tuntuu, ettei tää nahkapussi tästä pienene. Kuitenkin viikonloppuisin sallin itselleni herkuttelun, vaikka en hirveämmin kropassani viihdykkään. Mikään fittnes mamma musta ei koskaan tule, mutta oon ekaa kertaa elämässäni oikeesti innostunu tästä. Enää vaan salikaveri, lapsenlikka ja hyvä sali puuttuu. 

Kauheen lyhyt postaus tuli, kun ei oikeen ajatus kulje. Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin,

Hyvää viikonloppua!