Toivepostaus: Meidän (toissa eilinen) päivä

Aamulla heräsin 9 aikoihin siihen tunteeseen, että joku tuijottaa ja höpöttelee vieressä. Silmät avatessa tämä pikku höpöttelijä hymyili leveästi ja niinkuin joka aamu, iloitsi ja riemuitsi siitä kun äiti heräsi. Selailin siinä nopeasti instagramit ja facebookit, jonka jälkeen laitoin Emmille viihdykkeeks tuutulaulun soimaan ja kävin itse aamupissillä ja kahvin keitossa. Sen jälkeen menin takaisin makkariin, avasin verhot ja petasin sängyt. Emmi sai vielä jumppailla ja heräillä meidän sängyssä sen aikaa, kun etsin hänelle päivävaatteet ja otin uuden vaipan. Nykyään meillä ei ole hoitotasoa, sillä se huojui ja oli niin pieni Emmille, että oli liian riskialtista siinä vaipat vaihtaa. Tyttö kun pyörii ja hyörii kuin heinämies, niin ei uskalla oikein mihinkään yksin jättää. Vielä tuosta kellonajasta pakko kertoa, että se vaihtelee vähäväliä. Yleensä herätään tuolloin 9 pintaan, mutta joinakin aamuina nukutaan lähemmäksi kymmentä ja jopa yli.

Sitten vaihettiin vaippa ja vaatteet. Niiden jälkeen siirryttiin olkkariin, jossa sitten Emmi pääs sitteriin istumaan siks aikaa, että minä hain kahvia. Emmi höpötteli ja leikki sitterissä, minä heräilin pikkuhiljaa kahvikuppi kädessä ja kuuntelin radio suomipoppia. Ihanan rauhallinen aamu, kun Emmikin viihtyy hyvin sitterissä.

Kuka nyt koko päivän jaksais istua sitterissä, kun siinä ei kunnolla pysty liikkumaan ja niin minä sitten nostin Emmin sohvalle viereeni leikkimään. Edelleen siinä samalla hörpin kahvia, selailin facebookkia, vilkuilin emmentaalin uusintoja ja leikin Emmin kanssa. Emmi vaati päästä aamutissille, jonka jälkeen vielä hieman leikittiin. Ootan toisaalta innolla sitä aikaa, kun Emmi oikeesti tajuaa leikkimisestä. Sitten hänen ollessa isompi se on paljon helpompaa, toisin kuin nyt.  

Siinä 11 jälkeen siirryttiin keittiöön tekemään mulle aamupalaa. Meillä siis tapana, että jos teen ruokaa ja ollaan kaksistaan Emmin kanssa kotona, Emmi istuu sitterissä ja sitteri on keittiönpöydällä (tietysti niin keskellä ettei vahingossakaan tipu). Emmi höpötteli, katseli ikkunasta maisemia, söi tuota turvavyön ylijäänyttä narua (joka on ilmeisesti hyvää, kun joka kerta sitterissä ollessaan se löytyy suusta) sillä aikaa kun minä tein itselleni kinkkujuustopastaa. 

Pistin pastan vähäks aikaa jäähtymään ja siinä välissä syötin Emmin. Ja joo, on meillä ihan oikeekin ruokalappu mutta se oli pesussa joten piti käyttää harsoa ruokalappuna. Emmille on ruennu tuo perunaporkkana sose maistumaan onneks aika hyvinkin, vaikka välillä pikku irvailut pääseekin.

Emmin syönnin jälkeen olikin mun vuoro. Kauheemmin en kerenny tosta pastasta nauttimaan, sillä tytöllä meenas pieni känkkäränkkä tulla kylään väsymyksen johdosta. Päiväunille mentiin tissin kautta puol 12 aikoihin, eikä paljoa tarvinnut taistella tyttöä nukkumaan kun simahti alta aikayksikön. 

Oon pyrkiny pitämään tiettyjä aikoja, jolloin Emmi rupeaa päikkäreille mutta en rupee itteeni rankasemaan siitä jos ei onnistu. Yritän myös jotakuinkin samaan aikaan joka päivä syöttää, niin on tietynlaista rytmiä, mutta sekään ei aina onnistu. Tarkoitus olis siis rueta ekoille päikkäreille 11-12 aikoihin ja nukkua se tunti-pari. Toiset päikkärit sitten joskus 16-17 aikoihin ja nukkua niin pitkään kun jaksaa. Tarkoitus on myös, että enää seitsemän jälkeen ei nukuta, vaan valvotaan sinne yhdeksään asti jolloin ruetaan valmistautumaan yöunia varten.

Sitten kun sitä omaa aikaa olis, niin ei tiiä mitä tekis. Just niin perus. Aina kun ei oo omaa aikaa, tulee mieleen asioita joita pitää tehdä ja kun sitä on niin ei tiiä mitä tekis. Ei voi paljoo kolistellakkaan, ettei Emmi herää. Emmi nukkuin kuitenkin tunnin verran, joka sinänsä oli ihan hyvä saavutus. Yritin uudelleen saada häntä nukkumaan, mutta tytöllä oli virtaa sen verran ettei onnistunu. Tuona päivänä olikin Emmin kummin kanssa suunnitelmissa vaunulenkkeilyä, niin Emmi sai jatkaa päikkäreitään vaunuissa. Siinä sitten pötköteltiin tovi ja höpöteltiin niitä näitä.

Pötköttelyn jälkeen Riku keitti kahvit. (Luojan kiitos kahvi on keksitty, ei sitä muuten jaksas!)

Tovi leikittiin Emmin kanssa puuhiksella ennen lenkkiä ja kellon ollessa lähempänä kahta rupesin imettämään tyttösen täyteen. Sittenpä puol kolmen maissa lähettiin puolentoista tunnin lenkille. 

Lenkin jälkeen oli pakko syyä pari leipäpalaa, jonka jälkeen sitten Emmin syötin. Hetki taas pötköteltiin ja vaippaa vaihdeltiin Emmin kanssa sängyssä. Tehtiin työnjako Rikun kanssa ja Riku pääs siivoilemaan ja minä tein ruoan. Emmi nukahti sopivasti ennen emmentaalia ja ruoka oli valmistumassa uunissa. Pyrin meillekki tekemään ruoan samoihin aikoihin, yleensä juuri siinä viiden jälkeen, kun Emmi on nokosilla.

Emmi heräs ja pääs suoraan tissille. Yritin saada häntä vielä nukkumaan tissille, mutta ei onnistunu. Ruokaki just sopivasti valmistui toiselle emmentaalin jaksolle ja ai että oli mukava napostella makaroonilaatikkoa samalla kun katsoo yhtä suosikki sarjaa. Riku aina ihmettelee, miten jaksan kahtoo tuommosta draamaa ja silti itekkin välillä kahtoo sitä mun kanssa, hah! Emmentaalin jälkeen leikittiin Emmin kanssa ja juotiin jälkiruoka kahvit. Nyt ku rupesin miettimään, niin aika moneen otteeseen juodaan kahvia päivässä.

Jumppailtiin Emmin kanssa salkkareiden aikaan ja niiden jälkeen lähettiinkin kylpyyn. Enpä sitte muistanu ottaa kuvia siitä hetkestä, niin hyvä muisti mulla on.  Yövaatteet niskaan (oikeesti on oikeenlaiset ja yövaatteiden näköset vaatteet mutta ylläripylläri kaikki oli pesussa..), vähän aikaa kateltiin telkkaria ja sit petiin ysin jälkeen. Nukkumaan mentäessä Emmi vähän aikaa riekkuu ja höpöttelee sängyssä tissin jälkeen, sitten pistetään huone pimeäksi, ovi raolleen ja nukkumaan! Oon niin ylpee itestäni, kun oon saanu Emmin nukahtamaan ilman tissiä. Jee hyvä minä! 

Nykyään ruetaan nukkumaan jo ennen 10. Ennen ruettiin hiukan ennen 11. Emmin nukahtamisen jälkeen mulla on aina tapana pötkötellä sängyssä ja kahtoo sarjoja kännykästä. Emmi yleensä pariin otteeseen herää siihen, kun tutti tippuu suusta tai kääntyy vahingossa masulleen niin oonpahan lähempänä avittamassa ennen itkupotkuraivaria. 

Jospa nyt tossa olis vähä osviittaa siitä millanen meidän päivä ja rytmi on. Niin ja pahoittelut tästä kännykän laadusta. Pahoittelut jos on virheitä. En kerkee lukemaan tekstiä läpi, sillä pakko rueta tyttö syöttämään ja vaippa vaihtamaan kun mennään puol 1 asuntoo kahtomaan. 

Hassun hauskaa viikonloppua kaikille! (:

Viikonloppu

Vihdoin päästiin koko perheen voimin vaunulenkille lauantaina! Ihana oli päästä piiiitkästä aikaa raittiiseen ilmaan niin, ettei naama jäädy heti kättelyssä kun astuttiin ovesta ulos. Emmille tuli kunnon kerrasto tungettua päälle ja niin tyttö vaan onnellisesti nukkua tursotti tutti suussa vaunuissa lämpöpussin sisällä. Noi vaunut on muuten tosi hyvät, mutta toi kantokoppa vois olla kyllä isompi. Näin talvella kun joutuu lapsen pakkaamaan täyteen vaatetta, jotta pysyy lämpimänä niin ei meenaa oikeen tila riittää toppavaatteiden ja lämpöpussin takia.

Mä oon tällanen ihminen, joka tykkää ottaa kuvia. On ne kuvat sitten selfieitä, Emmistä söpöjä kuvia taikka sitten vessanpöntöstä. Mähän sitten siinä lenkin ohessa innostuin kuvaamaan suurinpiirtein jokaikistä lumista horsmaa ja männynkäpyä. Siitäkös sitten Riku sai kettuilemisen aiheen ja se vaan nauraa kirskutteli kun mä juoksin polun toisesta laidasta toiseen laitaan ja möngersin pitkin ojia ottamassa jos jonkinlaisesta kepistä kuvia. Hahah on saattanu ohimenevät tai ikkunasta kahtelijat ihmetellä että oonko mä joku turisti joka ottaa kuvia kaikkialta! 

Lauantai alkoi muutenkin aikaisin aamulla heräten. Unta olis riittäny pitkälle asti, mutta Emmi oli erimieltä. Herättiin Emmin kanssa jo puoli 9 aikaan aamulla. Emmin tuntien tiesin, että hän valvoo korkeintaan tunnin, vaatii päästä tissille ja jatkaa sitten uniaan. Näin kävi tälläkin kertaa. Hän nukahti joskus puoli 10 aikaan syliin, jolloin minä olinkin jo varustautunut tähän ja olin avannut läppärin viereen ja karkkipussi auki kahvikupposen oikealla puolen. Katselin siinä parisen tuntia sarjoja netistä, kun nämä meidän "aamuvirkut" nukkua tursottivat molemmat. Vaikka olin ite väsynyt ja olisin ilomielin jatkanu unta ilman heräämistä, niin silti aamu alkoi ihanan rauhallisissa merkeissä. Tällä tavalla voisin alottaa monet muutkin aamut.

Tämä päivä on sitten taas menny jotenkin tasapaksusti, normaalisti. Aamupäivällä lähdettiin lenkille (taas pääsin kuvia räpsimään). Lenkin jälkeen tein pikasiivouksen ja seuraavana oli edessä ruoanlaitto. Tänään aattelin myös leipoo mustikkamansikka piirakan, nomnom. Emmi hiukan väsyny ja nukahti itsekseen sitteriin tuttia lupsuttaen sillä aikaa kun minä söin. Voi kun nukahtaminen ois aina noin helppoa, varsinkin iltaisin. 

Muutamana aamuna Emmin toinen silmä on ollut hiukan rähmänen ja oonkin kerenny tässä panikoida, että liekkö tulossa silmätulehdus. Se jos mikä on ärsyttävä tauti! Lueskelin kuitenkin, että vauvan silmät saattaa erittää runsaasti kyynelnestettä, joka sitten voi kerääntyä rähmäksi silmiensisänurkkiin/ripsiin. Jospa se olis tätä, eikä tulehdusta. En nimittäin oo ihan varma, että pitäskö meidän sitten mennä neuvolaan vai lääkäriin jos sattuu tulehdus olemaan. Äiti sanoi, että neuvolaan ja neuvolantäti ohjeisti lääkäriin. Argh. Tekis mieli kertoo avoin mielipide tästä neuvolasta vaan pidämpä suuni kiinni kuitenkin. Ärsyttää vaan, kun joka puolelta tulee eri neuvot ja sittenpä saakin olla sormi persuuksissa ja miettiä mitähän sitä nyt tekis.

Emmi nukkuu päikkäreitään ja nyt voisin hetkeks köllähtää sohvalle ja oikasta selän. Samalla voisin hiukan mietiskellä blogille uutta nimeä, hankala löytää mitään hyvää. Vinkkejä otetaan vastaan.

Rauhallista sunnuntaita kaikille! 

Voi rokotus minkä teit!

Ei ikinä pitäisi mennä kehuskelemaan mitään, ellei koputa miljoona kertaa puuta ja ole valmis seurauksiin. Menin nimittäin keskiviikkona kehumaan neuvolassa sitä, kuinka hyvin Emmi nykyään yönsä nukkuu eikä herää kuin korkeintaan pari kertaa tissille. Nyt tämä meidän onnemme vaihtui päinvastaiseksi, sillä Emmi on nukkunut viimeisimmät yöt erittäin huonosti. Keskiviikko-torstai välinen yö oli kamala. Painosanalla kamala. Emmi nukahti aiemmin, mutta puolenyön jälkeen heräs vähintään 5 minuutin välein omaan itkuunsa, eikä meinannut lopettaa itkemistä ollenkaan. Tissi suussa oli miltei koko yön ja kyllä muuten meenas olla selkä jumissa ja kipeenä, kun koko yön notkuin ihme asennossa. Sinä yönä ehkä nukuin sen parisen tuntia yhteen putkeen, mutta muutoin oli tota kauheeta heräilyä kokoajan. Kyllä kävi muutamaan otteeseen mielessä, josko sitä ite siirtyis suosiolla kahvinkeittoon ja valvon Emmin unta mutta en kuitenkaan jaksanu. 

Edellinen yö oli hiukan rauhallisempi onneks, mutta ihme ja kumma Emmi heräs 4 aikaan aamuyöstä virkeenä höpöttelemään ja ihmettelemään minkä takia kaikki vielä nukkuu. Tunnin hän siinä valvoi, kunnes nukahti. Tällä äitillä on ollu tän yövalvomisen ja pätkäunien takia aika muumio olo näin lievästi sanottuna. Ajatus kulkee yhtä nopeasti kuin etana ja tuntuu että silmät menee väkisin kiinni. Energiaa jostain täytyis saada. Onneks viimeyö oli parempi, niin tänään jaksettiin siivota ja käydä kaupassa. Nyt on kyllä pakko koputtaa sitä puuta. Nämä hankalat yöt johtunee pelkästään siitä rokotuksesta, minkä Emmi sai keskiviikkona. Ainakin luulisin niin, sillä eilen Emmille nousi kuume vaikka tyttö ei pahemmin flunssaisen oloinen ole.

Nyt kun Emmille on hampaat kasvanu, niin se tykkää järsiä niillä leluista lähtien kaikkea. Imetys ei enää ole niin mukavaa ja ihanaa mitä se silloin oli, kun Emmi oli hampaaton pikkuvauva. Tämä pieni tyranni nimittäin pureskelee myös nänniä. Voitte vaan kuvitella sitä kivun ja tuskan määrää, kun kahdella pienellä mutta sitäkin terävämmällä hampaalla purasee kovaa. Aijaijaijai!! Pari kyyneltä tuli tirautettua, vaikka eihän se sitä tahallaan tee. Siks oonkin tässä nyt tosissani miettiny Emmin nukuttamista tutti suussa tissin sijaan.

Emmi nukkua tursottaa päiväuniaan parhaillaan ja minä tässä mietiskelen tekiskö ruoan nyt vai myöhemmin. Tekis nin mieli itekkin käpertyä pienen tuhisevan vauvan viereen nukkumaan saman viltin alle, mutta taidan tälläkertaa jättää väliin. Tuo meijän vauva täytti tänään 5kk, enkä oikeen tiiä pitäiskö tässä itkee vai nauraa. Meenaa pieni kriisi päälle iskee, kun tajuaa miten nopeesti tämä aika menee ja kuukauden päästä synnytyksestä on puolivuotta aikaa. En vaan pysty käsittämään tätä. 

Nyt on kyllä ihan pakko tähän loppuun mainita siitä, kuinka kivaa on kuulla että mun turhanpäiväisellä höpöttely blogillani on lukijoita. Laittakaa ihmeessä lisää vaan kommentteja, niitä on nimittäin tosi mukava lueskella ja se antaa lisää motivaatioo tän kirjottamiseen vaikka alunperin en lukijoita kalastellukkaan. Toivepostauksia tulossa (saa toivoa lisää) ja se meidän päivä -postaus siirtyy suosiolla ensviikolle. Nyt kupponen kuumaa kahvia ja vähän sitä omaa-aikaa ennen muksun heräämistä *kopkop*. 

Hyvää viikonloppua kaikille! (:

Emmin 5kk neuvola

Tänään oli Emmin 5kk neuvola. Tälläkertaa meenattiin myös myöhästyä, mutta ihme oli tapahtunut ja melkeen koko terveyskeskuksen parkkipaikka oli tyhjä. Yleensä kun tyhjää parkkia saa metsästää hikihatussa. 

Tyttönen on kasvanu todella hyvin. Painoa hällä on 6080g ja pituutta 62,5cm. Tälläkin kertaa Emmi höpötteli ja naureskeli neuvolatädille. Hoitopöydällä alasti ollessaan ja mittauksien aikana Emmi kiljahteli iloisesti, eikä itkeny niinkuin muina kertoina on tehny. Rokotteet otti hyvin vastaan, eikä itkeny niin paljoo kuin ekalla kertaa. Iso tyttö jo. Itse en pystyny kahtomaan pistämis tilannetta, vaan käänsin suosiolla katseen muualle. Onneks Riku oli mukana pitämässä häntä sylissä. Ei multa todellakaan onnistus. 

Kortissa lukee näin: Emmi johdonmukaisesti edelleen kasvaa. Hedelmäsoseet hyvin maistumaan alkaneet. 5kk rokotteet tyttö sai. Iloinen ja nauravainen tyttö neuvolassa. Kiljahduksia ja pyörintää vinhaan tulee!

Mitä itse oon huomannut kehityksessä on, että Emmi tykkää todella paljon seurata kaikkea esim. ruokapöydässä sitterissä istuessaan seurailee mitä isi tekee. Tavaroita hän vaihtelee kädestä toiseen ja yleensä meneekin suoraan suuhun. Tyttö tykkää leikkiä tutillaan niin, että tutti menee oikein ja väärinpäin suuhun, hän repäsee sen pois, heiluttelee ja katselee mikä se on ja uudelleen suuhun. Tuttia ollaan opittu muutenkin imeskelemään, esim. turvakaukalossa autossa ollessaan tutti on oltava suussa. Hampaita tällähetkellä suusta löytyy 2kpl. Emmi pyrkii ylös istumaan ja mielellään sitterissä aina istuma asennossa oleskelee. Kaikki "kukkuu"/"missä Emmi" leikit on parhaita ja niille aina nauraa hörötellään ääneen. Ketterästi pyörähtää masulleen ja joskus vahingossa pyörähtää takaisin selälleen. Eikä pidä unohtaa jokeltelua, kiljuntaa ja murisemista. Hän on oikea energia pakkaus. Näitä varmasti löytyy enemmänkin, mutta tuossa päälimmäiset mitkä muistan.

Nyt jos saisin muksun päikkäreille, niin oispa hyvä.

  

Väsynyt mamma vaihto vähäks aikaa vapaalle

Tänään tämä väsynyt äiti viettä hiukan vapaata aikaa tästä kotiäidin arjesta. Ihan mukavaa vaihtelua käydä kaupassa ilman lasta. Perjantaina suunniteltiin oman äitini kanssa, että voitais lähteä kauppoja kiertelemään ilman lasta ja ukkoa. Luonnollisesti kun miehen kanssa lähtee shoppailemaan, niin se viimestään puolessa välin kauppaa rupeaa ruikuttamaan että on nälkä, vaihdetaan kauppaa tms. Tälläkertaa ei ollu kukaan rajottamassa. Ei edes nälkä, jano taikka sitten lapsi. Ah mikä tunne.

 Mulla itselläni ei paljoo rahaa oo ylimäärästä ostella, mutta ihana äitini innostui ostelemaan. Hän sitten osti mulle kunnon talvi ulkoilukengät, villaneuleen ja sukkia. Totta kai hän myös Emmille osti kaikkea tarpeellista. Oon niin rakastunut tähän neuleeseen, enkä malta odottaa millon pääsen testaamaan noita kenkiä vaunulenkille. Lauhtuis jo nää kelit. 

Viime yönä tuli nukuttua tajuttoman huonosti. Sain Emmin nukahtamaan kymmenen aikaan ja tästä onkin pakko kertoo lisää sillä oon niin ylpee itestäni! Mä siis oon pienestä pitäen Emmin nukuttanu tissille, koska en vaan voi toista herättää tissiltä jos hän siihen nukahtaa. Eilen kokeilin huvikseni niin, että juotin hälle nannia ja lopuksi annoin hiukan tissiä jotta massu olis täynnä, laiton tutin suuhun ja tuutulaulun soimaan. Hän nukahti oikeastaan yllättävän äkkiä. Mulla onkin nyt tavotteena saada tyttö nukkumaan ilman tissiä, mutta en mä itteeni siitä rankase jos ei onnistu.

Kuitenkin, Emmi nukkui tosi hyvin johonkin 1 asti, kunnes heräs. Tyttö vaan itki ja itki, eikä siitä meenannu loppua tulla. Saatiin kuitenkin hänet takaisin nukkumaan puol 3 aikaan. Onneks Emmi yleensä nukkuu yönsä hyvin. 

Oon aatellu, että tekisin uuden Meidän päivä -postauksen, kun tää meidän rytmi on aikalailla muuttunu parin kuukauden aikana. Saa nähdä mikä päivä teen, sillä huomenna mennään aamupäivästä 5kk neuvolaan. Hui! Vastahan me oltiin 4kk neuvolassa. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Hyvää vasta alkanutta viikkoa kaikille!

Kiukkuinen vauva

Viime päivät on kuluneet yllätys yllätys sisällä. Ulkona on kauhee sää, joko tulee kylmästi, sataa lunta kuin saavista kaatamalla tai on liikaa pakkasta. Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttämään nämä samaiset seinät ja osittain aika tunkkanen sisäilma. Kaipaa jo pikkuhiljaa lenkillä käymistä raikkaassa talvi säässä. Mä vaan oon liian vilukissa, enkä mielelläni lähde vapaaehtosesti pakkaseen tai lumisateeseen tarpomaan. Vaunuilun pakkasraja -10 astetta, joten ei onnistu. 

Ollaan yritetty saada aikaa kulumaan sisällä ollessa Emmin kanssa. Tytöllä meenaa pukata hampaita, jonka syystä Emmi on kiukkunen. Missään ei oo hyvä olla, paitsi sylissä jos pikkusen heiluttaa. Välillä kyllä jaksetaan höpötellä ja naureskella, mutta sitten muistetaan että hammas tunkeutuu ikenen läpi ja nyt pitää huutaa. Siinäpä onki tekemistä, kun yrittää kiukkusta lasta viihdyttää, eikä pääse edes ulos vaunuilemaan.

Musta tuntuu, että rintamaito ei tahdo enää riittää Emmill ja nyt onkin ollu parina päivänä nanni käytössä. On niin helpottava huomata, että Emmi juo sitäkin. Nyt voi huoletta jättää Emmi äidille hoitoon jos me käydään Rikun kanssa esim. ruokakaupassa kahdestaan. Kiinteitä edelleen maistellaan. 

Eilen oli oikein luksusta käydä kaupassa ja ihmisten ilmoilla. Ei pidetty kiirettä. Käytiin samalla myös Rikun isän luona synttärikahveilla ja naapurissa kahvittelemassa.

Jotta taas ei koko päivä menis sisällä ollessa ja kotona tylsistyessä, niin pitää rueta suunnittelemaan mitä tänään keksis. Siivota täällä ainakin pitäs.. Ulkona tällähetkellä -20 astetta, joten taas kerran joudun luopumaan vaunulenkki ajatuksesta. Kyllästyttää tämä ainainen sisällä oleminen! 

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Olo on kuin nahkapussilla

Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte itseänne peilistä ja havahdutte siihen kuinka epätyytyväisiä olette näkemäänne kuvaan? Kyllä. Mä tiedän. Mä havahduin siihen näkyyn nimittäin eilen illalla, kun laitoin Rikun pienen urheilupaidan päälleni suihkun jälkeen. Se oli ihonmyötäinen ja timmi. Mulla oli kirjaimellisesti sellanen olo, kun oisin ollu joku ylisuuri makkara liian pienessä kuoressa. Ylimääräinen nahka, jenkkikset ja läskit vaan pursusi yli paidan. Oikeen kunnolla venytti sitä kangasta, jotta näen peilikuvassani herätyksen. Tulin siihen tulokseen, että nyt on tehtävä tälle asialle jotain. 

Rehellisesti sanottuna, mä en oo koskaan ollu näin pettyny omaan peilikuvaani. En koskaan. Mulla on ollu kyllä joo pienimuotonen pömppis ja hitusen jopa jenkkakahvoja, mutta en oo koskaan ollu tässä kunnossa. Puntari näytti viimeks siinä käydessä samaa lukua, kuin sillon kun rupesin odottamaan Emmiä. Se puntarin luku mua ei ahdista, mutta tää näky. Tiedän, että toi uimarengas mikä on mun mahani ympärillä on ylimääräistä nahkaa, mutta silti. Kauheeta. 

Mä oon synnytyksen jälkeen joka päivä (ainakin melkein) uhonnu alottavani laihdutuskuurin ja että rupeen käymään salilla. Totta kai siellä salilla olis kiva käydä, mutta tällähetkellä ei oo ylimäärästä lähtee. Lisäksi suunnittelin lähteväni sinne rehkimään sitten, kun en enää imetä ja Emmille on hoitaja. Laihdutuskuuria mä en mielestäni tarvitse, mutta mun on aivan pakko saada tää ylimääräinen nahka kirittyä edes jonkin verran takaisin, että kehtaa kesällä lököttää rannalla. Myös nuo jenkkakahvat on saatava pois. Ruokavaliota yritän muokata terveellisemmäksi, mutta annoskokoja en voi niinkään rueta pienentelemään sillä nyt imettäessä tuntuu olevan miltei kokoajan nälkä. Voi tätä ihanuutta. Arkiherkkulakko mulla on toiminnassa jälleen kerran, eli vain viikonloppuisin syödään sipsiä ja karkkia. Toistaiseksi se on pitänyt. 

Mitään kammottavaa stressiä en rupee tästä repimään, vaan aion joka päivä käydä vaunulenkillä (tietty jos sää sallii) ja tehdä joitain liikkeitä (aina kun Emmi sallii). Tosin aika puntistahan tuo Emmikin alkaa jo käydä, kun joutuu päivästä toiseen häntä kantelemaan. Siitä oiva esimerkki tänään, kun jälleen hampaita puskee eikä tyttö meenaa viihtyä muualla kuin sylissä. Pakko kehua itseäni, että Riku osti mulle eilen sipsipussin, mutta mä en oo avannut sitä mikä on jo edistystä multa. Saa nähdä avaanko ollenkaan eilisen peiliin katsomisen jälkeen, hahah. Nyt mulla on Rikun isoin paita mitä kaapista löytyy päällä, eikä ahdista enää niin paljoa. Voi kun toi ylimääräinen lähtis paidan vaihdolla pois!

Toivepostaus: Miks just lähihoitaja?

Multa kysyttiin, että mistä keksin hakea just lähihoitaja puolelle? Nyt kun rupesin miettimään tähän vastausta, niin pakko sanoa että mulla ei oo mitään hajua. Mä en siis missään vaiheessa yläasteella ollessanikaan tienny, että mihin kouluun mä hakisin. Ei mulla ollu mitään suunnitelmia, "mikskä haluun tulla isona". Sitten keksin, että noh mä tykkään lapsista ja tykkään hoitaa niitä, niin aattelin hakee lähihoitaja puolelle. Tää ajatushan lähti puhtaasti myös siitä, kun mun äiti ja siskoni ovat myös lähihoitajia. Olisin halunnu hakee kyseiselle alalle jo ysin jälkeen, mutta silloinen opo ei antanu. Tai oisihan mä voinu hakee sille alalle, mutta mulle sanottiin etten pääse peruskoulun todistuksella sinne. Mä sitten hain Lapinlahden Portaanpään lastenhoito linjalle (olikohan se se..) ja kymppiluokalle. Pääsin sitten kympille ja vietin siellä puolvuotta. En siis käyny koko koulua kokonaan läpi henk.koht. syistä, joka mua ei ees haittaa. Hain sitten kympiltä jäätyäni Savon ammatti- ja aikuisopistoon lähihoitaja puolelle tänne Iisalmeen. Hain myös samalla muille paikkakunnille opiskelemaan lähihoitajaksi ja tänne Iisalmeen kokki/tarjoilija ja media-assistentti alalle.

Onnekseni kuitenkin pääsin just lähihoitaja alalle opiskelemaan. Siinäkin tosin oli mutkia matkassa, sillä nukuin pääsykokeiden ohi, mutta isä sitten pelastavana enkelinä järjesti mulle uuden mahdollisuuden päästä pääsykokeisiin Kuopioon. Mä en päässy ekaks Iisalmeen lähihoitaja puolelle, vaan Ylivieskaan. Iisalmessa olin kolmannella sijalla jonossa ja sitten yks lämmin kesäpäivä mulle soitettiin täältä Iisalmesta, että olis paikka vapaana ja ottaisinko sen vastaan. Tottahan toki mä sen otin, sillä sillon seurustelin sillosen poikaystävän kanssa ja olis ollu kurjaa lähtee muualle opiskelemaan. 

Lähihoitaja opinnot alkoi, mutta mua se ei sinänsä ahdistanu, sillä mun silloinen parasystäväni oli samalla luokalla. Oli niin helppo käydä yhdessä koulussa vaikka tuntu, että kaikki vihas meitä kun ei oikeen muiden kanssa tutustuttu sen lähemmin. Mitä nyt suurinpiirtein nimet tiedettiin ja se siitä. Yhdessä välin meenas opinnot mennä lievästi sanottuna päin metsää, sillä täytin 18-vuotta ekan vuoden lopussa, niin meenas ns. jäädä korkki auki toisen vuoden alussa kaverin kanssa. Eka vuosi meni muutenkin aika nätisti sanottuna hassusti, sillä silloin oli niin paljon kaikkea parisuhde draamaa ja muuta kakkelia, että meenas into välillä lopahtaa täysin.  

Päällisin puolin lähihoitajan opinnot meni ihan hyvin. Mitä nyt jotkut tunnit meenas olla toodella pitkästyttäviä ja jotkut mielenkiintoisia. Matikka on ollu mulle aina tosi vaikeeta ja aattelin etten lääkelaskuista selviä ikinä, mutta kyllä mä kuitenkin sitten opin ne. Pitäs varmaan nytkin vähän muistella niitä, etteivät vaan pääse unohtumaan mielestä..

 Kaikista parhainta opiskeluissa oli kuitenkin työssäoppiminen. Ensinmäinen työssäoppiminen oli päiväkodissa ja se kesti muistaakseni 5 viikkoa. Se oli jo tuttua kauraa, vaikka siellä hermoja koeteltiinkin. Toisena vuonna jo heti alussa oli hoito- ja huolenpito työssäoppiminen ja se jos mikä jännitti kamalasti. Mua ällötti jo ajatus vanhusten kakkavaipoista ja tuntu, että kuolema tulee jos joudun vaihtamaan. Mua pelotti ja jännitti tajuttomasti, koska en silleen oo ollu tekemisissä vanhusten kanssa. Kuitenkin huomasin tykkääväni tehdä vanhusten kanssa töitä ja se 5 viikkoa meni liian nopeasti. Toisen vuoden lopussa oli kuntoutumisen tukemisen jakson työssäoppiminen, jonka myös sain tehdä palvelutalossa. 

Toisen vuoden lopussa piti päättää mihin erikoistuu. Mä en ollu varma mihin mä haluaisin. Valitsin sitten kuitenkin nro 1 paikalle vanhusten hoito puoli (joo tiedän ettei näin sais sanoo, mutta en muista sitä oikeeta nimee ja ajatus juoksee tosi hitaasti näin yöllä) ja toiselle paikalle lapset ja nuoret.

Mä kun lähdin opiskelemaan tätä alaa, ajattelin että suuntaudun lapsiin ja nuoriin. Jännä kuitenkin nyt huomata, kuinka väärässä mä silloin olinkaan. Mä rakastan tehdä vanhusten kanssa töitä. Se on ihan huippua. Nyt kun tässä rupeen muistelemaan työkokemuksia, niin jestas että tulee ikävä töitä! En mä kyllä vielä oo menossa. Pakko nyt nauttia täysin rinnoin tästä mammalomasta ja vauva-ajasta. En halua hukata sekuntiakaan.

Tuo kolme vuotta mitä toi opiskelu kesti (kirjotin siihen postaukseen väärin, ups) on ohi ja siitä jos mistä oon onnellinen. Tuo koulu stressas mua tajuttomasti (etenkin tää vika vuosi), mutta se myös muutti mua ja jollaintapaa myös kasvatti aikuisemmaks. Joillekkin toi koulu saattaa olla ihan heittämällä läpite tempastu juttu, mutta mulle se oli osittain myös raskas ja meenasin yhdessä välin jättää sen kesken. Pidin tuosta koulusta kyllä, vaikka meenas pinna joihinkin asioihin ja opettajiin mennä. Toivottavasti ovat saaneet opinnoista hiukan kätevämmät ja oikeesti toimivat, ettei opiskelijat joudu stressaamaan näin paljon kuin esim. minä jouduin. En nyt sen koommin rupee arvostelemaan tms. ettei kukaan vaan ymmärrä väärin. Eikun vaan kaikki opiskelemaan lähihoitajaks! 

Saa nähdä jääkö tää ammatti mulle nyt ainoaks, sillä mua on ruennu kiinnostamaan myös tuo kokki/tarjoilu puolikin. Onhan tässä aikaa opiskella, kunhan nyt jollain aikaa töihin pääsee.

Jokohan sitä nyt sais unta, rupee aina öisin tää runosuoni sykkimään.. 

Hyvää yötä tai aamua tai päivää kaikille!

Moi

Postailu jääny vaihteeks vähemmälle. Päivät vierii tajuttoman nopeesti, eikä vaan oo jaksanu avata konetta väsymyksen tai muuten vaan ajanpuutteen vuoksi. Emmin kanssa tulee touhuiltua kaikkea, eikä aika tahdo riittää vaikka Emmi viihtyy yksinkin. Blogia en kyllä silti oo poistamassa minnekkään. Tuskin tätä nyt enää kovinkaan moni lukee, mutta mukava tulla tänne aina purkamaan ajatuksia kun aikaa löytyy.

Päivät on vieriny kotona sisällä ollessa. Järkyttävät -30 asteen pakkaset saapui viime viikolla tänne, eikä todellakaan kiinnostanu lähtee tonne pakkaseen tarpomaan. Voitte vaan kuvitella kuinka ahdistavan tunkkanen olo on ollu näinä viimeisimpinä päivinä, kun ei olla päästy vaunulenkille. En muista ees millon viimeks ollaan käyty kunnon lenkillä. Sunnuntaina kuitenkin uhmattiin pakkasta ja lähdettiin ulkoilemaan. Käytiin perheen kesken aamupäivästä pikku kävelyllä ja päivemmällä kävin hieman pidemmällä naapurin ja hänen muksun kanssa. Voitte vaan kuvitella kuinka ihanaa oli käydä piiiitkästä aikaa pihalla kävelemässä. Nyt jos vähän lauhtuis tää sää, niin oispa hyvä. Vielä parempi olis jos pääsis järvenjäälle luistelemaan ja siinä samalla työntelis Emmiä vaunuissa. Mulla vaan ei oo mitään tietoo onko täällä missään semmosta mahdollisuutta.

Emmi kasvaa päivä päivältä enemmän ja enemmän. Jännä aina itse huomata, kuinka paljon tuota painoa loppupelissä tulee. Nostaessa aamulla sängystä tai muuten vaan päivällä syliin sen huomaa, kuinka ei enää välttämättä jaksakkaan tehdä niitä samoja juttuja Emmin kanssa. Emmi tykkää todella paljon, kun hänet nostaa ilmaan äidin tai isän pään yli niin että kädet on suorana ja sieltä höpöttelee. Nykyään hyvä kun sitäkään enää jaksaa tehdä. Eipähän tarvii lähtee puntteja nostelemaan salille, kun on tuo pikkuriiviö olemassa, hahah. Emmi myös nykyään nojailee eteenpäin. Oli hän sitten sylissä, turvakaukalossa tai sitterissä. Varmaan rupeaa jo tekemään mieli rueta istumaan, mutta ei meillä vielä kuitenkaan istuta.

Sain tarpeekseni sohvalla nukkumisesta ja siitä kun ei nukuta Rikun kanssa vierekkäin ja päädyttiin seuraavanlaiseen ratkaisuun. Tehtiin pinnasängystä sivuvaunu. Eli siis suomeksi sanottuna otettiin pinniksestä laita alas, siirrettiin pinnis meijän sängyn viereen ja laitettiin nukkumataso samalle korkaudelle kuin meidän sänky on. Kuulosti niin helpolta, kunnes tajuttiin, että ylintaso on liian korkealla ja alin liian matalalla. Sitten me kasattiin kahden patjan alle kaks peittoo, yks viltti ja kahdet sohvapöydän tasot kovuuttamaan alustaa. Tällätavoin mä saan hiukan selkäystävällisemmän paikan nukkua ja nukkua myös oman mörököllin vieressä. Ratkaisu todettiin hyväks. Ainoo vaan, että Emmiä nukuttaessa ei meenaa uskaltaa liikkua ettei hän herää, sillä toi meidän sänky taitaa olla jo aikansa elänyt ja jouset natisee tajuttomasti. 

Ollaan pikkuhiljaa ruettu alottelemaan kiinteitä ja eilen oli vuorossa peruna. Ilmeet kertoo kuinka hyvää se Emmin mielestä oli. Ollaan pikkuhiljaa ruettu totuttelemaan myös NAN1. maitoa multa kyllä tulee, toisesta rinnasta vaan vähemmän. Kuitenkin ajateltiin, että pystyy Emmin helpommin jättämään hoitoon jos minä oon esim. hammaslääkärissä tms. Meillä kun ei rintapumppua enää ole ja siihen pumppuun ei varmaan mitään tulis. Harvoin rinnat täynnä enää on, paitsi aamuisin. Toivepostauksia yritän kirjotella ja kertokaa toki jos tulee jotain mieleen.Ajatus loppu, nyt siivoomaan. 

Hassun hauskaa viikkoa kaikille! 

Tervetuloa ihana arki!

Nyt on se ah niin ihana ja tavallisen tylsä arki palannut tähän taloon. Jes. Johan tuo juhlapyhien kauppojen aukiolomattomuus sunmuut vierailut rupes nuppia kiristämään. Samoin jouluruoat, uudenvuoden mättö överit ja unohtamatta sitä yhtä pahetta nimeltä suklaa. Uutena vuotena tein uudenvuoden lupauksen ja sehän on ylläripylläri herkkulakko arkisin. Eli siis viikonloppuisin saan syödä herkkuja, mutta arkisin terveellinen ruokavalio. Saas nähdä pitääkö, toivottavasti. Kuitenkin, uusivuosi oltiin kotona omalla porukalla ja syötiin nakkeja ja perunasalaattia, unohtamatta myös sipsiä ja dippiä. Käytiin illalla ajelemassa ja metsästämässä ilotulitteita, mutta tultiin siihen tulokseen ettei nykyään monet nuoret taida tulitteista välittää. Mä kyllä haluun (sitten kun on enemmän rahaa) paukutella ilotulitteita ja tehdä ihanan perinteikkään uudenvuoden Emmin ollessa isompi. Ehkä silloin saattaa olla myös toinenkin pieni tyttö tai poika Emmin leikkikaverina, eheh.

Tänään käytiin asioilla vihdoin ja viimein. Vietiin kiinteistövälitys firmalle lappuja asunnon metsästystä varten. Jospa sieltä löytyis joku isompi, tilavampi ja halvempi kaksio/kolmio. Käytiin tuhlaamassa Halpa-halliin oleva lahjakortti, jonka Emmi sai lahjaksi. Ostettiin nuo bodyt ja pipo. Nyt ei Emmin pää palellu pakkasella. 

Emmi on muutes ruennut viihtymään muuallakin kuin sylissä. Nykyään tyttö viihtyy itsekseen puuhamatolla, leikkii sohvalla pötkötellen (tietty aina joku vieressä varmistamassa ettei tipu). Huomattavasti itsellä helpompi tehdä omiakin asioita ja Rikun ollessa pois kotoa, pääsen käymään vessassa. Tosiaan on ollu hiljasta blogin puolella ja yritän kovasti kiriä hiljaisuutta pois. Parinviikon  jälkeiset univelat painaa, jospa ne jollai aikaa sais pois nukuttua. 

Maha huutaa ruokaa, joten syömään.

Hyvää (huomista) loppiaista (?) kaikille!