Emmi ei ole vauva enää.

Eilen käytiin ennen töihin menoa ulkona. Emmi oli niin innoissaan ja onnellisen näköinen tyttö, kun sai tutkia paikkoja ja leikkiä hiekkalaatikolla. Okei joo, vielä Emmi ei välitä hiekkaleikeistä niin paljoa, mutta muut jutut häntä tuntuu kiinnostavan sitäkin enemmän. Hämmästeltiin ääneen Rikun kanssa sitä, kuinka hyvin Emmi osasi kävellä ilman tukea kengät jalassa. Onhan Emmi ennekin ottanut muutamia askeleita kenkien kanssa ilma tukea, mutta näin pitkiä matkoja ei ole vielä uskaltanut kävellä. Nyt tyttönen kävellä kipsutteli pitkiäkin matkoja ihan ilman tukea. Eikä edes hieman epätasainen maasto tuottanut ongelmia, kun tämä meidän vipeltäjä käveli niin hurjaa vauhtia. 

En voi käsittää, kuinka nopeasti hän on ruennut kävelemään kovaa vauhtia! Viikko sitten Emmin ikätoverin 1-vuotis synttäreillä hän käveli hitaasti, mutta varmasti. Nykyään kävellään tajutonta vauhtia ja välillä tuntuu, että hän koittaisi juosta. Hui! Lusikkaa Emmi ei paljoa käytä vieläkään, mutta tänä aamuna hän ihan itse otti lusikan kyytiin ruokaa ja pisti sen suuhun. Tämä innokas apuri tykkää levitellä muovikippoja ja pakaste rasioita ympäri keittiötä sillä aikaa, kun äiti tekee ruokaa. No joo, ei siihen sitä ruoan laittoa tarvitse kun ne leviää siltikin. 

Omia vaatteitaan hän tykkää piilotella keittiön kaappiin. Eilen töistä tullessa Riku esitteli Emmin uuden vaatekaapin. Niitä vaatteita tuntuu nykyään olevan joka paikassa, ja niin myös leluja. Eilen illalla nukkumaan mennessä löysin hiekkalelun tyynyn alta. Kun Emmi lopettaa syömisen, hän antaa lusikan ensin, sitten laittaa nokkamukin lautasen päälle ja antaa lautasen pois koiranpentu-ilme päällä. Emmi osaa myös hienosti viedä likaiset vaatteet vessassa olevaan pyykkikoneeseen. Hienosti kurottelee ja tyrkkää vaatteet pesuun. Paljon puhetta tulee ja uusia sanoja on tullut. Jännä kuinka pienessä ajassa lapsi kehittyy paljon.

Näin yksi päivä äitiyslomalla olevaa tuttua ja hänen pikkuvauvaa. Totesin, että hän tuli ruokkimaan minun vauvakuumetta, johon hän sanoi "Sinullahan on jo". Kyllä, minulla on lapsi, mutta ei Emmi enää vauva ole. Meidän vauvasta on kasvanut taapero, joka osaa hienosti kävellä ihan itse ja osaa jo niin monia asioita. Hänestä on kasvanut huisin hauska tyyppi.<3

Kiireinen syksy.

Viikko sitten instassa jo hieman lupailin postausta Ikean ostoksista. Joo, sain mä vähän siihen alkua tehtyä, mutta siihen se sitten jäi. Nyt tuntuu niin turhalta edes ajatella, että tekisin joten se jääköön sikseen. Ei sieltä nyt niin paljoa tullut osteltua, ainakaan mitään suurempia. Pari nippua tuoksukynttilöitä, roskapussien pidike, sohvatyynyt tyynyineen kaikkineen, leipomis juttuja, sunmuuta perus tavaraa. Osa tarpeellisia ja osa taas vähemmän tarpeellisia. Kirppareita kierreltiin pari kappaletta ja sieltähän tarttui Emmille vaatetta ja potta. 

Koko Kuopion reissu onnistui todella hyvin, vaikka hiukan alussa arvelutti. Emmihän ei ennen lähtö suostunut nukkumaan, joten tirppana kuorsasi menomatkan yhtäsoittoa. Kirpputorilla ollessa hällä meinasi hermo palaa, sillä maito hammasta kolotti. Onneksi kuitenkin olin pelastava äityli ja olin varautunut pikku neidin nälkään. Meillä oli mukana riisikakkuja, smoothieita ja naksuja. 

Matkukseen kun siirryttiin, hyökättiin pää kolmantena jalkana halppiksen puolelle ostamaan lisää matkaevästä neitokaiselle. Pikkumaito pönikkä, lisää smoothieita ja matka kohti Ikeaa voi alkaa. Välillä pysähdyttiin vaipan vaihtoon ja välillä myös leikittiin leikkialueilla. On ihan pakko kehua Matkusta, kun ovat ajatelleet pieniä lapsia, vauvoja ja imettäjiä. Reissun päätteeksi poikettiin PanchoVillassa syömässä ja pointsit lähtee myös sinne. Siellä nimittäin oli sormiruokailijoille ihan oma ateria. Mahtavaa! Emmi pääsi siis ensmäistä kertaa ravintolaan syömään. Hän kyllä oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt, ettei malttanut syömään ollenkaan. Raasu. Mutta on meillä kyllä sitten reipas tyttö, kun vähillä unilla jaksoi koko päivän touhuta todella vähäisellä kitinällä.

Muuten meillä onkin ollu niin "tylsä" elämä, kun mä oon käynyt töissä ja Riku ollut mukelon kanssa kotona. Tänään havahduin siihen, kun tajusin syksyn olevan kohta ohi ja mä en oo kerenny vielä edes ihastelemaan puiden kauniita värejä. Asiaan tehtiin korjaus ja käytiin pikku mutka kävelemässä. Päivät vaan menee niin hurjaa vauhtia, eikä sitä 8h työpäivän jälkeen edes tajua lähteä minnekkään. Sitä tulee koti siivottua, ruoka tehtyä, kaupassa käytyä ja Emmin kanssa touhuttua. Välillä tunnen syyllisyyttä tästä, että käyn töissä eikä keretä ulkoilemaan paljoa, mutta paljoa ei jaksamista riitä kolmi-vuorotyön ohella.

Ja voi kuinka voikaan olla ihmisellä huono omatunto tästä blogin hiljaisuudesta. Oon todella pahoillani, mutta illalla on jo niin puhkipoikki ettei yksinkertaisesti ajatus riitä postailuun. Koitan kiriä postaus tahdissa, mutta kyllä se perhe menee kaiken eelle. Nykyäänkin enemmän tulee päivitettyä instagramia nimellä pinjjapauliina sekä snapchattiä nimellä pinjjapauliinaa. Käykää ihmeessä seurailemassa! Kommentteja saa pistellä niin täällä, kuin muuallakin.<3

Mahtavaa ihanaa huippua vikaa syyskuun viikkoa kaikille! <3

Arkea, mitäs muutakaan.

Meille kuuluu hyvää. Mä oon käyny töissä ja Riku on ollut Emmin kanssa kotona. Ensin mun piti olla töissä vain pari päivää, mutta parin päivän sijaisuus vaihtuikin yli viikon mittaiseen sopimukseen. Tämän sopimuksen jälkeen töitä löytyikin edelleen, joten olen tällähetkellä syyskuun loppuun asti töissä. Ei voi valittaa. Mahtava paikka, mukavat työkaverit ja asukkaat. Huonona puolena on se, että tulee aivan tajuton ikävä Emmiä (ja tietysti Rikua). Kaikenlisäksi Emmille iski räkätauti, jonka johdosta yöt nukutaan entistä huonommin. Räkätaudin johdosta otin pari päivää lisää vapaata, jotta jaksettaisiin kaikki paremmin.

Vapaa päivät meni nopeasti. Oli suunnitelmissa ulkoilua sunmuuta mukavaa, mutta perjantai meni miltei kokonaan Kiuruvedellä 1-vuotis synttäreillä ja eilinen siivotessa. Jo vain on kerennyt kämppä räjähtää, kun en oo ollu kotona pitämässä siisteyttä yllä. Ei vaan tyttönen levittää tavarat takaisin lattialle sitä mukaa mitä niitä pois laittelee. Eikä aina tarvitse siistiä ollakkaan. Pitäähän sitä hiukan jälkeä olla elämisestä, eikö vain? Leivoin eilen myös ensmäistä kertaa puolukkapiirakkaa äidin innoittamana ja hyvää tuli. Ohjetta raapustelen myös tänne blogin puolelle.

Tänään kävin pakertamassa aamuvuoron. Töistä tultua suunnattiin nokat kohti pihanmaata ja lähdettiin läheiseen leikkipuistoon leikkimään. Voi sitä riemua, kun Emmi pääsi hiekkalaatikolla leipomaan (särkemään) hiekkakakkuja, kiikkumaan niin vauvan kuin hämähäkki kiikussa ja kiipeilemään portaita pitkin liukumäkeen. Vaikka kuinka väsytti, niin pakko se vaan oli mennä ulos. Potesin nimittäin taas huonoa omatuntoa, kun ei olla keretty pitkään aikaan ulkoilemaan kunnolla. Oltiinkin ulkona melkein parisen tuntia, kun käytiin samalla käppäilemässä. Ulkoilun jälkeen hypättiin koko perheen voimin pehkuihin ja nukuttiin parin tunnin päiväunet. Kyllä tuli tarpeeseen!

Jotta ei liian rankaksi työssä käyminen ja perheen pyörittäminen käy, niin nyt ois edessä kaks päivää vapaata. Huomisen suunnitelmissa on Kuopion reissu akka porukalla, eli ukot jää kotiin. Ihan mukavaa vaihtelua päästä muuallekkin ja varmasti myös Riku haluaa meistä hermolomaa hetken verran. Saa nähdä kuinka onnistuu, kun Emmi ei hirveän pitkään meinaa autossa viihtyä. Pitäkää peukkuja, jotta reissu onnistuu!

Ykkösvapaa

Ykkösvapaa vietetty lähinnä sohvalla koomaten, kaupassa rampaten ja kotia siivoten. Nyt sitä pikkuhiljaa alkaa tajuamaan kolmi-vuorotyön raskauden, kun on perhe ja koti hoidettavana töiden lisäksi. Töistä kun pääsee kotiin, on ihana olla hetki sohvalla ja maata. Aina ei tämäkään onnistu. Monesti kun kotiin tulen aamuvuorosta, me lähdetään suoraan kauppaan. Kaupan jälkeen on Emmin päiväuni aika (yleensä), jonka jälkeen minä rupean väsäämään meille ruokaa. Emmin herättyä syödään, leikitään ja vielä vähän leikitään. Sitten huomataankin kellon olevan jo kahdeksan ja on iltapalan aika.

 Eilis päivä mulla meni totaallisessa sumussa. Toissa yönä kun en nukkunut kuin kaksi tuntia johtuen siitä, ettei mun mieli kerkeä rauhoittumaan iltavuoron jälkeen. 

Iltavuorosta aamuvuoroon meno on ihan kamalaa. Oon niin huono rauhottumaan ja nukahtamaan iltavuoron jälkeen ja monesti se nukkumaan meno venähtääkin pitkälle yötä. Kun pääsee kotiin, niin ei malta rueta nukkumaan. Keskiviikko iltana erehdyin menemään sänkyyn jo 11 jälkeen, jossa sitten pyörinkin kuin pallo konsanaan sopivaa asentoa etsien. Mielessä jylläsi ajatukset töistä ja samalla stressasin nukahtamisesta. Viimeisen kerran katsoin kelloa 2 aikaan yöllä ja heräsin Emmin inisemiseen 4 aikaan. Sen jälkeen ei kunnolla nukuttukaan enää, kunnes nousinkin puol kuudelta kahvin keittoon. Onnekseni aamuvuoro meni melkein juostessa, joten paljoa en kerennyt väsymystä miettimään. Töistä oli ihana palata kotiin, kun pieni rakkaus tyttö hyppäsi suoraan isin sylistä minun syliin hymyissä suin. Sohvalla istui pitkään äitin sylissä, hieroskeli nenää minun nenää vasten ja antoi "pusuja" poskelle huulet painaen poskea vasten ja kielellä lipsutellen<3

Mua harmittaa niin paljon, kun ei keretä ulkoilemaan paljoa. Viikonloppu meni kuumeillessa ja nyt arki töissä ja päivät muuten vaan on niin täynnä kaikkea. Tuntuu, ettei aika riitä päivissä enää. Itseä ihan ärsyttää, että tunnen itteni niin huonoksi äidiksi tämmöisen asian kanssa. Tottahan se on, ettei sitä kaikkialle voi keretä saman päivän aikana. Viikonloppu menee töiden merkeissä, mutta pitää koittaa keretä ulkoilemaan töiden jälkeen! Ehkä mä saan anteeks tän ulkoilumattomuuden ja kiireyden. Ehkä tää vielä tasaantuu tästä joskus.

Onnellinen mama

Viikonloppu meni jokseenkin erilaisissa merkeissä mitä yleensä. Emmille nousi kuume rokotteiden takia, joiden johdosta myös pe-la välinen yö meni miltei valvoessa. Tylleröisen jalat oli niin kipeät, että hän joutui nukkumaan koko yön selällään. Normaalisti Emmi pyörii kuin hyrrä nukkuessaan, mutta tälläkertaa hän havahtui itkemään, kun teki pienenkin liikkeen suuntaan tai toiseen.

Totta kai lauantaina paistoi aurinko miltei pilvettömältä taivaalta, kun me ei päästy ulkoilemaan. Tää on niin tätä. Lauantai meni nukkuessa päiväunia ja muutenkin sängyssä makoillessa, jos pikaista kauppa/apteekki reissua ja sängyn haku reissua ei lasketa. Niin ja ostettiin lauantaina "uusi" ja isompi jenkkisänky. Nyt mahdutaan paremmin nukkumaan ilman, että taistellaan kumman jalka saa olla missäkin kohtaa. Ja mikä parasta, enää ei tarvitse pelätä koko naapuruston (ja Emmin) heräävän siihen kun kääntää nitinati sängyssä kylkeä. Parhautta! Ja vaikka Emmillä kuumetta olikin, niin aamukankeuden jälkeen hän jaksoi silti höpötellä ja leikkiä. 

Sunnuntaille meillä oli kans suunnitelmia, mutta aamulla nukuttiin kaikki jopa puol 10 saakka jonka jälkeen aamujutut hoitukin rytinällä. Sittenpä taas kauppareissua heittämään, jonka jälkeen Emmi meni päiväunilleen. Tarkotus oli mennä varastoa siivoamaan ja sen jälkeen puistoilemaan kunhan Emmi heräsi päiväuniltaan, mutta mulle napsahti kuskin nakki. Ajelin Emmin ja siskon kanssa Kiuruvedelle ja takaisin. Siinäpä se päivä sitten menikin. En valita, sillä ihan mukavaa vaihtelua tasapaksuun ja tylsään arkeen. On välillä kivaa, että päivät menee rytinällä ohi ilman, että joutuu miettimään mitään sen kummemmin. 

Emmin hammaskiukkuilut eikun jatkuu vaan. Välillä ollaan niin hyvällä päällä, kun taas välillä märistään ihan turhista. Jospa ne tulis nopeasti ulos..
Mulla tosiaan alkoi tänään työt. Tarkoitus oli ensin olla vain pari päivää sijaisena, mutta sopimusta jatkettiinkin viikolla eteenpäin toisen hoitajan sairausloman vuoksi. Saattaa olla väärin iloita toisen sairausloman takia, mutta kyllä mulle työt aina kelpaa. Autostakaan ei tarvii se kummemmin stressiä repiä (vielä), sillä ihana isä lainaa autoonsa meille. Ajaminen tuntuu päivä päivältä kivemmalta, eikä sitä enää jännitä niin paljoa, Mä vielä tuumailen rohkenenko kirjottamaan sitä mielipidepostausta tuosta autokoulusta, sillä siitä ei jäänyt hyvä maku suuhun.. Let see. Mutta Greyn anatomia kutsuu. Huomenna ykkösvapaa ja työt jatkukoon.

Mahtavaa viikkoa kaikille!

Emmi 1v

Vuosi meni tajuttoman nopeasti, enkä vieläkään meinaa käsittää, että meidän "vauva" on vuoden! Älytöntä miten paljon hän on kehittynyt näinkin lyhyessä ajassa. Jokaisen asian on opetellut ihan alusta alkaen ja vielä on opittavaa. Uusia sanoja meidän pikku papupadalta löytyy yllinkyllin ja taas sai töistä tullessa huomata hänen oppineen pari uutta sanaa. Ne ovat hauva, kukkuu ja nam. Joskus kuulostaa, että hän osaisi monia muitakin sanoja, kun ne tulee niin samankuuloisesti. Vaikka hän ei paljoa osaa puhua ihan "oikeaa" kieltä, niin ette uskokkaan kuinka hän puhuu vauvakieltä. Kokoajan kuuluu höpötystä ja kikatusta, oli hän sitten unissaan tai valveilla. 

1-vuotis neuvola oli meillä eilen. Pitkästä aikaa kuulumisia vaihdeltiin ja kun meiltä kysyttiin, että mitä kaikkea Emmi on oppinut muutaman kuukauden aikana, niin katkes muisti. Tyttönen kehittyy päivä päivältä jollain tapaa, eikä ihan oikeesti muista kaikkea. Vielä kun kaikki kävelyt, istumiset, kiipeilyt sun muut on jo opittu, niin eihän niitä muita meenaakkaan muistaa.
Neuvolassa keskusteltiin unikouluista, taas vaihteeks. Vielä ei olla tultu päätökseen mitä lähdettäisiin kokeilemaan ensmäiseks. Voisin itseasiassa kirjoittaa tästäkin postauksen jollain aikaa. Painoa Emmillä on 8kg ja pituutta 73,8cm. Just käyrillä kasvaa. Kaks rokotusta saatiin myös. Kolmas eli uusin otetaan myöhemmin, kun sirolla typykällämme ei rasvakudosta löydy oikeastaan muualta kuin reisistä.
Neuvolakortissa lukee näin; Veikeä 1-vuotias neiti! Elämään iloa ja naurua kuuluu. Kävelee hienosti tuetta. Dublo legot leikkeihin kuuluu. Juttelee ja riemusta kiljuu. Rokotteita sai.

Emmi tykkää todella paljon kuunnella musiikkia. Meillä aina yleensä soi radio Suomipop tai NRJ, kun siivoillaan tai tehdään ruokaa. Siinä samalla sitten otetaan pari(kymmentä) tanssi askelta ja jorataan pää pyörälle. Emmihän siis on totta kai menossa mukana, yleensä jopa aloittajana. Lempikappale tällähetkellä on JVG - Hehkuu. Emmi tykkää hirveän paljon koirista! Nyt kun mummun luona saatiin tutustuttaa Emmiä koiraan, niin voi että niitä on ihanaa rapsutella. Komenteleminen, tempperamentti, osottelu, vilkutus, nauru, itku jne ovat osa arkea edelleen. Ne tuskin katoaa milloinkaan. Paljon ollaan uusia ilmeitä opittu ja mm. äidin lautaselta koitetaan varastaa ruoat. Hampaita on tullut ja on tulossa, joka aiheuttaa kiukkuilua. Hienosti kävellään jo pitkiäkin matkoja ihan ilman tukea, mutta silti yleensä tarvitaan esim. sormi tai paidan helma henkiseksi tueksi. Meillä edelleen ruokaillaan sormin, vaikka hienosti viedään lusikka/haarukka suuhun valmiiksi täytettynä. Mikäpä kiire sitä vielä olisikaan. En oo varma onko tässä nyt kaikkea, mutta haittaneeko tuo. Meillä ei enää ole vauvaa, meillä on taapero.

Poskihampaat.

Poskihammas on puskemassa läpi hitaasti, mutta varmasti. Näinä päivinä ei kiukutteluilta ja syömättömyydeltä säilytä. Jo vain. Emmi on tehnyt miltei kokonaan syömälakon. Mikään ruoka ei tunnu kelpaavan ja kaikki joutaa lattialle. Syöttötuolissa istutaan pieni hetki kiltisti syöden pari pientä murusta, kunnes alkaa armoton huuto ja seisomaan nouseminen. Näinä päivinä meillä kuluu ihan tuhottoman paljon maitoa, sillä mikään muu ei neidille tunnu kelpaavan. Öisinkin heräillään entistä useammin ja vaaditaan totta kai maitoa. Onneksi päivät kuluu muuten hyvällä tuulella ollessa, vaikka välillä kiukuttaakin. Ainut ruoka mikä tuntuu Emmille uppoavan on jäiset mustikat ja vadelmat. Meidän pakastin oli viikko sitten pullollaan marjoja, mutta arvatkaa vaan onko enää. Onneksemme mummun pakastimesta voi hakea lisää marjoja. Nämä marjat syödään kokonaan vain äidin sylissä syöden, tai sitten tepsutellaan ympäri olkkarin pöytää ja välillä pysähdytään mussuttamaan marjoja. Pakko tehdä kompromisseja, jotta meidän sirorakenteinen tyttö ei kuihdu silmien edessä.

Periaatteessa meille kuuluu pelkkää poskihampaiden tuloa ja välillä kyllä hyvääkin. Jospa se pirulainen älyäisi tulla nopeasti ulos. Huomenna päästään kuulemaan neuvolaan Emmin mittoja ja otetaan rokotus vastaan. Ensviikolle sain pariksi päiväksi töitä ja tänään tuli mun ajokortti postista. Ehkä mä pikkuhiljaa alan tajuamaan, että mulla on ajokortti. Hassua. Mikä omituisinta, mulla ei ollu kuin yks kuva jonka laittaa tähän postaukseen. Normaalisti on kamala valinnanvaikeus. 

Mutta palaillaan huomenna neuvola juttuihin. Ajatus alko tökkimään.

Hyvää illan jatkoa!