Kuulumisia

Meillä on nukuttu viimeisten viikkojen aikana tosi huonosti. Univelkaa on kertynyt hurjasti itse jos kullekkin ja tuntuu, että nukkumiset öisin on yhtä taistelua edelleen. Tästä kirjotan ihan oman postauksensa, sillä pakko saada avautua kunnolla. Uniongelmat alkoi just sopivasti sillon, kun mulla jatkui työt. Olin nimittäin pääsiäisen molemmin puolin olevat viikot kotona (paria iltaa ja yövuoroa lukuunottamatta).

Meidän pääsiäinen kului siihen, kun Emmi raasu oli korkeassa kuumeessa. Kuumetta kesti yhteensä 4 päivää, eikä panadol meinannut purra lainkaan. Vaikka kuumetta oli päivisinkin 38 astetta, Emmi jaksoi touhuta samaan malliin siltikin. Korkeimmillaan kuume nousi yöllä 39, joka vasta alkoi huolestuttamaankin. Paljon googlailtiin mitä tehdä ja missä vaiheessa lähteä lääkäriin. Pariin otteeseen myös soitin päivystykseen ja kyselin mielipiteitä asiaan. Päivystyksessä rauhottelivat ja sanoivat, että pitää seurailla tilannetta kotona. Jonoja ollut päivystyksessä 5h verran ja sanoi, ettei kannata lähteä jonottamaan. Paljon mietittiin mikä ihme Emmille nosti yhenäkkiä kuumeen, kun ei nuhaakaan ollut. Ensinmäisenä kuumeettomana päivänä Emmille nousi pieniä punaisia näppyjä vatsan alueelle, rintaan, kasvoihin ja nivusiin. Sitten tajuttiin, että kyseessä oli vauvarokko. Emmi on siis sairastanut ensinmäisen rokkonsa nyt.

Pääsiäisen jälkeen ollaankin kamppailtu uniongelmien kanssa, eikä päiviin kuulu sen kummempia kuin väsymystä ja vähän lisää kamppailua päikkäreiden aikana. Nyt vapun ratoksi tulin itse kuumeeseen ja parin päivän ajan sain kuiskailla töissä työkavereille äänen hävittyä olemattomiin. Kai se munkin pitää välillä kipeänä olla.
Muuten meille kuuluukin ihan sitä perus normi arkea. Aamuisin herätään aikaisin pienen tytön toimesta ja nukutaan parin tunnin päiväunia. Hurjasti ootellaan kesää ja lämpimiä säitä. Riittäis sekin, että tää takatalvi olis jo ohi ja olis lämmin niin päästäis ulkoilemaan enemmän. Mutta kuten arvata saattaa, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta tosi lämpimästi aina silloin, kun minä oon iltavuorossa. Niinhän se aina menee.

Me vietetään tämä vappu ihan vaan kotona ollen ja hyvin syöden. Nyt hauskaa vappua kaikille! <3

Huono äiti

Olen potenut lähiaikoina huonoa omatuntoa monestakin asiasta. Olen potenut huonoa omatuntoa mm. siitä, kun en ole jaksanut tehdä ruokaa taikka panostaa aamu-,väli- ja iltapaloihin. Tällähetkellä tai itseasiassa aiemminkin olen tuntenut itseni huonoksi äidiksi käymällä töissä. 

Lähihoitajan työ on kolmivuorotyötä. Tähän mennessä olen tehnyt vain yhden yövuoron, mutta kyllä tuo aamu - ilta systeemi vie aikaa samalla tapaa. Emmi on isin kanssa kotona, kun äiti käy töissä. Äiti tekee pahimmillaan 6 päivän putkia ykkösvapaalla, jonka väliin ei mahdu paljoa aikaa perheelle. Jos 6 päivän putkessa on pari aamuvuoroa, ei niiden jälkeen jaksa panostaa kotiin tai perheeseen. Siivous jää puolitiehen tai sitten ei siivota ollenkaan. Ruoat ei mistään maailman terveellisimmistä päästä ole ja joskus tehdään eines-ruokia. Jos tiedän, että listalla on tulossa pari iltavuoroa putkeen, pyrin tekemään pitkäkestoisen laatikkoruoan jotta ei tarvitse tukeutua eines-ruokaan. Aina tämäkään ei onnistu, sillä joskus haluaa hetken levätä ennen töihin menoa. Sittenpä sitä syödään kaikkea valmisruokaa, jotka ei loppujen lopuksi hyväksi ole.

Entäs sitten se aika perheelle? Missä välissä vietät aikaa perheen kanssa, kun olet uupunut pitkästä työpäivästä ja työputkesta? Pakko myöntää, että joskus kun on ollut pitkä työputki jonka välissä on ollut ykkösvapaa, olen vienyt Emmin hoitoon jotta saan nukkua univelat pois ja kerätä uutta puhtia arjen pyörittämiseen. Kamalaa. Kuka tekee niin? Minä. Väsynyt, raskaana oleva äiti. 

Nyt kun olen ollut kaksi viikkoa työttömänä kotona pitkästä aikaa (pari vuoroa kyllä kävin tekemässä, mutta niitä ei lasketa), tuntuu etten olisi ollut lainkaan Emmin kanssa. Toki ollaan koottu torneja dubloilla ja ulkoiltu sen minkä kuumeelta ja huonolta säältä ollaan saatu. Ollaan piirrelty paperille kuvia, ollaan siivottu yhdessä, ollaan tehty ruokaa yhdessä ja käytiin ukkilassakin pikku reissu. Silti tuntuu, ettei se riitä. Kaikki kaverisuhteet tuntuu olevan suorastaan tuhoon tuomittuja, kun aika ei riitä näkemiseen. Hyvä kun kerkeää yhteyttäkään pitämään WhatsAppin välityksellä.

Työt jatkuu taas kuukaudella eteenpäin ja olen iloinen siitä. Silti musta tuntuu tosi p*skalta sisimmissäni, koska tiedän sen olevan pois perhe-ajasta. Tuntuu, että jään kaikesta paitsi käymällä töissä. Vaikka vuorot näyttivät olleen järkeviä, eikä pahemmin tainnut olla ykkösvapaita, niin silti tunnen itseni huonoksi äidiksi. Vaikka teen töitä sen takia, että me pärjätään taloudellisesti ja rakastan työtäni, niin silti olen huono äiti koska käyn töissä.

Leikkimielisiä sukupuolitestejä

Emmiä odottaessa minulla oli koko raskauden ajan selvä poika-tunne. Tässä raskaudessa ei ole minkäänlaista tunnetta siitä, kumpi sieltä on tulossa. Toisaalta jos tulisi tyttö, olisi kaikki vaatteet valmiina kaapissa odottamassa. Sitten taas jos poika, niin olisi ihana saada kokemus hoitaa poika lasta. Olisi yksi molempia sukupuolia. 

En suosi kumpaakaan sukupuolta, sillä minulle käy kumpi vain. Oli se sitten tyttö tai poika, on ihana saada uusi elämä täydentämään meidä perhettä. Nyt ajattelinkin tehdä muutaman sukupuolitestin, kun en Emmiä odottaessa niitä kerennyt edes ajattelemaan. 

Raskausoireiden mukaan tulee luultavasti tyttö. Oireet on niin samanlaisia nyt, kuin Emmiä odottaessa. Hiukan on voimakkaampi aamupahoinvointi (jos erehtyy juomaan vettä), mutta muuten ei ole mitään poikkeavuutta. Puheissa joskus tulee sanottua pikkusisko, mutta varsinaista tyttöfiilistä ei ole. Rikulla on poika-fiilis, niinkuin oli Emmiä odottaessakin.

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille on tulossa tyttö, sillä olin silloin vielä 21-vuotias. VAU.fi testin mukaan odotan poikaa.

Sormustestin mukaan odotan todennäköisesti poikaa, sillä hiuksessa roikkuva kihlasormus teki heiluriliikettä vatsan päällä. Kokeilin molemmilla käsillä, sillä en luota vasemman käden vakaisuuteen. 

Poika:

Ei aamupahoinvointia.

Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut.

Säärikarvojen kasvu on kiihtynyt.

Tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia. 

Eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse takaapäin.

Vauvan sydämensyke hidas (<140) 

Potkut napakoita ja kovia. 

Linea negra.

Sinulla on terävä ilme.

Odotat esikoista.

Elitte leppoisaa elämävaihetta lasta tehdessänne.

Kätesi ovat kuivat.

Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. 

Vauvan isä lihoo odotusaikana. 

Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.

Rinnoissa valtava muutos. 

Poikaolo 

Tyttö:

Pahoinvointia raskauden aikana. 

Kukkiva iho. 

Olet kiukkuinen.

Ikenet verestävät. 

Vauva on kova hikkaamaan.

Vauvan potkut eivät ole kovin rajuja.

Vauvan syke tiheä.

Närästys.

Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme.

Vatsasi leviää sivulle.

Makean himo. 

Ei linea negraa. 

Edellinenkin lapsesi on tyttö. 

Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne. 

Kädet aiempaa pehmeämmät.

Rinnoissa ei juuri muutosta.

Tyttöolo.

Poika: 7½ / Tyttö: 5½

Raskausoire-testi puhuu pojan puolia, mutta en osaa luottaa siihen, että oireiden mukaan voisi arvella kumpi tulossa. Vielä kun oireet ovat niin samankaltaisia, kuin Emmiä odottaessa. Vatsan muodosta en osaa itse vielä arvella, mutta monet ovat sanoneet poikavatsaksi. Sitä mieltä osa oli viime raskaudessakin.

Testeistä tuli 3 poikaa ja 1 tyttö. Ensiviikolla se selviää, kumpi on tulossa. Siihen saakka saadaan olla jännityksessä. Mitäs te veikkaatte, kumpi on tulossa? 

Raskaus juttuja

Sunnuntaina töihin mennessä työkaveri kyseli millä kuulla oon nyt. Enhän mä oo kerenny ajattelemaan kuukausia, vaan oon laskeskellut viikkoja. Kertoessani olevani viikolla 18, laskettiin yhdessä minun olevan kohta viidennellä kuulla. Lievä paniikki iski vasten kasvoja, kun tajusin että reilu 4kk ja piippana on täällä. Mihin tämä aika onkaan taas mennyt?! Jos Emmin raskaus meni nopeasti, niin kuinka nopeasti tämä toinen raskaus sitten menee. Päivät, tai oikeastaan viikot vaan vilisee silmissä ja kohta sitä ollaan synnärillä pusertamassa vauvaa ulos masusta.
Puuuuuh. Ennenkuin sitä aletaan edes miettimään, niin höpötellään ensin raskaudesta.

Rv16

Raskaus on mennyt hyvin ja tasaisesti. Huonovointisuutta ei ole, eikä kahvikaan enää okseta. Aamulla saattaa laattaa lentää, jos erehtyy juomaan liian aikaisin aamulla vettä. Siihen se minun onnekseni sitten jääkin. Raskaushimoina on olleet perus herkuista herkkusieni/pekoni/juusto "rullat", jääkaappi kylmä grillimakkara, nuudeli ja pekoni. Vähän päivästä riippuen tekee mieli jos jonkinmoista ruokaa, mutta se nyt ei tavallisesta poikkea juuri ollenkaan.

Töitä oon jaksanut tehdä ja jaksan edelleen. Työrintamalla tulossa ehken suurempiakin muutoksia, mutta niistä sitten lisää kun on niiden aika. Hormoonit heittelee tunteita laidasta laitaan ja fiilis heittelee sen mukaan. Väsymystähän mulla on aina ollut, mutta alkupäässä raskautta oisin voinut nukahtaa istueltaan minne vaan. Syön tai noh, ainakin koitan syödä terveellisesti (krhm) ja useammin. Töissä ollessa tulee vähä väliä napattua jotain suuhun, ettei heikotus iske. Välillä jos on liikaa vauhtia päällä, tuntuu pikku supistusta vatsassa, mutta se menee yhtä nopeasti ohi kuin tuleekin. Siks oonkin koittanut tehdä työt hitaammalla temmolla, enkä nostele yksin jos ei ole pakko.
Onneksi töissä ymmärtäävät ja ovat ottaneet raskaus uutisen todella hyvin vastaan!<3

Rv18

Pienen pieniä liikkeitä oon tuntenut jo viikoilta 16-17 asti. Sain tästä varmistuksia aina päivittäin, kun piippana heilui masussa minun maatessa selällään. Monet hennot hipasut antaa päivittäin ja kyllä huomaa niiden vahvistuvan ajan myötä. Eilen illalla sohvalla köllöttäessä olin tuntea liikkeet myös kädellä vatsan päältä, mutta liekkö sitten totta kun tunnen liikkeet jokatapauksessa itse. Täytynee ensi kerralla ottaa isin käsi masun päälle, kun jumpat alkaa.

Masu jatkaa kasvamistaan ja huomaa vaatteiden jo pienentyneen. Jo vain. Tänään käytiin kirppari kierrokset vetämässä siskon ja äidin kanssa mammavaatteiden toivossa. Kirppareilta ei löytynyt, mutta H&M pelasti. En siis Emmiä odottaessa ostanut kuin yhdet äippäfarkut, joita en tykkää pitää. Ne valuu inhottavasti kävellessä. Tänään ostin pari paitaa ja legginsit.

Mulla oli tarkotus ottaa jo alkuvaiheessa enemmän masukuvia, jotta on jotain joohn verrata. Se jäikin sitten ajatuksen pohjalle, sillä enhän minä niitä muistanut ottaa. Toisaalta onhan mulla tässä pari kuvaa aiemmalta ajalta kuin viimeksi, sillä viimeks masukuvien ottaminen alkoi puolenvälin jälkeen. Mutta aina ei voi onnistua.