Viimeiset lomapäivät

Viimeisiä "loma" päiviä viedään ja maanantaina alkaa työt. Innolla lähden töihin hoitamaan mummuja ja ukkeja, eikä työkaveritkaan mistään huonoimmasta päästä ole. Silti niin haikeaa ja oikeastaan aika ahdistavaa ajatella, että puolet kuusta olen töissä käyvä äiti enkä kotiäiti. Vielä ahdistavampaa ajatella, että kesä on pikkuhiljaa lopuillaan ja kohta alkaa olemaan syksy ovella. Miks nää Suomen kesät on näin lyhyviä?

Lähdettiin alkuviikosta minilomalle mökille. Yövyttiin siellä yksi yö mummun ja ukin riesana. Ihana oli käydä koko perheen voimin jossain, kun yleensä kotihiiri jää viettämään omaa-aikaansa kotiin. Päivät meni ulkona ollessa ja Emmikin tuntui viihtyvän mökillä todella hyvin. Mukavaa vaihtelua, että kerrankin säät suosi meitä kun mökille eksyttiin. Yleensä alkaa vettä satamaan kaatamalla kun edes ajattelee mökille menoa.

Mummukka oli ostanut mökille uima-altaan, jossa tätitettävät tykkäsi polskia. Käytiin Emmin kanssa ennen kotiin lähtöä kahlaamassa altaassa, mutta oli niin kylmää vettä, ettei siinä uida uskaltanut. Riku oli nössö, eikä uskaltanu edes koskea veteen. Sen vartin verran pidin muuten ensmäisen ja viimeisen kerran tänä kesänä bikineitä. Ei vaan tee mieli ulkoiluttaa tätä kroppaa muiden nähden. Otettiin kuitenkin aurinkoa, höpöteltiin siskojen ja porukoiden kanssa. Syötiin hyvin ja saunottiin vielä paremmin. Yö meni yllättävän hyvin, vaikka nukuttiin vintillä, jossa Emmi ei olekkaan ennen käynyt. Mahtoi olla vaan niin väsynyt, ettei jaksanut paljoa kitistä yöllä kun koko päivän temmelti ulkona. 

Kotiin tulomatkalla käytiin ukkilassa tätitettävän 7-vuotis synttäreillä. Sielläkään ei kauaa kehdattu olla, kun Emmillä alkoi väsy painaa ja kiukkua pukata. Tajuttoman nopeaa vauhtia menee aika, kun vastahan tätitettävätkin oli ihan pieniä kirppusia. 

Tuntui reissu jättävän hiukan univelkaa meidän kirpulle, kun eilen unta riitti 3h päiväunien jälkeenkin. Eilen illalla tyttö nukahti samantien sänkyynsä ja nukkui koko yön ilman heräämisiä. Ihana, että välillä on näinkin päin! Emmi oppi myös kiipeämään sohvalle tuossa jokusia päiviä sitten ja seuraavana päivänä oppi pylly eellä -alas tulon. Nyt kun ollaan opittu sohvalle kiipeäminen, niin muualle kiipeäminen ei tuota ongelmia. Oonkin miettinyt, että pitäiskö hälle ostaa kiipeilypuu, kun on tuommoinen apina.

Emmin syntymäpäivät lähestyy ja niiden juhlimispäivä on lyöty lukkoon. Kutsut on lähetetty tyylikkäästi tekstiviestein ja 1-vuotis kuvien kuvaaja on löydetty. Sen suuremmin ei ollakkaan suunniteltu. Mekko on vielä hakusessa ja samoin myös tarjottavat, mutta eiköhän tässä kerkeä suunnittelemaan. Inssipäivä on lyöty myös lukkoon ja mä niin toivon, että se kortti on taskussa enskuun lopussa. Pitäkäämme peukkuja. Postailla koitan töiden ohella, mutta tiiättekö mitä? Se on yllättävän "raskasta" avata kone ja miettiä aihetta mistä kirjottaa jos on näinki laiska kuin minä. Tästä tuli pitkä ja kuvarikas postaus, mutta ei se haittaa. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille! <3

Emmi 11 kk

Viimeinen vauva-vuoden kuukausi pyörähti eilen käyntiin. Haikein, mutta odottavin mielin matkataan kohti taapero ikää. Kyllä vaan aika kiitää nopeaa.

Meidän pikku emännästä on tullut kuukauden aikana kunnon komentelija. Hänen tahtiin totta kai mennään ja auta armias jos satut laittamaan vaikka takaoven hänen nenänsä edestä kiinni! Jo vain. Parin päivän aikana hän on saanut kunnon itkupotkuraivarit, kun ollaan tehty juuri päin vastoin hänen tahtoaan. Hän suuttuu jos laatikko ei mene välissä olevan tavaran takia kiinni. Hän suuttuu jos lenkiltä tullessa takaovi meneekin kiinni, eikä hän pääse komentelemaan naapurin haukkuvia koiria. Hän suuttuu jos kielletään tekemästä asioita, joita hän tahtoo. Suomeksi sanottuna meillä suututaan kaikesta. Vaikka Emmi onkin välillä aika rämäpää ja mennä vipeltää jatkuvaa, osaa hän myös näyttää rakastavansa meitä. Leikkien ohella hän monesti käy halaamassa ja "pussaamassa", jonka jälkeen jatkaa touhuamistaan. Joskus aamuisin katsotaan Emmin kanssa yhdessä lastenohjelmia ennenkuin syödään aamupala.

Emmin on oppinut myös paljon uusia asioita. Meillä ollaan otettu ensinmäinen askel ilman tukea, mutta se on vielä niin hurjan jännittävää ettei niitä askelia oteta paljoa. Pikku hiljaa hyvä tulee. Tukea ei paljoa kävellessä tarvita, mutta parempi pelata varman päälle. Ei mene enää pitkään, kun tyttö lähtee kävelemään ilman tukea. Uusia sanoja opetellaan todella paljon. Tuntuu välillä, että hän osaisi puhuakkin kun kuulostaa niin samalta. Emmi osaa hienosti myös auttaa siivoamisessa. Vaikka yleensä hän minun siivotessa sotkee perässä, osaa hän myös hienosti laittaa levittämänsä dvd-kotelot takaisin laatikkoon. Uusia temppuja ollaan opeteltu myös, joiden johdosta monesti äiti saa torua. Syöttötuolissa ollessa noustaan seisomaan kesken syönnin. Lelukoriin kiivetään, jonka kautta pääsee helposti myös kiipeämään myös sohvalle. Yksi temppu video on instagramissa, jossa Emmi taiteilee itsensä hienosti kuperkeikka asentoon.

Vihdoin ja viimein juominen ihan itse sujuu myös. Tästä oon kerenny jo stressiä repimään enemmän kuin ois tarve, mutta onneksi sekin on nyt ohi. Kokeilin yks päivä huvikseni onnistuisko juominen nokkamukista helpommin ja kyllähän se onnistuu. Silti edelleen meillä on pääsääntöisesti tuttipullot käytössä ja yleensä me juotetaan. Joskus Emmi haluaa ihan itse juoda, mutta siihen ei rueta pakottamaan. Syöminen onnistuu nykyää myös paremmin. Lusikka osataan viedä suuhun valmiiksi täytettynä hienosti, mutta vielä ei tajuta tekniikkaa millä ottaa ruokaa lusikalle. Ajattelinkin (jos vaan muistaisin) ostaa muovi haarukoita ja kokeilla onnistuisko "seivästys" paremmin. Ensmäinen poskihammas puskee läpi, jonka johdosta välillä kiukutellaan urakalla.

Lempileikkeihin kuuluu ehdottomasti sohvatyynyjen repiminen ja "kaatuminen" pehmeällä alustalla. Myös hyppiminen tukea vasten, kävely ja tanssiminen kuuluu ykkös juttuihin.

Laiskottelu loppuu nyt tähän.

Ihanat lämpimät kesäpäivät ovat saapuneet tänne Savoon asti. Jes. Kyllähän niitä ollaan odotettukin! Ei tosiaan olla paljoa kotona viihytty hyvillä säillä, vaan ollaan oltu ulkona ja käyty pyöräilemässä. Joka päivälle ollaan keksitty jotain tekemistä, niin ei tässä ole paljoa kerennyt konetta aukasemaan. Ihana, että välillä on näinkin päin. Hyvien säiden johdosta ruoan teko tai kodin siivoaminen ei ole kovin houkutellut ja se onkin jäänyt vähemmälle. Onneks oon tehny sekä kanasta, että jauhelihasta lihapullia pakkaseen, niin niitä on helppo sulattaa Emmille ruoaksi. Lisäksi esim. makarooneja tai muuta vastaavaa. Hyvin maistuu! 

Tänään ois ollu tarkotus tehdä suursiivous tälle läävälle, joka onkin vielä alottamatta. Aamulla siivosin keittiön ja Emmin (ja Rikun) ollessa päiväunilla raikkosin enimpiä leluja pois. Täytynee jatkaa toisten päikkäreitten ja ruoan jälkeen tätä urakkaa. Samalla jos saatais järjestystä vaihettua olohuoneeseen (miks ei makkariinkin), niin oispa napakka! 

Tänään mulla oli kaks ajotuntia peräkkäin. Ne meni paremmin kuin hyvin, vaikka olikin melkein kuukaus taukoa välissä. Tänään sain myös töitä enskuun alulle ja käynkin täyden listan ahertamassa Lapinlahdella. Nyt ei siis töistäkään tarvitse sen kummemmin stressiä repiä. Mahtavaa! 

Mulla on tänään super hyvä päivä ja meenkin nyt intoa puhkuen (ainakin melkein) tekemään ruokaa ja sen jälkeen starttaa kodin siivous. 

Hauskaa torstaita kaikille! 

"Lomalla" ukkilassa.

Mentiin maanantaina Emmin kanssa Kiuruvedelle ukin luo yökyläilemään. Aattelin antaa isimiehelle vähän omaa aikaa ja rauhaa, kun itse olen käynyt töissä ja hän on ollut kotona lapsen kanssa. Ei hän sitä vailla kyllä ollut, mutta ei hän siitä ideasta kieltäytynytkään. Tekee Emmillekin hyvää käydä välillä muuallakin, kun yleensä ollaan aina vaan kotona. 

Mä tykkään todella paljon olla täällä, varsinkin nyt kun siskokin on täällä. Oon huomannu, että myös Emmi viihtyy täällä todella hyvin. On paljon uusia leluja jotka ei ihan heti ole kesken loppumassa, paikkoja ja kirjoja. Aamut meni siinä, kun neiti heräsi 6-7 aikoihin ja touhus itsenäisesti omiaan, niinkuin aina. Ei hän paljoa seuraa tarvitse, kun naureskelee touhutessaan omiaan. Välillä tarkistettiin äidin olevan edelleen olohuoneessa juomassa aamukahvia ja kuuntelemassa Suomipopin Aamulypsyä.

 Emmi vierastaa tosi paljon uusia paikkoja, mutta ukkilaa hän ei ole vierastanut varmaan koskaan. En ainakaan muista, että ois. Täällä hän nukkuu yöt hyvin, eikä päiväunien nukkumisissakaan ongelmia ole. Tälläkertaa Emmi nukkui jopa paremmin ukkilassa, kuin kotona, joka onkin aika hassu juttu! Kotona hän heräsi yöllä monen monta kertaa, mutta täällä vain kerran. Epäilisin sen johtuneen siitä, kun ukkilassa ei ollut niin kuuma kuin täällä meillä. Siellä myös päivät oli niin touhun täyteisiä ja syötiin mahat pullolleen ruokaa, että ois jo kumma jos ei uni ois maittanut! 

Aamuisin ennen kuin ukki lähti töihin, hän otti Emmin olkkariin hetkeksi leikkimään. Sen pienen, mutta merkittävän hetken äiti sai torkahtaa hetkeksi. Oon myös saanut tehtyä omiakin juttujani, kun ukki höpöttelee ja on Emmin kanssa. Eilis aamuna sain nukkua piiiitkästä aikaa pitkään aamulla, kun ukki otti Emmin touhuamaan olohuoneeseen, kun teki samalla töitä. Kiltisti oli kuulema ollut. Leikki itsenäisesti leluilla ja puhua pulpatti ukille. Ette tiedäkkään, kuinka ihanaa oli nukkua pitkään, kun ei tarvinnutkaan nousta silloin kun Emmi nousi. Tosin vaihdoin hälle päivävaatteet ja vaipan ennenkuin jatkoi unia, mutta silti. Eilis aamuinen merkkaa mulle niin paljon, että en osaa ees sanoiks pukee kuinka paljon. Harvinaista herkkua.

Eilen pyöräiltiin siskon kanssa (hän on myös Emmin kummi) Kiuruveden suuren suurelle torille ihmettelään väenpaljoutta ja kiertelemään kojuja. Yhdet ihanat pöksyt sieltä bongasin, mutta ne jää nyt tälläkertaa haaveeks. Käytiin ostamassa Emmille smoothieita ja meille jäätelö,t ja mentiin läheiseen leikkipuistoon kiikkumaan. Voi sitä riemun määrää, kun tyttö pääsi pitkästä aikaa kiikkumaan. Hymy korvilla istua tökötti ja naureskeli.

Ukkilassa myös ruoat tuntui maistuvan paremmin kuin kotona. Maisteltiin myös uusia marjoja Emmin kanssa; mansikoita, punaviinimarjoja, mustaviiinimarjoja (?), lakkoja ja tyrnimarja. Tein myös Emmille mehujäätä sosepiltistä, kun oli niin lämpimiä päiviä ja tyttösellä puskee poskihammasta esiin. Laitoin muottiin noin puolet pilttiä ja laimensin sen vedellä. Hyvin näytti maistuvan.

Ukkilassa on kyllä tosi ihanaa ja rentoa olla. Nytkin kun oltiin, en jaksanut paljoa stressailla ruoka asioista, enkä kyllä paljon muustakaan. Emmin ruokailu rytmikin oli hiukan lomalla, nimittäin tuli vähän syötyä milloin sattui. En kyllä pidä sitä yhtään huonona juttuna, koska kyllähän niistäkin saa poiketa ja antaa "ylimäärästä" napostelua välillä. Ei se niin justiinsa oo! Päivät meni ukkilassa luvattoman nopeasti, eikä siellä paljoa kelloa kerennyt katsella. Nyt sitä huomaa, kuinka sitä kotona on vähän liikaakin kellon orjana ja rytmien stressaajana. Tästä onkin hyvä ottaa tavoitetta kehiin ja höllätä vähän.

Tänään saavuttiin vihdoin ja viimein kotiin. Oli tarkoitus jo eilen tulla, mutta jäätiinkin vielä yöksi Emmin päiväunien takia. Olihan tuo jo ikävä omaa kotia ja Rikua. Ehdottomasti mennään toistekkin ukkilaan yökyläilemään, kun nytkin meni niin hyvin. Nyt täytyy ottaa pakastimesta vähän lakritsijäätelöä ja tulla sohvalle katsomaan Greyn Anatomiaa. Voi kuinka olenkin odottanut tätä hetkeä!! Huomenna luvassa mukava päivä, josta tulen ehkä kertomaan sitten illemmalla.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Ay ay ay

Tiedättekö sen tunteen, kun kerrankin aattelette mennä ostoksille ja etsimään juuri tiettyä kokoa olevia lasten vaatteita. Kierrätte kaupungin vähäiset kirpputorit, vaatekaupat ja kaupat. Mistään, ei niin mistään löydy yhtään mitään kivaa! Jo vain! Meille kävi juurikin näin!

Lähdettiin ihan vartavasten kiertelemään kauppoja sillä ajatuksella jos sattuis löytymään Emmille vaatteita. Kirpparilta saatiin saaliiksi jumpsuit, yökkäri ja lyhythihainen body. Henkkamaukalta kolmet colleget ja KappAhl yhet colleget. Siinä ne. Tottahan toki siellä olis ollu vaikka minkä näköstä ihanaa nuttua ja bodya, mutta kuten arvata saattaa niin sitä tiettyä hemmetin kokoa ei ollut! Voitte vaan kuvitella kuinka mun pieni sisäinen kiukku Pinjani kuikuili olan takaa. Murr. Ens viikonloppuna lähetään paremmalla onnella ostoksille, vielä vaan ei tiedetä mikä ilmansuunta otetaan kohteeks.

 Arvatkaapa mikä koitos mulla on maanantaina edessä. No hammaslääkäri! Saan mukaan onneks esilääkityksen, mutta jännittää ja pelottaa silti. Ihan tajuton pelko päällä, vaikka viime käynti menikin niin hyvin. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Ei, en halua sinne! Parin viikon päästä mulla olis myös ajotunti piiiiiitkästä aikaa ja kuten arvata saattaa, niin sekin jännittää niin maan pirkuleesti. Sitten seuraava ajotunti on elokuun toinen päivä, jolloin on Kuopio päivä. Mennään siis Kuopioon liukasrata ajamaan ja vissiin ajellaan myös siellä keskustassa. Meinasin kyllä itse sanoa opettajalle, että en todellakaan oo ajamassa siellä keskustassa. Mua ahdistaa olla kyydissäkin, kun ne tiet mene miten sattuu. Siellä on muutenkin niin paljon näitä järjenjättiläisiä, jotka ei osaa käyttää suojatietä ja hyppiivät miten sattuu. Ei, ei ja vielä kerran ei! Ahdistaa ja jännittää täällä Iisalmessakin ajella kaupungilla, joten pitkän tauon jälkeen saa opettaja haaveilla siitä että siellä ajaisin!

Tiedättekö mitä! Mä oon ylpee itestäni. Pitkän laiskottelun jälkeen tein ruokaa. Eilen väkertelin Emmille perunaa, lihapullia pakkaseen asti ja iltapalaks "spessu" hyytelöjuttua. Meille tein mureketta lisä juttujen kanssa ja uusia pottuja. Tänään mulle tuli semmonen mä haluan leipoa -olo, jonka ansiosta suunnattiin toitskun nokka kohti kauppaa ja ostettiin tarvikkeet. Tein Emmille oman version piirakasta ja meille ekaa kertaa ikinä pellillisen mustikkapiirakkaa. Se mikä parasta on, että ne onnistu! Kyllä mummullekkin uppos kun just kahville kerkes valmistua. Mums. Iltapalaksi tein Emmille mikromunakasta ja ai että se maistui meidän pienelle nirppanokalle. Emmi söi tänään todella hyvin kaikki ruoat joita nenän eteen annettiin, joten luultavasti huomenna syö taas huonommin. Niin se yleensä menee.

Mulla on kauhee pullamössö olo, kun ei olla pitkiin aikoihin päästy kunnolla liikkumaan. Oon ollu kipeenä ja on satanu niin paljon, tai sitte on tullu muita esteitä. Nyt kun tää flunssa on pikkuhiljaa taisteltu loppuun *kopkop*, on alotettava päivittäinen lenkkeily ja kuntoilu. Salilla mua ei tuu näkymään, mutta jospa sitä kotona innostuis jotain tekemään vaikka se sohva huutakin mun nimeä.. Jos jollakulla sattuu olemaan kuntoilukärpänen kylässä, niin sanokaa, että tulee meilläkin käymään!

Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille teille!<3

Meidän perhe

Meidän perhe koostuu kolmesta henkilöstä, joilla on omat "roolinsa". Äiti stressaa turhasta, komentaa ja on osittain jopa liian tarkka. Isä taas on lungisti ottava laiskamato, joka käynnistää päivänsä hitaasti juomalla kahvinsa tietokoneen ja iltalehden kera. Lapsi on hauskuuttaja ja leikkijä. Meidän perheessä on myös jokaisella omat tehtävänsä. Minä perheen äitinä teen ruoat, siivoan, syötän, juotan, herään yösyönneille, herään aamulla kun lapsi herää, komentaa iskää siivoamaan yms. Isä järjestelee tavaroita kun niin käsketään (yleensä :D), imuroi ja kuskaa meitä paikasta toiseen. Lapsi tekee omia juttujaan, eli leikkii, välillä känisee, sotkee sitä mukaa kun äiti siivoaa ja pitää huolen siitä, että asunto ei ole hiljainen.

Meillä on tietyt rutiinit joiden mukaan me toimitaan. Kun Emmi herää aamulla, nousen hänen kanssaan aamukahvin keittoon ja vaatteiden/vaipan vaihtoon. Monesti isä jatkaa uniaan. Jos isäkin herää, niin luonnollisesti hän tekee jommankumman nuista. Syönneissä yleensä minä olen valvomassa/syöttämässä, kun taas puolestaan isä käy putsaamassa lapsosen ruoasta ja minä jään siivoamaan keittiössä tapahtuneen kaaoksen sormiruokailun jälkeen. Ja koska minä syötän/valvon syönnit, niin vuorostaan isimies hoitaa nukutukset. Mukaan lukien myös yöunille nukuttamiset. Tosin yleensä molemmat rampataan vähä väliä nostamassa Emmille tutti ja uninorsu lattialta takaisin sänkyyn. Molemmat vaihtaa kakkavaipat ja näistä yleensä "vuorotellaan". Meillä kumpikin tekee jotain, eikä niin, että toinen tekee kaiken. Huonot ja väsyneet päivät on asia erikseen, sillä jos ei jaksa siivota ja puunata paikkoja tiptop kuntoon, niin se jätetään toiselle päivälle.

Meidän perheessä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Jos muksulla on huonopäivä, joka on täynnä kiukkuamista, itkua, huutoa, lisää itkua ja syliä, niin sitten sovelletaan päivän askareita. Jos tuntuu, ettei kaupassa käynnistä tule yhtikäs mitään pienen kiukkupyllyn takia, niin silloin isä lähtee kauppaan ostoslistan kera. Jos kiukkupylly ei ala syömään ruokaansa minun syöttäessä, niin silloin koitetaan söisikö hän paremmin jos isi tulee syöttämään. Jos toinen on väsynyt ja haluaa nukkua puoltuntia päivällä, niin se onnistuu kyllä. Yleensä kaikki asiat on sovittavissa.

Meillä molemmat vanhemmat on yhtä tärkeitä ja rakkaita. Molemmat kieltää Emmiä ja auttaa toisiaan. Yritetään antaa toisillemme aikaa tehdä omia juttuja ja viettää aikaa kaksistaan Emmin ollessa unilla. Sateisina päivinä koitetaan keksiä jotain kivaa tekemistä yhdessä. Tietenkään ei riidoilta ja sanaharkoilta aina vältytä, mutta ne koitetaan sopia pikimiten. Molemmat rakastaa pientä tirpanaa sydämensä pohjasta ja toisiaan. Molemmat tehdään kaikkemme, jotta perhe pysyy ehjänä loppuun saakka.
Meidän perhe on täydellinen juuri tämmöisenään kuin on♥

Sormiruokailua: Apinaeväs

 Tarvitset..

• 1 banaani
• 1tl öljyä
• Kaurahiutaleita

Muussaa banaani. Lisää joukkoon öljy. Lisää kaurahiutaleita niin, että seoksesta tulee taikinamaista. Kaurahiutaleet voi myös hienontaa tehosekoittimella, mutta itse annoin niiden olla sellaisinaan. 

Muotoile taikinasta sopivan kokoisia pötkylöitä. 

*Vinkkinä: Sekaan voi lisätä myös esim. marjoja. Mausteena voi käyttää myös esim. ceylonkanelia jota multa ei löytynyt. 

Paista uunissa 200 asteessa 15 min. Tadaa, ne ovat valmiit! Helppo resepti.

Kesäflunssa ja ihmettelyä

Kuin salama kirkkaalta taivaalta räkätauti yllätti taas tämän talouden. Tälläkertaa ei onneksi Emmi sitä saanut, vaan minä. Veikkaan vahvasti töissä olevan ilmastoinnin (ja miks ei autonkin) olevan syypää tähän. Piru vie. Yöt menee aikalailla valvoessa ja päivät kituessa. Mukavaa. Jospa olisi nopeasti ohi menevää, niin pääsis nopeasti takaisin töihin jos tarve vaatii. Mulla meni viime viikko suurilta osin töissä. Nyt sitä vasta alkaa hahmottamaan, että koulut käyty loppuun ja mulla on ammatti. En oo enää opiskelija vaan ammattihenkilö. Wou. Tää työ on kuin mulle tehty. Jokaisena päivänä oon intoa täynnä puhkuen töitä tekemässä. Vaikka kuinka väsyttääkin töissä huonosti nukuttujen öiden takia, niin kyllä sitä vaa jaksaa. Nautin.

Ajokortti hommat "hiukan" sekottelee pakkaa, sillä mun ajokortin saanti siirtyi parilla kuukaudella eteenpäin. Syy tähän on opettajan kesäloma. Onneksi kuitenkin teoriakoe on tehty hyväksytysti läpi, vaikka luulin ettei se ensmäisellä kerralla läpi mene. Ja voi kyllä. Minua harmittaa tämä todella paljon. Töihin olen kulkenut Rikun kyydillä. Hän kuskaa kyllä mielellään, eikä se tuota meille pään vaivaa, mutta sitten on nämä aamuvuorot. Jos meillä ei satu olemaan juuri silloin lapsenvahtia (niinkuin yleensä ei olekkaan), niin joudutaan Emmi herättämään kesken unien ja ottamaan mukaan. Harmittaa niin vietävästi herättää toinen kesken unien, kun tietää että rytmit menee pikkuisella hiukan sekaisin. Mutta mieluiten näin päin kuin niin, että tylleröisen yöunet menee pieleen iltavuorosta hakemisen takia. Hän jos kerkeää auton kyytiin nukahtamaan ja nukkumaan edes 5 minuuttia, niin sitten saakin vääntää kunnolla kättä jotta hän nukahtaa uudelleen omaan sänkyynsä. Tottahan toki sekin vähän ärsyttää, että Riku joutuu minun takia heräämään niin aikaisin, mutta minkäs sille teet. Parin kuukauden päästä helpottaa, toivottavasti.

Mutta mitäs muuta meille? Ollaan oltu kotosalla. Tai no Riku on ollut kotona Emmin kanssa, kun minä oon käynyt töissä. Päivät menee niin hurjan nopeesti, että ollaan jo heinäkuussa. Pienimuotoinen ahdistus on päällä siitä, että kesä on kohta ohi. Onneksi tästä kesästä saa nauttia vielä pari kuukautta. Saisi vaan sää suosia auringolla ja lämmöllä enemmän. Kannan jo stressiä Emmin 1-vuotis synttäreistä jotka on kuukauden ja parin viikon päästä. Mitä siellä tarjottaisiin? Miten osaan leipoa kakun? Ketä kutsuttaisiin? jne. Pää täynnä kysymyksiä. Huonoa omatuntoa poden myös siitä, kun en ole kerennyt/jaksanut tehdä ruokaa, jota myös pikku kirputiainen voisi syödä. Tuntuu niin väärältä syöttää päivästä toiseen purkkiruokaa, vaikka ne on mielestäni yhtä terveellisiä ja hyviä kuin oma tekemä. Myös kodin siisteys on nyt jäänyt hiukan töiden takia. Oli sitten mikä vuoro tahansa, niin ei niiden jälkeen jaksa siivota. Ennen iltavuoroon menoa yleensä kyllä siivoan tai edes siistin hiukan, mutta se aika menee niin nopeasti kun huomaa kellon olevan jo sen verran, että pitää rueta liikkumaan työpaikkaa kohti.

Eilen käytiin ukin luona Kiuruvedellä. Riku hitsaili ja korjasi mummun autoa ja myö höpöteltiin tätitettävien kanssa. Hurjaa ajatella heidänkin vasta olleen pieniä tyttöjä, kun nyt ovat jo niin isoja ja itsenäisiä. Harmittaa kun heitäkään ei niin useasti tule nähtyä.

Tämä pieni itsepäinen tyttö on päättänyt ettei syö ruokalapun kanssa. En tiedä mikä ihme siinä on, mutta se ei saa olla kaulan ympärillä. Sen jos erehtyy laittamaan, alkaa kauhea huuto ja repiminen. Nyt kysynkin teiltä arvoisat lukijat, kuinka olette totuttaneet lapsen ruokalappuun? Siis jos vain teillä sattuu kokemusta olemaan. Alkuun meillä ei ollut tän kanssa ongelmia, mutta nykyään on. Teemme nyt niin yleensä, että riisutaan Emmi vaippasilleen tai toivotaan ettei body likaannu paljoa. Myönkään häntä ei saa syöttää. Harvoin antaa syöttää esim. puuron, mutta senkin kanssa saa taistella. Välillä pienen lapsen elämä on niin hankalaa ja vaikeaa.