Äitin tyttö, kirjaimellisesti.

Emmi on nyt pari päivää ollu sillä tuulella, että syli on paras paikka. VAIN äitin syli kelpaa. Isin sylissä ollaan hetki, mutta auta armias jos äiti erehtyy vaikka vessaan menemään ilman Emmiä, on itku taattu. Puuh.

On ihana huomata, että on tärkeä tyttärelleen, mutta kyllä mä mielelläni muutakin tekisin kuin kanniskelisin Emmiä mukana joka paikkaan. Varsinkin kun tyttö on jo niin iso, että osaa liikkua itsekkin. Hetken viihtyy lattialla, jos oikeen tuuri käy, mutta se kestää sen pienen hetken verran. Voi mussu. 

Mä en oikeesti pysy enää ton tytön perässä. Se kasvaa ja kehittyy nyt ihan hurjaa vauhtia. Se oppii kokoajan jotain uutta, eikä me oikeesti Rikun kanssa pysytä perässä. Enää ei uskalla mitään jättää sohvapöydälle, sillä Emmi on keksinyt nousta polvilleen ja kurkottelee ottamaan kaiken pöydältä alas. Eilen emmentaalia katsellessa Emmi päätti napata hiusharjan pöydältä ja samalla sai kahvikupin tiputettua lattialle. Kahvit lensi pitkin Emmiä ja lattiaa. Onneks siinä oli kylmää kahvia, eikä kuumaa. Muutenkin hänellä on kova kiire nousta seisomaan tukea vasten. Tänään ollaan monet kerrat lennetty selälleen ja isketty sitämukaa myös pää maahan. Itkuhan siinä tulee. Kypärä olis hyvä just nyt, kun tyttö kolhii itseään joka paikkaan. Vielä parempi vaihtoehto olis pakata tyttö täyteen vanua tai laittaa pikku tyynyjä ympäriinsä, niin ei sattuis. Hahah!

Joko muilla on vappu suunnitelmat kasassa? Me ollaan vaan kotona ja tehdään yhdessä hyvää ruokaa. Ei sen ihmeellisempiä vielä pystytä tekemään, mutta ensvuonna voikin suunnitella jotain kivaa kun Emmikin on isompi ja tajuaa enemmän. Toivottavasti ensvuonna on parempi sää, sillä tää ikuinen vesisade on niin masentavaa. Jo riittäis nää ankeet sadepäivät vähäks aikaa. Alkaa ärsyttämään tää ainainen sisällä oleminen. Pidetään peukkuja, että Pekka Pouta ois ollu väärässä sääennusteen kanssa ja huomenna olis myös täällä Pohjois-Savossa ihana aurinkoinen sää. 

Hauskaa vappua kaikille! <3

Offline

Radioissa ja suunnilleen joka puolella mainostetaan offline-tilaa. Vakuutusyhtiö If haastaa ihmisiä offline-tilaan, jossa kaikki kännykät, läppärit, tabletit ja muut näytöt sammutetaan klo 22-07. Klo 22 siis alkais somettomuus, jota pääsee taas tutkimaan aamu 7 jälkeen. 

Mä kuulin tästä haasteesta ekaa kertaa keittiöö siivotessa ja Radio Suomipoppia kuunnellessa. Mua oikeesti rupes kiinnostamaan ajatus "vapaasta illasta" ilman näyttöjä ja sosiaalistamediaa. Vitsillä heitin Rikullekkin, että eiköhän rueta offline tilaan. Tiedettävästi Rikuhan ei ollu kuullu koko hommasta mitään ja kuullessaan tietokoneen sammuttamisen klo 22, kuului vastaukseksi tiukka ei. Nössö.

Vielä en oo tarttunu tähän haasteeseen, mutta kovasti tekis mieli kokeilla edes pari viikkoa. Roikun mielestäni aivan liikaa kännykässä ja sitä on pakko saada vähennettyä. Tässä jos missä oiskin oiva tapa saada vieroitusta somesta. Samalla oppis muita tapoja viettää omaa aikaa illalla ennen nukumaan menoa.

Tietysti mielessä pyörii se, että tuleeko mulle nyt sitten ihan tylsät illat ilman puhelinta ja sarjoja, mutta eiköhän tästä selvitä. Jos ei muuta keksi, niin luen vaikka autokoulun kirjaa tai väritän värityskirjaa. Muutenkin aina yritän joka ilta mennä 23 jälkeen sänkyyn pyörimään, joten aikaisin nukkumaan meno ei todellakaan olis pahitteeks. Tähän haasteeseen on kyllä aivan pakko tarttua, vaikka whatsapp keskusteluja ikävä tuleekin. Tartu säkin haasteeseen!

Aa niinkuin autokoulu

Mulla on nyt takana päin kolme ajotuntia. Joka kerta mä tunnen itteni ihan urveloks siellä ratin takana. Mä yritän aina ennen tunnin alkua palautella mieleen miten sillä rotiskolla lähettiinkään liikkeelle, mutta mitään ei tuu mieleen. Kyllähän ne nopeesti aina mieleen tulee, kun istutan persuukseni ratin taakse, mutta silti. Välillä oikeesti mietin, että se opettaja pitää mua ihan idioottina, kun ääneen mietin miten mikäkin juttu toimii. Mä oikeesti aina toistan itelleni ääneen esim. että kakkosvaihteella ajaessa ensin kytkin ylös ja sitten vasta kaasua. Tänään ajeltiin ihmisten ilmoilla, mutta vielä ei onneks kaupunkiin lähetty. Risteykset ja mäkilähdöt aiheutti päänvaivaa. Risteyksissä ehkä eniten ahistaa se, jos takana on auto(ja). Yhdessä vaiheessa mulla oli liuta autoja perässä, menin pikku paniikkiin ja melkeen unohdin miten siitä lähettiinkään liikkeelle.

Pitäs saada lisää luottamusta omaan (vähäiseen) ajotaitoon ja unohtaa muut niin, että en miettis mitä ne miettii. Jokainen varmasti ymmärtää risteyksiin auton sammuttelut sunmuut, kun on kolmio auton perässä. Kyllä mä mielestäni ajan hyvin ja esim. kytkimen käytöstä kehuja oon saanu. Jospa mä joskus sen kortin taskuuni saan, vaikka nyt se tuntuu vaan kaukaiselta haaveelta!

Nää fiilikset on joka hemmetin kerta.

8kk neuvolalääkäri

Tänään oli taas pitkästä aikaa neuvola-lääkäri. Painoa on tullut 7090g ja pituutta 68,4cm. Hyvin tasaisesti kasvanut siis. Painoa ei paljoa kerkeä kertyä, kun tyttö on kokoajan liikkeessä. Silti hän on täydellinen juuri tämmöisenä sirona tyttönä. Emmi tuttuun tapaan itkeskeli mittausten ja tutkimusten aikana. Hän kun ei paljoa piittaa alasti olla kylmässä tutkimus huoneessa.
Neuvolakorttiin kirjoitettu näin: Emmi vierasti kovasti. Ryöminen ja konttaaminen sujuu jo, tukea vasten harjoitellaan seisomista. Kasvu ja kehitys on normaalia. 

Emmi on kehittynyt taas vauhdilla. Hän osaa istua tukevammin ja nousee itse jo hienosti istumaan. Istuessaan Emmi osaa hienosti myös käsillä työntämällä edestä peruuttaa taaksepäin. Tasapaino kehittyy päivä päivältä paremmaksi, ja kaatuessaan osaa ottaa hienosti käsillä vastaan. Edelleen meillä mennään eteenpäin ryömimällä, vaikka tyttöhän osaa myös kontata. Jokainen pieni leivänmuru tai sukasta tippunut nukka on erittäin mielenkiintoinen pistorasioita unohtamatta. Pinsettiote on todella hyvin hallussa, ollut jo pitkän aikaa. Emmi on niin utelias ja kiinnostunut kaikesta. Usein havahtuu siihen, että hän on lähtenyt olohuoneesta sohvan ja pöydän välistä (hänen kiertoreittinsä) kiertäen tutkiskelemaan muita huoneita. Ikeasta ostettu paperilamppu se vasta kummallinen onkin, kun sitä paperiosaa on pakko käydä aina rypistelemässä, vaikka ei saisi. Yleensä kun itse menee samasta huoneesta toiseen huoneeseen, Emmi tulee nätisti perässä. Myös kutsumalla hän yleensä tulee luokse, jos hän lähtee itsekseen esim. keittiöön tutkimaan koreja yms. Oon ottanut hiukan jo huomioon sen, että Emmi on alkanut potemaan hiukan jo eroahdistusta. Se ilmenee sillä tavalla, että jos lähden esim. olkkarista hakemaan keittiöstä kahvia, Emmi alkaa itkemään ja tulee epätoivoisesti perässä.

"Puhetta" Emmiltä tulee jo aika paljon. En tiedä voiko vielä tässä iässä lapsi osata jo sanoa sanan tai kaksi tarkottamalla, vai tuleeko se vahingossa. Yks aamu havahduin siihen, kun Emmi istui ja leikki sängyssään ja yllättäen hän sanoi "äiki". Otin hänet meidän keskeen köllöttelemään, niinkuin joka aamu yleensä tehdään, niin hän puristi Rikua nenästä ja sanoi "isi äiki". En tiedä voiko nuita ekoiksi sanoiksi laskea. Muutenkin tyttönen huutaa paljon "Tä tä tä tä" ja "mam mam mam". Kiipeily on Emmistä mukavaa. Monesti kun istun hänen kanssaan lattialla, hän tulee yht'äkkiä ja kiipeää syliin väkisin. Myös jos makaa lattialla, niin monesti kesken leikin hän tulee "halimaan" ja kiipeilemään päälle. Erilaisten vetolaatikoiden availu on myös mukavaa puuhaa ja yleensä ne vetolaatikot tyhjenee sitä mukaa. Muutenkin jo tässä iässä muksu on jo semmoinen pyörremyrsky, ettei aika ainakaan käy pitkäksi kun saa jälkiä siivoilla perästä. Emmi oppi vast'ikään myös seisomaan tukea vasten. Eikä pidä unohtaa sitä, että Emmi osaa jo hienosti vilkuttaa takaisin! Hänelle on myös kuukauden aikana puhjennut neljä hammasta ylös eteen. Ihan hyvä vaan, että ne tuli kerralla kaikki.

Lemppari puuhana nykyisin on hyppykiikussa hyppiminen, paikkojen tutkiminen, sylissä kiikkuminen pää alaspäin, kiikkuminen ylipäätään ja oikeastaan mikä vaan. Tyttö on kehittynyt ihan hurjasti kuukauden aikana ja tuntuu, että joka päivä hän oppii jotain uutta. En voi uskoa, että mun vauva on jo näin iso! Nyt mulla olis tarkotus alottaa sormiruokailua enemmän. Saa nähdä, kuinka se lähtee käyntiin! Seuraava neuvola-aika onkin sitten 2kk päästä, eli 10kk neuvola.

Maanantai marinat

Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa ohi. Siis tosi nopeesti, vaikka ei edes paljoa tehty mitään. Viikonloppuna onneks oli ihan ok sää. Päästiin vihdoin ja viimein vähän kunnostamaan tota meidän takapihaa. Meillä oli tossa takapihan kuistin/terassin laidalla ristikko "seinä" jossa oli kasvi kieputeltuna ympäri ämpäri sitä seinää. Mun äiti kertoi sen olevan myrkyllinen, joten revittiin se kasvi juurineen hushiiteen pois. Samaan syssyyn otettiin ristikko "seinä" pois ja vihreä aitaus. Nyt toi takapihakin on pikkasen avonaisempi ja mukavampi. Ei enää niin suljettu ja ankee. Samalla haravoitiin kaikki lehdet pois ja suunniteltiin mitä hommataan takapihalle. En malta odottaa, että päästään taas laittelemaan sitä enemmän meidän näköseksi!

Eilen kävi myös Emmin kummit muksunsa kanssa kahvilla piiitkästä aikaa. Ihana oli nähdä heitäkin ja pitääkin rueta taas näkemään heitä useamminkin. Välimatkaa kun ei paljoa ole. 

Muuten ollaan vaan kotosalla oltu, tuttuun tapaan. Tänään mulla on joku tämmönen ei kiinnosta, ei jaksa -päivä menossa. Veto on ihan pois ja haluis vaan käpertyä peiton alle nukkumaan. Nää on nää maanantait välillä tämmösiä. Puuh. Huomenna alotan teoriatunnit ja eka tunti oiskin jo varttia vaille 9. Jospa vaan kerkeen heräillä ennen sitä, etten ihan tööt oo. Huomenna on myös Emmin 8kk neuvolalääkäri. Sinnekkin pitäis kyyti hommata ja plaaaah. Stressi on kaveri. Mutta nyt joudutte tyytymään tämmöseen yksi kuvalliseen (vai miten se sanotaan?) ja ei päätä eikä häntää -postaukseen. Kyllä mä tästä virkoon, toivottavasti. 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Turvonnut pallopää täs moi

 Viime päivät on menny turvonneella poskella ja kauheella suolan himolla. Jep. Mä siis en voi syödä mitään kuumaa tai kovaa. Käytännössä elän nää turvotus päivät pelkällä jogurtilla, jäätelöllä ja rahkoilla. Kahvista en luovu, vaikka en mä sillon torstaina uskaltanu juoda muuta kuin kylmää vettä. Toisaalta tää on ihan hyvä, että ei voi mässätä mitä tahansa, mutta eihän nyt pelkkä jogurtti nälkää poissa kauaa pidä. Eilen tein meille kyllä munakasta ja mini makkarapaloja, johon pistin mielin määrin suolaa. Eihän siinä syönnissä kestänytkään kun se puolisen tuntia, kun ateriani sain tuhottua. Mieluummin syön varovasti, kuin liian uskaliaasti.

Emmi ihana täytti eilen 8 kuukautta. On niin haikeaa ajatella, että 4 kuukauden päästä meillä juhlitaan vuosikasta. 4 kuukauden päästä vauva muuttuu sanaksi taapero. En oo vielä valmis. Mä kyllä odotan sitä, kun Emmi on isompi niin voi tehdä paremmin kaikkea yhdessä ja arki muuttuu "helpommaksi", mutta ei silti haluais luopua vielä vauva-ajasta. Vauvakuumetta pukkaa, mutta ei vielä! 

Ostettiin Emmille hyppykiikku kirpparilta parilla kympillä. Siinä Emmi viihtyykin todella hyvin. Vielä hankinnoissa olis pyörään Emmille satula, ja se me meinattiinkin enskuussa ostaa. Sitten pääsee taas pyöräilemään ja kuntoilemaan. 

Emmi on tosi huono nukahtamaan nykyisin päiväunille. Hirveänä vastustelee nukahtamista vastaan, eikä millään meinaa rauhottua. Tietysti kun on jo niin iso tyttö, niin haluaa vaan tutkiskella paikkoja ja leikkiä. Silti olis hyvä vielä, että sais edes tunnin tai kaks nukuttua. Aamuisinkin kun joskus herää sillon 7 aikoihin, niin olishan se tosi väsyny jos koko päivän valvois. Huhh, en halua edes ajatella sitä! 

Tiistaina olis pitkästä aikaa neuvolalääkäri, jollonka tuun päivittelemään painot ja muut mitat. Samalla kirjottelen kehityksestä ja luonteenpiirteistä tuttuun tapaan. Keskiviikkona on ajotunti, jollonka joudun ajamaan ihmisten ilmoilla. Ei vielä onneks kaupunkiin lähetä, mutta huh ku jännittää! Kytkimen käytöstä sain viimeks kehuja, hyvä minä. Palaillaan ensviikolla viimestään, ellei tuu postausideoita huomenissa.

Rauhallista viikonloppua kaikille!

Esilääkityksen kanssa hammaslääkärissä

Tänään oli tosiaan eka kerta hammaslääkärissä esilääkityksen kanssa ja aattelin tulla kertomaan hieman kokemuksia siitä. 

Sain lääkettä, jonka merkki oli Midatsolami. Ennen ottamista ajanvarauspaikalla ollut nainen varmisti, että mulla on saattaja sitten hakemassa odotushuoneesta niinkuin mulla olikin. Ensinmäiseen viiteentoista minuuttiin en tuntenu mitään. Oli ihan normaali olo ja mietiskelinkin, millonka se lääke rupeaa vaikuttamaan. Siinä puolentunnin päästä tuli rauhallinen olo, eikä enää jännittänyt ollenkaan. Hetken päästä rupes hiukan jo väsyttämään ja haukotuttamaan. 

Yleensä oman nimen kuullessa mulla iskee paniikki ja pelottaa mennä. Tällä kertaa onneksi ei. Nyt kipitin nätisti huonetta kohti ja jopa hymyilin. Millonkahan viimeks oisin hymyilly kun oon menny hammaslääkärin huoneeseen, en varmaan koskaan. Olo oli tyyni ja rauhallinen edelleen. Puudutteen laiton aikana olin vaan ihan normaalisti ja keskityin hengittämiseen. Yleensä aina itkua pidättelen ja panikoin jos penkkiin istumisvaiheessa. Aika meni hyvin ja nopeasti ohi. 

Vaikka äänet hampaanpoisto operaatiossa oli mitä kauheimpia, niin silti olin rauhallinen. Ette tiiäkkään, kuinka helpottavaa tää nyt on. Sovittiin, että myös jatkossa saan rauhottavan ennen vastaanottoaikaa, mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin. 

Nytpä saan olla pari päivää Rikun tarkkailussa ja nostaminen ja saunominen on kiellettyä. Mä kun tänään aattelin, että kävisin saunassa, mutta katsotaan sitä sitten viikonloppuna. Riku saa nyt sitten olla nostelemassa Emmiä, kun sekin on nyt multa kiellettyä. Nyt on kyllä huojentunut olo, kun selvisin tuosta. Pitänee lähteä buranan hakuun, kunhan Emmi herää päiväuniltaa. Jospa ei puudutus lakkaa ennen sitä! 

Tänään mä kohtaan mun pelkoni

Mun yksi suurimmista peloista on hammaslääkäri pelko. Kukaan tuskin hammaslääkärissä olosta nauttii, mutta mulle edes ajatus hammaslääkäriin menosta luo paniikkikohtauksen. Siihen ei edes sitä menoa tarvita, kun ajan varauskin saa itkun kurkkuun. Ahdistaa, itkettää, pelottaa ja tuntuu ettei happi kulje.

Mun hammaslääkäri pelko sai alkunsa silloin kun olin pieni. Mun silloinen hammaslääkärini oli nätisti sanottuna vanhan kansan rouva, joka oli hyvää vauhtia lähestymässä eläkeikää. Tämä rouva oli jokseenkin äkäinen tiuskija, jonka otteet ei ollu niin hellävaraisia. Paljon toruja aina sain, enkä edes palkkio tarraa koskaan saanut kannustukseksi. Jokainen hammaslääkäri kerta alkoi ja loppui itkien, eikä pidä unohtaa sitä, että joka kerralla myös äiti oli mukana pitämässä kädestä kiinni.
Pelon aiheuttajana toimi myös mun isoveljeni kauhuelokuva, joka sekin sattumoisin kertoi hammaslääkäristä. Siinä mies hammaslääkäri poraili ihmisten hampaita ja se pora aina "lipsahti" hampaan ohi. Olihan siinä vaikka mitä muuta kauheutta, mutta en halua muistella sitä elokuvaa tämän enempää. Hyi olkoon!

Mulle on aina tullu helposti hampaisiin reikiä ja totta puhuen teini aikoina ei oikeen tullut pidettyä huolta leegoista. Raskaus aika näkyy myös vahvasti hammaskalustossa. Vaikka en niinkään mistään karkista tai muutenkaan sokerista oo koskaan välittänyt, niin silti niitä vaan tulla tupsahtelee sieltä täältä. Poraaminen ja puudutus siis on mulle tuttuahuttua jo pienestä pitäen. Se jos mikä onkin epämiellyttävää.

Vaikka tiedän, että ei sinne hammaslääkäriin kuole, niin silti edes ajatus saa aikaan paniikin. Joka kerta saa aina itseään yrittää tsempata odotushuoneessa ja yrittää olla itkemättä. Hammaslääkärin haju, maku ja kaikki saa mut pelon valtaan. Se odotushuoneessa istuminenkin on niin piinaavaa, kun yleensä mun tuurilla se aika on aina 5-15min myöhässä ja kakkahousussa itkua pidätellen istun odottelemassa omaa vuoroa. Kuulen muista huoneista porien huutavan ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Muut odottajat kahtoo mua ihmeissään miks oon niin hermostuneen olonen ja silmät vedestä märkänä.

Jos totta puhutaan, niin äiti oli yläasteella ollessanikin monesti pitämässä kädestä kiinni. Muuten en olis uskaltanut mennä ollenkaan. Aina jos äitini sattui olemaan silloin töissä kun mulla oli hammaslääkäriaika, niin mä en menny sinne ollenkaan. Edelleen yksin meno hammaslääkäriin tekee tiukkaa, mutta pakko sinne on mennä. Viime viikolla sain tarkastusajan itselleni varattua tiistaille Rikun avustuksella. Purskahdin vastaanotto huoneessa itkuun ja sanoin, että mua pelottaa ihan tajuttomasti. Onneksi tämä hammaslääkäri oli erittäin ymmärtäväinen ja juteltiin pelosta ja siitä, mikä sen aiheuttaa. Tarkastuksen ja kuvien ottamisten jälkeen juteltiin hetki tulevasta. Kerroin haluavani nukutushammashoitoon, sillä se tulis jopa halvemmaksi mun tapauksessa. Päätettiin kuitenkin kokeilla ensin kerran tai kaks rauhottavan kanssa normaalisti hammashoitoa ja tänään mulla onkin eka kerta esilääkityksen kanssa. Mua jännittää, mutta toisaalta odotuttaa. Pelottaa, että esilääkitys ei toimi ja istun hammaslääkärintuolissa kakkahousussa paniikissa. Mä niin toivon, että se vaikuttais muhun niin, että en muistais koko käyntikerrasta yhtään mitään. Pitäkää mulle peukkuja!

Jos siellä lukijoiden/vierailijoiden joukossa sattuu olemaan hammaslääkäri pelkoa poteva ihminen, niin vertaistukea saa antaa ja saa sitä myös multa takaisin. Mielelläni kuulisin myös muiden kokemuksia esilääkityksen kanssa hammaslääkäri käynnistä ja nukutushammashoidossa käyneeltä. Mun sydän hakkaa tuhatta ja sataa, ja noin tunnin päästä pitäis olla valmis lähtemään ottamaan rauhottavalääke. Huui! Nyt yritän rauhottua ja ajatella jotain aivan muuta.

Mukavaa torstaita kaikille!

On siis kevät

Kevät on tullu taas kohinalla ja kesä askelta lähempänä. Ihanaa!

Tänään vihdoin sain aikaseks vaihdettua talvitakit ja kengät kesä kamppeisiin. Ihan huippua aatella, että kuukauden-parin päästä ei tarvii välttämättä pukeutua edes tuulitakkiin. Tarkenee hyvin myös hupparilla. Katotaan vaan, niin nyt kun pistin talvivaatteet pois niin tulee takatalvi. Ei yllättäs yhtään, jos tulis.

Tänään on ollu muutenkin masentava sateinen päivä. Hyvä päivä siis siivoilulle, vaikka jokapäivähän meillä on siivouspäivä. Toisaalta hyvä, että sataa vettä niin sulaapahan lumet nopeammalla temmolla paloskilta ja pääsee sinne tekemään jalantappo lenkkejä. Kesä odotuttaa myös siinäkin mielessä paljon, kun pääsee liikkumaan. Paloski vieressä, jossa on mahtavat lenkkipolut ja ulkoilmalaitteet. Sitten kun vielä ostetaan pyörään Emmille istuin, niin johan rupee kunto nousemaan kohinalla.

Tää on niin tätä. Mulla oli kauheena kaikkee mielessä mistä tänne kirjottasin, mutta kun Emmi nukahti ja pääsin koneen äärelle niin kaikki hävisi mielestä. Jep. No mutta, tulipahan jotain edes poristua. Kävi sekin mielessä, että tänään oisin ottanu kuvat asunnosta, mutta ulkona on niin harmaa sää että tulis pimeitä kuvia. Asuntopostaus tulossa kuitenkin lähipäivinä. Eihän tää nyt vielä läheskään oo sisustukseltaan sellainen kun haluttais, mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt pitänee rueta miettimään ruokaostoksia. 

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Huippu perjantai

Niin siis lukuunottamatta aamua. Mä en tosiaan tiiä vieläkään, että mikä mua oikeen ketutti aamulla heti herätessä. Voi johtua hyvin pitkälti siitä, että unta olis riittäny pidemmällekkin asti kuin 9 ja Emmi kitis päiväunille saakka. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin kotiin tullessa se jatkoi aamuista kitisyään. Väsynyt pieni murunen, kun pitkän päivän ihmetellyt suurta maailmaa ja istunut vaunuissa. Huh ja puh.

Emmin herätessä päikkäreiltään me sitten lähdettiin vaunuillen kaupungille. Ensin ajateltiin odottaa matkahuollolta viestiä, että paketti on saapunut noudettavaksi, mutta eihän me maltettu. Syötin Emmille välipalan noin tunnin aiemmin mitä normaalisti ja sitten mentiin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten matkan teko kävellen ei ketuttanut yhtään, päinvastoin!

Meiltä matkaa keskustaan on joku 3 kilsaa, joten ei paha matka lainkaan. Kun aattelee tätä matkaa mitä kautta kävelee, niin se tuntuu pitkältä vaikka ei oikeesti edes loppupeleissä oo. Mikäs sen parempaa, kuin kävellä raittiissa ilmassa aurinkoisella säällä ja jutella turhuuksia koko perheen voimin. Kesemmällä matka taittuukin entistä sutjakammin, sillä ostetaan pyörään Emmille istuin. Päästään helposti paikasta toiseen ja nopeammalla temmolla jos on tarvetta.

Vaikka meillä ei hirveenä rahaa ollukkaan törsättävänä, niin käytiin pari kertaa juomassa kahvit ja ostettiin Emmille uudet aurinkolasit. Yritettiin etsiskellä renkullisia aurinkolaseja, kun noi nykyiset h&m:ltä ostetut valskaa niin paljon, mutta ei löytynyt. Tyydyttiin ostamaan henkkamaukalta nuo alla olevassa kuvassa olevat arskat. Ne puristaa hiukan ja pysyy täten paremmin myös päässä. Emmi on pieni kärpänen.

Koko päivä kerettiin Rikun kanssa tuskailemaan kerkeekö paketti meidän matkaan ja kerkesihän se! Juuri kun oltiin menossa kysymään matkahuollosta millon on Kokkolan bussi Iisalmessa, niin luki lähetyksen seurannassa, että paketti on noudettavissa. Oli kyllä niin huojentunut olo, kun kerkesin jo stressailemaan sitä, että millä kyydillä käyn sen hakemassa jos ei kerkee meidän matkaan. Nyt onnellisena näpyttelen tätä postausta upouudella ihanalla läppärillä. Ai että, kyllä nyt kelpaa taas. Voin hyvillä mielin alotella myös teoriatunteja, joista oon myös repiny stressiä riittämiin!

Pakko sanoo tähän loppuun vielä, että tää päivä on ollu kyllä mahtava! Ihanaa vaihtelua mennä kaupunkiin ihmisten ilmoille pyörimään, kun yleensä ollaan vaan kotona. Eikä passaa unohtaa sitä kenen idea tää oli, nimittäin meidän kotihiiri Riku ehdotti itse tätä mulle eilen. Ihme ja kumma, haha!

Mutta nyt on pakko lysähtää sohvan uumeniin viltin alle pötköttelemään ja katsomaan Uutta päivää.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Täällä taas

Siitä on taas viikko aikaa, kun viimeks kävin tänne turinoimassa. Pari luonnosta oottaa taas julkaisuaan ja yks on vielä loppuun tekemättä. Mulla on ollu inspiraatioo ja innostusta tulla tänne kirjottamaan, mutta jotenkin tää läppärin avaaminen on niin "raskasta" puuhaa. Tää läppäri vetelee viimesiään ja tän avaamiseen kuluu varmaan se 10-15min. Sitten kun se aukee niin pitää odotella, että se aukasee Chromen ja siihenkin menee rutkasti aikaa. Ei hermo eikä jaksaminen riitä. Onneks tähänkin saadaan helpostusta toivottavasti jo ensviikon alussa, sillä laitettiin tilaukseen upouusi läppäri. Pääsen siis vihdoin ja viimein alottamaan niitä teoriatunteja, kun ei tässä Rikun superläppärissä web-kamerakaan toimi. Hyvä tekosyy tilata uus, eikös?

Mentiin mummukan seuraks maanantaina yökylään Emmin kanssa. Riku sai omaa-aikaa ja jäi kotiin möyröttämään. Oli ihanaa vaihtelua päästä välillä pois kotoo, sillä oikeesti välillä tuntuu siltä, että nää seinät alkaa kaatumaan päälle. Vielä kun nää säätkin ollu sitä perus sadetta, niin ei olla päästy edes ulos. Kahvittelut mammatovereiden kanssa siirtyny suosiolla aina toiselle päivälle kiukkuisen mukelon takia. Pirun hampaat.

Ollaan mietiskelty mun äidin kanssa, josko hän ottais joku kerta Emmin yökylään. Silläkin me oikeestaan mentiin Emmin kanssa yöksi mummun tykö, että seuraavat kerrat ja ehkä joskus jopa yökylään meno olis helpompaa. Kuten arvata saattaa, niin vierastushan se iski paikkaa ja hiukan myös mummua kohtaan. Raukka ei ruennut nukkumaan päiväunia ja sen takia olikin illasta kiukkusella tuulella. Eihän sitä nyt voi rueta nukkumaan, kun on niin "uusi" paikka. Mummun luona kun ei paljoa tule vierailtua, kun hän on miltei aina töissä. Kiitos vaan 3-vuorotyö. Emmi kuitenkin asettui nukkumaan matkasänkyyn hyvin nukkumaan illalla, mutta keskellä yötä sitten heräs. Ei meenannut millään rauhottua ja otin tylleröisen viereen nukkumaan. Eihän se heti nukahtanut ja valvoi parisen tuntia, kunnes simahti uudelleen. Yö oli rankka, mutta kylläpä oli ihana viettää aikaa oman äidin kanssa!

Leivottiin, tai noh mummu leipo marianne-tuorejuustokakku. Oi nam, kun oli hyvää! 

Odottelen tässä millon Riku lähtee Emmin kanssa toisen mummun tai ukin luo yökyläilemään. Saisin minäkin vuorostaan olla vaan omissa ajatuksissani ja nukkua. Hiukan joo ahdistaa ja itkettää ajatus olla päivä/ilta ilman pientä ilopilleriä ja ukkelia, mutta toisaalta se tulis myös tarpeeseen. 

Muuten meille kuuluu hyvää, vaikka välillä itsekullakin on huono päivä ja tulee kiukunpuuskia. Mulla oli eilen ensinmöinen ajotunti ja voi jukra, että mua jännitti! Mun mielestä mulla meni hyvin, enkä mä kyllä opettajaltakaan toruja saanut. Ensviikon tiistaina taas uudestaa ajotunti samaan aikaan ja samassa paikassa. Ei siis vielä lähdetä liikenteeseen, mikä on hyvä vaan. Jospa mä joskus opin noi kytkimet ja kaikki muut jutut, vaikka uskon kyllä sen tulevan sitten luonnostaan kun oppii. 

Tän päivän suunnitelmiin kuuluukin kaupassa käyntiä vaunuillen, siivoomista ja ruoan laittoa. Jospa keretään käymään kiikkumassakin, kun on niin ihana aurinkoinen sää!

Postausta on tulossa mun lapsuudesta ja suurimmasta pelosta. Ehkä mä joku päivä myös räpsin kuvia meidän asunnosta ja teen sen asunto postauksen, vaikka meillä ei edelleenkään ole sitä käytävämattoa. Nyt pistän maate sohvalle vähäksi aikaa, ennenkuin Emmi herää päiväuniltaan.

Aurinkoista torstaita kaikille! (:

Piha ilman sadettajaa

Päästiin sunnuntaina pitkästä aikaa koko perheen voimin ulkoilemaan. Käyttin ihan vaan hissunkissun käveleksimässä siellä täällä ja otettiin kokeiluun myös Emmin ihana kevätpuku. Sehän on typsykälle passeli ja sopivan lämminkin. Tosin pistin varulta alle fleecemäisen puvun, jotta ei pääse kylmyys yllättämään. Käytiin myös Emmin kanssa ekaa kertaa kiikkumassa. Kyllähän Emmi hiukan ihmetteli, että mikäs juttu se tämä on, mutta tykkäs kovasti! Ihanaa kun pääsee tälläkin tapaa sitten kesällä aikaa viettämään. Odotuttaa jo ajatus hiekkaleikeistä ja puistotreffeistä muiden mammojen kanssa. 

Jotta joka päivä ei olis aurinkoista ja pirteä mieli, niin välillä pitää myös sataa vettä. Miten voikaan niin yksinkertainen asia kuin sää vaikuttaa omaan mielialaan ja jaksamiseen! Tuntuu, että mikään ei huvita ja että väsyttää vaan. Päivät pitää jotenkin kuluttaa sisällä möllöttäessä, kun ei huvita lähtee itseään vilustuttamaan ulos vesisateeseen. Aurinkoiset ja lämpimät säät voisivat tulla pian takaisin! 

Tämä sateinen päivä vietettiinkin kauppoja kierrellen ja käytiin samalla kahvit juomassa ihmisten ilmoilla. Tekee hyvää vaan olla välillä muuallakin kuin kotona.  

Tänään mulla alkoi autokoulu. Ei jestas, että mua jännitti! Sain samalla vähän omaa-aikaa ja lapsivapaata puoltoista tuntia, kun luulin että se oli info-tilaisuus. Noh, ekat teoriatunnit lusittu. Onneks tää kyseinen autokoulun pitäjä oli rento, mukava ja ymmärtäväisen oloinen. Ei mikään tiukkapipo, vaan päinvastoin! Varattiin jo ekat ajotunnit ja eka kerta autonratissa onkin sitten viikon päästä keskiviikkona. Näin yöllä jo painajaisia siitä! Huhpuh. Jospa mä sen kortin joskus saan. Tavallaan ajotunnit odotuttaa, mutta toisaalta taas ei. 

 Hei nyt kaikki Iisalmelaiset joilla ei ole ajokorttia vielä ja on lähössä sitä suorittamaan, niin menkääpäs Liikenneopetus Juha Solehmainen Ky:lle ja sanokaa, että mä oon suositellut. Saisin sitten pimeän ajon ilmaseks! 

Jonkun näkösiä postauksia on joo tulossa ja ideoita saa edelleen heitellä tulemaan. Tää oli tämmönen pikapostaus, koska nyt pitää lähtee saunaan.

Mukavaa loppu viikkoa! 

Niitä kuulumisia

Pitkästä aikaa taas niitä kuulumisia. Nyt on joku postausvimma menossa, kun tekis mieli vaan höpötellä ja kirjotella tänne kaikkea jonniinjoutavaa. Välillä tulee näitä kausia, mikä onkin ihan hyvä vaan. 

Meille kuuluilee hyvää. Takapakkia asia jos toinenkin ottanu, mutta eiköhän ne asiat tässä lutviudu ajanmyötä siihen toivottuun suuntaan. Kesää odotellaan jo kovasti, enkä malta oottaa että pääsen juomaan aamukahvin takapihalla auringonpaisteessa. En malta odottaa, että päästään taas mökkeilemään metsänkeskelle. Mökki jos mikä onkin paras paikka rentoutua! Ai että. 

 Hampaita tyttöselle on puhennut jo 3. Neljättä odotellaan vielä, joka lupaavasti lähenee päivä päivältä lähemmäs maaliviivaa. Yllättävän vähällä kiukulla ollaan selvitty, vaikka en sitä kiellä etteikö Emmi olis kiukutellut noiden etuhampaiden takia. Oikeastaan hyvä vaan, että nyt tuli/tulee kerralla samaan syssyyn ylös rivi hampaita. Alas tulevia odotellessa.. Puuh. 

Kerkesin jo yhessä vaiheessa tuttuun tapaan stressailemaan kevätvaatteista. Pelkäsin, että Emmin kummeilta saatu välikausipuku olis liian suuri, mutta onneks kuitenkin kokeilin ennen uuden ostoa. Onhan tossa vielä kasvuvaraa, mutta toi on just passeli. Parempi se on olla tilavampi puku, kuin liian kittana.

 Kannattaa maistaa, on ihan sika hyvää!

 Ollaan oltu tylsiä ja oltu melkeenpä vaan kotosalla. Tietty ollaan kaupassa käyty, mun äiti kävi yks päivä kylässä ja eilen sitten päästiinkin audilla ajelemaan kaupoissa. Samoilla tulilla käytiin piipahtamassa Rikun isän luona. Kyllä se vaan tommonen audi kelpais itsekullekkin. Ehkä jonain päivänä jos satutaan vaikka lotossa voittamaan.

 Jännäilen tulevaa keskiviikkoa, jolloin alkaa autokoulu. Yritän olla ajattelematta koko asiaa ja välillä se pääsee arjen tohinoissa unohtumaan. Odottelen myös josko työpaikoista alkais kuulumaan, onko napannut vai ei. Yhdestä paikasta tuli viestiä, etten valitettavasti saanut paikkaa. Arvelenkin, että tuskin tulen saamaankaan, koska onhan mulla pieni lapsi. Eiköhän sitä jotenkuten pärjätä näinkin.

Pari postausideaa mula on takataskussa ja niitä varmaan toteuttelen taas kun on aikaa. Toivepostauksia saa edelleen heitellä tulemaan.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!