Vuosi 2015

Eletään vuoden viimeisintä päivää. Tämä vuosi on ollut kaikista merkitsivin. Se nyt varmaan sanomattakin selvää, sillä tänä vuonna meille syntyi meidän esikoinen. Tänä vuonna ollaan koettu perheenä ja myös yksilöinä todella paljon. Ollaan koettu vastoinkäymisiä tiettyjen asioiden suhteen, mutta onneksi myös onnistumisia. Tänä vuonna ollaan koettu myös menetyksiä. Rakas mummoni ja Rottweilerimme Himo siirtyivät pois luotamme. Toinen kuoli sairauden takia ja toinen päätettiin päästää tuskistaan sairauden takia. 

Tänä vuonna oon saanut olla itsestäni ylpeä pariinkiin otteeseen. Valmistuin vihdoin ja viimein lähihoitajaksi, vaikka hetken jo ehdin luulla että menee kolmannelle vuodelle. Tänä vuonna kohtasin pitkään pelkäämäni pelonaiheen nimeltään synnytys. Siitä selvisin kuitenkin kunnialla läpi ilman minkäänlaista kipulääkettä (paitsi ilokaasu). Siitä jos jostain oon ihan pirun ilonen ja ylpeä. Jes hyvä mä! Suurimman osan tästä vuodesta oon ollut raskaana. Oon potenut kauheasti stressiä, suorituspaineita, jännitystä ja ahdistusta. Kaikesta niistä oon kuitenki selvinny. Oon tutustunut uusiin ihmisiin, saanut ihanan uuden ystävän, saanut vertaistukea ja ymmärrystä, saanut nähdä kuinka oma lapsi kehittyy päivä päivältä enemmän, saanut itkeä ja nauraa, lähentynyt siskojen ja myöskin Rikun kanssa enemmän yhteen. Tämä vuosi on ollut raskas, mutta mahtava. Suurin kiitos tästä vuodesta ja siitä, että mä selvisin tän vuoden kunnialla läpi kuuluu ystävälle, läheisille ja ennenkaikkea myös Rikulle<3 Innolla odotan mitä elämä tuo tullessaan.
Mahtavaa uutta vuotta 2016 kaikille! <3

4kk neuvolalääkäri

Viikko sitten tiistaina oli Emmin 4kk neuvolalääkäri. Tälläkertaa meidn oma neuvolatäti ei ollut paikalla, koska hän oli lomalla. Jännäsin millainen neuvolatäti meillä tälläkertaa oli, mutta onneksemme hän oli todella mukava, höpötteli Emmille paljon ja muutenkin oli osaavainen. Tälläkertaa myös Emmi oli iloinen ja höpötteli jokeltaen samalla, kun me juteltiin neuvolatädin kanssa. Ihana hassuttelija. Tuttuun tapaan ensiksi kysyttiin kysymyksiä ja juteltiin muita Emmiin liittyviä asioita ja sitten olikin mittauksien vuoro. Emmillä painoa oli tuolloin 5525g (ihan varmasti on kasvanut taas, sillä tuntuu päivä päivältä painavemmalta) ja pituutta 61,4cm. Viimestään mittaamisvaiheessa Emmi itkee kylmyydestä, mutta tälläkertaa ei pahemmin itkenyt.

Lääkärin vastaanotolla perus tutkimukset ja kaikki oli hyvin. Siellä sitten korvientutkimisen aikana Emmiä ketutti sen verran että päästi pikku itkun. Sekin sitten oli nopeasti ohi ja päästiin pukemaan ulkovaatteet päälle ja lähdettiin kotiin. 

Neuvolakortissa lukee näin: Kaunis, siro tyttö. Kasvu on ollut tasaista, kehitys on iänmukaista.

Mitä itse olen huomannut Emmissä nyt 4kk iässä on se, että hän on paljon sosiaalisempi, juttelee ja osittain myös kiljuu. Joskus hän hokee "mam mam mam" tai "vau vau vau". Nykyään hän myös viihtyy pidemmänkin aikaa mahallaan ja pään kannattelu mahalla ollessaan on jykevöitynyt hurjasti. Ennen se oli sellaista nuokuttelua ja Emmi vihas olla mahallaan ylikaiken. Myös mahallaan oleminen lattialla on Emmistä kivaa. Nykyään tyttö pyörii selältä mahalleen ja joskus jopa takaisin mahalta selälleen (vahinko). Se on hänen mielestään parasta. Yleensä hän tajuaa ottaa mahallaan ollessa käden pois alta, mutta joskus se jää ikävästi alle. Kylpyhetkistä tyttö nauttii, mutta minä en voi sanoa nauttivani niistä, sillä hän taivuttaa päätään "taakse" niin että se uppoaa veteen. Saa olla silmät tarkkana ja refleksit kunnossa tämän tyttösen kanssa. Hieman ehkä vierastaa joitakin ihmisiä, mutta ei paljoa. Seuraa ääntä hienosti ja seurailee paljon katseellaan (okei, sitä se teki jo pienempänäkin). Hampaita tuloillaan ja siitä johtuen kuolaa tajuttomasti ja välillä saa itkukohtauksia, mutta nekin loppuu kuin seinään. Kaikki lelut menee automaattisesti suuhun. Ainiin ja eilen aloitettiin kiinteä ruokavalio. Ekan lusikallisen ilmeen näkee instagramista, vinkvink. Tähän hätään en kyllä enempää muista. Ihana, virkeä, sosiaalinen ja iloinen tyttö<3

Seuraavalla neuvolakäynnillä Emmi saa rokotuksia muistaakseni 3kpl. Voisin ilomielin jättää koko rokotukset välistä, sillä se on niin sydäntä raastavaa kuunnella kun oma lapsi huutaa kurkkusuorana pistämisen takia. Koitappa siinä sitten pitää itsesi kasassa ja olla itkemättä, huhhuh..

Joulu

Joulu on vihdoin ja viimein ohi. Siitä jos mistä oonkin onnellinen.

Pienenä Joulu oli parasta aikaa. Silloin sai lahjoja, katsoa lastenohjelmia aamusta iltaan saakka, viettää aikaa oman perheen kanssa, syödä paljon hyvää ruokaa, käydä aamu saunassa ja käydä viemässä haudoille pikkupakkasessa kynttilät. Nykyään Joulusta ei osaa enää nauttia. Pelkästään Joulun ajatteleminen saa jonkunlaisen ahdistuksen ja stressin päälle. Kaikkien lahjojen ostamiset, pyhien ajaksi ruokien ostot, rahan meno ja se mikä ehkä kaikista ärsyttävintä siinä on, on se kun pitää päättää missä ollaan Jouluaatto. 

Näin "avioero lapsena" on tosi rasittavaa, kun joutuu miettimään missä olis aaton. Riku on myös "avioero lapsi", joten siinä oliskin se 4 paikkaa minne mennä. Siinä kun rupee miettimään mihin menis ja mitä sanois perusteluks jos ei mennä esim. mun äitini luo aaton viettoon. Tänä Jouluna kuitenkin oltiin mun isäni luona, koska viime Joulu meni Rikun äitin sukujoulussa (jos sitä siksi voi sanoo), mun äiti oli töissä ja aateltiin että olis kivaa vaihtelua viettää välillä aikaa mun isän luona. Riku on kunnon kotihiiri, eikä siis oikein tykkää olla muualla yötä kuin kotona. Tehtiin sitten semmonen järjestely, että menin Emmin ja siskon kanssa isän luo yöks jo aaton aattona ja Riku tuli perästä käymään aattona. Oltiin siis isän luona kaks yötä Emmin kanssa.

Aaton aamuna nukuttiin pitkään, jopa Emmi nukkui lähemmäks 12. Aamupalaksi syötiin riisipuuroa ja sitten oikeastaan oltiin vaan. Stressiä oli ilmassa tajuttomasti ja muuta häslinkiä kokoajan. Isän luokse tuli muutama muu ihminen ja syötiin perinteistä jouluruokaa. Se oli erilainen, stressaava, mutta muuten ihan jees Joulu. Tapanina käytiin mun äitini luona syömässä jouluruoka ja nyt odotellaan vielä loppulahjojen tuloa.

 Jos nyt näin saa sanoa, niin ootan kyllä sitä kun päästään viettämään vaan oman perheen kesken Joulua. Ootan jo sitä, että päästään olemaan vaan ilman kauheempaa stressiä ja matkustelua ympäri Savoa. 

Mulla nyt sitten jäi kokonaan kaikki jouluperinne postaukset sunmuut kirjottamatta, johtuen tästä ihanasta Joulu velvollisuuksista ja lapsen hoitamisesta. Tääkin postaus tuli nyt näin tyhmästi, mutta parempi kait näin myöhään kuin ei milloinkaan. 4kk neuvola postauksen ajattelin myös kirjotella tässä joku päivä, kunhan aikaa ja jaksamista jostain pierasen. Lahjapostaus tulossa ehkä myös.

Hiphei ajatus loppui kesken. Ruoan laittoon mars. 

Hyviä viimesiä päiviä tälle vuotta!

Joulukorttikuvailua

Olisin halunnut säästää nää kuvat vähän joulummaksi ja mietin voiko niitä vielä näyttää, mutta en malta olla julkaisematta joten tässä nää nyt ois. Mulla oli tietty visio siitä millaset kuvat haluun Emmistä ottaa ja millanen se olis hyvä kuva joulukorttia varten, mutta se aika jona otettiin oli todella pimeetä. Ihan sama ottiko päivällä niitä kuvia vai illalla, sillä valoa ei juurikaan kuvissa näkynyt johtuen masentavan syyskelimäisestä säästä. Laitettiin kyllä lähelle ikeasta ostettu lamppu päälle tuomaan valoa, mutta sekään ei pahemmin valoisuutta tuonut, joten päädttiin muokkaamaan kuviin valoisuutta enemmän. Myöskään mun kuvaustaidot ei mitkään huikeen hyvät oo, eikä sitten ruettu ottamaan ketään ammattilaista kuvaamaan, sillä se olis menny sitten jo liiankin kalliiks. Muutenkin tää kuvattava oli jokseenkin hankala, sillä hän ei oikeen tykkää pipoista ja meenas suu mennä mutrulle. Onneks Rikun naama on niin naurettavan ihana, että saatiin meidän pikku tontulle hymyäkin näkyviin. 

Nyt näiden kuvien myötä, 

Ihanaa joulunodotusta kaikille! <3

Oma koti, kullan kallis

Niinkuin viimeisimmässä postauksessa mainitsin, oltiin Emmin kanssa siskon luona Kiuruvedellä yökylässä. Tosi mukavaa ja piristävää vaihtelua olla muualla välillä, vaikka aika stressaamiseenhan se lauantai päivä menikin. Oon kertonu jo aiemmin siitä, kuinka stressaavaa on lähteä lapsen kanssa yhtään minnekkään, niin voitte vaan kuvitella kuinka stressasin tästä yökyläilystä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun ei tiedetty ollaanko yks vai kaks yötä ja mitä pakkaan mukaan. Nää säätkin kun vaihtelee kokoajan, niin piti ottaa paksumpaa ja ohuempaa vaatetta mukaan. Yökyläilyssä myös se stressaa, että missä nukutaan Emmin kanssa. Emmi kun edelleen nukkuu minun vieressä, niin ei meinannut paikkoja riittää. Nukuttiin kuitenkin sohvalla Emmin kanssa, joka ei ollut levitetty. Muutenkin siskoni asuu torin läheisyydessä, niin voitte vaan kuvitella kuinka "hyvin" Emmi ja minä nukuttiin se yö niiden poppiautojen takia. Huh. Paikat kaksinkertaisesti enemmän jumissa kuin sinne mennessä johtuen siitä, kun nukuin koko sen yön samalla kyljellä.

Kun oltiin asetuttu siskon luo, lähdettiin illemmalla pikku kävelylle. Käytiin viemässä mummun haudalle kolme kynttilää. Oli ihana käydä mummun haudalla. Siellä kun ei turhan usein tule käytyä. 

Veljeni Chihuahua nimeltään Varo on siskoni luona hoidossa. Ihana oli häntä paijata ja silitellä, kun yleensä on todella arka ja ujo. Ihana pieni sylikoira. Isäni luokse tuli lauantaina tuommoinen pieni 8 viikkoinen sekarotuinen koiranpentu. Nimeksi hän vai Petja. Hän on kuin ilmetty edesmennyt Miska, joka tuli meille kun olin pieni ja hän otti minut vartioitavakseen. Hän oli minun koira, kunnes kasvoi isoksi ja rupesi metsästämään. 

Lauantaina käytiin illalla isän luona saunassa ja tehtiin yhdessä siskon kanssa ruokaa. Oli ihana käydä pitkästä aikaa ihan kunnolla kylpemässä ja sainkin ihan rauhassa olla saunassa, kun isäni katsoi Emmiä. Muutenkin oli huippua rupatella niitä näitä siskon kanssa.

Sunnuntai lähti käyntiin lastenohjelmilla, joita myös Emmi seurasi mielellään.

Ihanaa oli olla muualla, mutta on se vaan ihana palata kotiin. Koti on paras paikka.<3

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! 
Ps. Viime viikolla tuli vuosi polttamatta, wuhuu!

Joulukorttien askartelua

Viikko sitten ostettiin joulukortti askartelutarpeet ja viime yönä sain ne sitten tehtyä loppuun asti. Tää korttien teko viivästyi sillä, kun arvottiin mistä kuvasta tehdään ne ja aika ei meinannut vauvan kanssa riittää mitenkään. Sen takia sitten jouduinkin eilen 12 aikaan yöllä tekemään kortit, kun Emmi nukkui nätisti sängyssään. Ihme ja kumma. 

Tehtiin erilaisia kortteja. Joihinkin en jaksanu enää panostaa yöllä, koska silmät rupes jo luppasemaan siihen malliin että on mentävä nukkumaan. Loppuvaiheessa lätkin nuita tähtiä minne sattuu, enkä jaksanut senkoommin niistä välittää.
 Askartelu on huippua ja tykkään siitä tosi paljon, vaikka mikään picasso en ookkaan. Myöskin tää joulukorttien askartelu oli siihen asti mukavaa, kunnes "onnellista uutta vuotta" tarrat loppuivat ja niitä ei ollut missään kaupassa enää. Mä en itse tykkää omasta käsialastani sitten yhtään, joten helpoimmalla oltais päästy niillä tarroilla. Kait se toi perus kirjotuskin sitten välttää, Rikun mielestä ainakin. Ja ajatushan se tärkein on.

 Näiden korttien tiimoilta lähettiin eilen K-citymarkettiin etsimään lisää korttipohjia ja muuta härpäkettä, mutta jouduttiin vaihtamaan Prismaan. Enpä sitten nähnyt Emmerdalea joka onkin mun päivien kohokohta nykyään, haha.

Tänään postitettiin elämämme ensinmäiset joulukortit. Jospa ne menevät oikeeseen osotteeseen.

Tänään käytiin myös joululahja ostoksilla ja nyt on taas stressiä sitä myöten vähennetty ja laskuja makseltu pois. Nyt voi taas vähäks aikaa huokaista. Ostettiin myös Emmille kirpparilta uusi kauppahaalari. Tyttö ei enää omiin karvahaalareihin mahdu, niin päädyttiin ostamaan muutamalla eurolla väljempi haalari kauppareissuja varten. Toppahaalarit ovat liian kuumia näille keleille vielä ja Emmikin oli eilen ihan hiestä märkänä oli kaupasta tultua kotiin. Voi pientä.

Huomenna mennään Kiuruvedelle ja jäänkin näillä näkymin Emmin kanssa siskon luo yökyläilemään. Saa Riku pelata vaikka koko yön tietokoneellaan tai pleikkarillaan ja puhua mikkiin niin lujaa kuin kurkusta lähtee, ilman että minä nipotan vieressä. "Lomaa parisuhteesta" hahah! Ei vais. Emmi on kehittynyt ja kasvanut hurjaa vauhtia. Lähtee taas ihan erilaisia ääniä ja pari kertaa ollaan naurettukin äänen kanssa. Pakko taas jälleen kerran todeta, että oon ihan hemmetin onnellinen. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Ärrimurri

Viimeisimmät päivät on menny ihan usvassa. Viime päivien fiilikset ahistaa edelleen ja niinä päivinä ei oo tapahtunu juurikaan mitään. Ärsyttää, ahistaa, itkettää ja kiukuttaa. Tänään varsinki tuntuu, että kaikki menee päin seinää ja tekis mieli vaan painua peiton alle iso kasa suklaata mukana. Sen nyt ymmärtääkin, sillä onhan tänään maanantai. Murr.

Ollaan ruettu miettimään muuttamista halvempaan asuntoon. Vuoden vaihteessa tän kämpän vuokra ja autopaikka kallistuu sen verran, että hampaita kiristää maksaessa vuokraa pois. Siihen kun vielä vesimaksu jokaiselta meistä, niin onpa kiva. Asumistuki kyllä auttaa, mutta silti. Mä en kyllä ymmärrä minkä tähden pitää Emmin vesimaksu myös maksaa, eihän vauva nyt vettä paljoa käytä.

 Muutenkin meenaa taas kaikki asiat päällekkäin mennä, joulu vielä tulossa eikä olla yhtään lahjaa ostettu. Hemmetti. Miks se joulupukki ei vois oikeesti olla olemassa? Tiedetään kyllä mitä ostetaan/tehdään kellekkin, mutta toteutus puuttuu. Täytynee mennä halvimman kautta. Rikun kanssa sovittiin, että ei osteta toisillemme kummosia lahjoja. Mua se ei todellakaan haittaa, sillä mua aina ahistaa ottaa lahjoja vastaan. En tykkää, että muhun käytetään rahaa varsinkaan sillon jos tiedän että lahjan antajalla on muutenkin tiukkaa.

Muuten tänne ei sen ihmeempiä kuuluile. Normi arkea kiukunpuuskilla ja känkkäränkällä maustettuna. Noh, mutta saa niitäkin päiviä välillä olla ja kun eilen sain vähän aikaa hengähtää yksinäni, niin se antoi paljon taas voimia tulevaan. Jaksaa taas enemmän ja paremmin. Joulustressi tosiaan painaa mieltä. Pitäis joulukortit tehdä valmiiksi ja pistää muutama postiin menemään ennen sunnuntaita. Astianpesukone meni tänään huoltoon ja nyt täällä sormet ristissä toivon että se saadaan pian korjattua kohtuu hinnalla. Inhoan tiskaamista, mutta onneks Riku lupas tiskata.
Huomiseks suunnitelmissa kahvittelua Kahvila Hillassa ystävien kesken ja kotona olemista, suprise. Suunnittelussa olis tehä postaus mun perheen jouluperinteistä jne. Saa nähdä millon kerkeen postailemaan.
Mutta nyt,
Hyvää viikonalkua kaikille!

Todellisuus vs. Kuvitelma

Ennen kuin tulin äidiksi, en osannu kuvitellakkaan kuinka rankkaa tää äitinä oleminen ja perheen pyörittäminen vois olla. Pitkän aikaa oon lueskellu ja seurannut somessa perheellisten bloggaajien elämää ja mielessäni haaveillu millasta se elämä vois olla oman lapsen kanssa. Siellä kaikki näyttää niin täydelliseltä, helpolta ja onnelliselta. Kyllä mä arvelinkin, että se ottaa koville aivan varmasti jossain vaiheessa, mutta en tajunnu että tällätavalla. Ei mulla mielessäkään käyny, että tää vauva-arki on välillä sitä itseensä. Sehän vaan nukkuu, tekee tarpeensa ja syö.

Kaikki toitottaa ja julkaisee kirjotuksiaan siitä kuinka heillä on niin ihana itkemätön ihmelapsi. Kuinka heillä on kaikki niin täydellistä ja kotikin on tiptop vuorokaudesta toiseen. Niitä julkaisuja lukiessa lapsettomat ihmiset saavat helposti väärän kuvan. Kyllä nyt kaikki tietävät, että jossain vaiheessa elämää tulee se koetteleva osuus esimerkiksi uhmaikä tai murrosikä. Kyllä kaikki tietävät, että vauva valvottaa öisin, mutta kukaan ei tiedä sitä, kuina rankkaa se oikeesti on. Ei kukaan voi allekirjoittaa paperia, jossa lukee "Vauva-arki on aina kuin ruusuilla tanssimista". Jos voi, niin isot hatun nostot hälle ja pakko kysyä vinkkejä.

Kaikki eivät kerro totuutta siitä millasta se vauva-arki voi olla. Kukapa nyt haluaa vuodattaa nettiin sitä, kuinka rankkaa on olla kotiäiti pienen vauvan kanssa joka sekin sattumoisin on sylivauva. Siinä sitten kun itse vuodattaa tunteensa jonnekkin, menee seuraavaksi lukemaan toisen kotiäidin blogia heidän täydellisestä elämästä niin rupee kyrpimään ja pahasti. Tulee sellainen olo, kuin olis ite jotenkin huono ihminen. Miettii mielessään, että miks meillä on niin vaikeeta ja heillä niin helppoa. Todellisuudessa tuskin on sitä. 

On ihanaa, kun on lapsi jonka kasvua ja kehitystä saa seurailla. On ihanaa olla hänen kanssaan kotona ja hoitaa häntä. Olen onnellisempi nyt kuin koskaan. Mutta on se välillä myös ihanaa olla ilman että lapsi roikkuu sylissä/tississä kiinni. Nyt oon tällähetkellä yksin kotona, joten pakko pistää pitkäkseni sohvalle.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Kuhan postasin vol 2

Niin se vaan taas tuo viikonloppu hurahti mennä liian nopeesti, vaikka mulla nyt aina ns. lomaa on. Tosin musta kyllä tuntuu että oon kokopäivä työssä tän lapsen kanssa, hahah. Taas tuli vietettyä tosi mukava viikonloppu, enkä edes sano tätä sarkastiseen sävyyn. Viikonlopussa on parasta se, kun saa olla koko perheen kesken kotona ja tehdä kaikkea kivaa. Jakaa kotihommat keskenään ja käydä lenkillä. Kinastella siitä, kumpi vaihtaa vaipan ja kumpi vaatteet. No okei, ei me nyt ihan kirjaimellisesti kinastella. 

Kuitenkin, käytiin sunnuntaina lenkillä. Tehtiin tälläkertaa poikkeus ja lenkkeiltiin Saunaniemen lenkki. Tarkoitus oli mennä lyhyempää reittiä, mutta tämä meidän navigaattorimme nimeltä Riku erehtyi tiestä ja käveltiin pitempää reittiä. Mun mielestä se oli kyllä just hyvän pituinen lenkki meille. Pituudeltaan se oli 4,2km ja Emmi nukkui koko matkan. Huippua oli, kun Neraa pidettiin vapaana. Tämä tyttönen ei ollut moksiskaan ihmisistä jotka käveli vastaan vaan nätisti totteli ja pysytteli lähellä. Voi sitä koiran naamasta paistavaa onnellisuuden määrää.

 Emmi hukkuu näihin äippäpakkausten haalareihin. Miks nää on niin isoja?

Muutenpa ollaan oltu vaan. Rikulla lyhkäsempiä päiviä koulussa, joka sekin myös avittaa huomattavasti tässä vauva-arjessa taas. Nyt viimeisimmät yöt Emmi on nukkunut omassa sängyssään ja yllättävän hyvin onkin nukkunut, tosin aamuisin nostan hänet viereeni nukkumaan jos herää tissille. Mulle tää erikseen nukkuminen on vaan kauheen stressaavaa, kun mietin kokoajan että miten hän voi, eihän hänellä ole naaman edessä peittoa jne ja kuuntelen suunnilleen puolet yöstä hänen tuhinaa. Jospa mäkin totun tähän mahollisimman nopeasti. Ärsyttävää kuunnella sitä, kun toiset nukkuu ja minä itse valvon panikoiden. Hiljaa hyvä tulee. 

Ollaan nyt taas "muutamia" joulukortti kuvia otettu, mutta tuntuu että eivät onnistu. Tai sitten oon liian vaativa niiden suhteen. Pakko olisi pikkuhiljaa rueta tekemään niitä joulukortteja, että kerkeis postittaa ajallaan eteenpäin muutaaan osotteeseen. Jospa mä kerkeen. Mutta nyt.. 

Hyvää viikonalkua kaikille!