Eletään vuoden viimeisintä päivää. Tämä vuosi on ollut kaikista merkitsivin. Se nyt varmaan sanomattakin selvää, sillä tänä vuonna meille syntyi meidän esikoinen. Tänä vuonna ollaan koettu perheenä ja myös yksilöinä todella paljon. Ollaan koettu vastoinkäymisiä tiettyjen asioiden suhteen, mutta onneksi myös onnistumisia. Tänä vuonna ollaan koettu myös menetyksiä. Rakas mummoni ja Rottweilerimme Himo siirtyivät pois luotamme. Toinen kuoli sairauden takia ja toinen päätettiin päästää tuskistaan sairauden takia.
Tänä vuonna oon saanut olla itsestäni ylpeä pariinkiin otteeseen. Valmistuin vihdoin ja viimein lähihoitajaksi, vaikka hetken jo ehdin luulla että menee kolmannelle vuodelle. Tänä vuonna kohtasin pitkään pelkäämäni pelonaiheen nimeltään synnytys. Siitä selvisin kuitenkin kunnialla läpi ilman minkäänlaista kipulääkettä (paitsi ilokaasu). Siitä jos jostain oon ihan pirun ilonen ja ylpeä. Jes hyvä mä! Suurimman osan tästä vuodesta oon ollut raskaana. Oon potenut kauheasti stressiä, suorituspaineita, jännitystä ja ahdistusta. Kaikesta niistä oon kuitenki selvinny. Oon tutustunut uusiin ihmisiin, saanut ihanan uuden ystävän, saanut vertaistukea ja ymmärrystä, saanut nähdä kuinka oma lapsi kehittyy päivä päivältä enemmän, saanut itkeä ja nauraa, lähentynyt siskojen ja myöskin Rikun kanssa enemmän yhteen. Tämä vuosi on ollut raskas, mutta mahtava. Suurin kiitos tästä vuodesta ja siitä, että mä selvisin tän vuoden kunnialla läpi kuuluu ystävälle, läheisille ja ennenkaikkea myös Rikulle<3 Innolla odotan mitä elämä tuo tullessaan.
Mahtavaa uutta vuotta 2016 kaikille! <3
Mahtavaa uutta vuotta 2016 kaikille! <3