Vauva 1kk

Meidän pieni vauvamme täytti sunnuntaina kuukauden verran. Viime viikon torstaina me sitten käytiinkin 1kk neuvolassa. Painoa vauvalla oli 3990g, pituutta 53,3cm ja pään ympärys 38,7cm. Kaikki oli oikein hyvin. 

"Kasvut edenneet hyvin parin viikon sisällä. Rintamaito hyvin maistuu. Iho, silmät ja suu normaalit. Katsekontaktia ottaa ja ehkä jo pientä hymyäkin. Rokotusohjelma käyty läpi."

Meidän ensinmäinen yhteinen kuukausi on mennyt hirveän nopeasti rennon letkeissä merkeissä. Tähän asti vauva on ollut erittäin helppo hoitoinen. Hän on niin tyytyväinen tapaus, että meidän asunnosta ei paljoa ole vauvan itkua kuulunut. Hän nukkuu, syö, tekee tarpeensa ja katselee isosiskon menoja mielellään. Iltaisin hän herää ihmettelemään meidän touhuja ja usein valvookin tissi suussa myöhälle iltaan saakka, parin torkahduksen taktiikalla. Nukkumiset tapahtuvat missä milloinkin. Öisin hän nukkuu osittain perhepedissä meidän kanssa ja osittain omassa sängyssään. Päivisin hän nukkuu mihin milloinkin sattuu laskemaan, yleisimmin sitterissä tai vaunuissa. Hirveästi hän jo hymyilee, vaikka meidän pieni pullaposkemme on perus ilmeeltään totinen.

Pienimuotoisia rutiineita on ihme kyllä jo kerennyt muodostumaan. Öisin herätään suurinpiirtein samoihin aikoihin syömään ja myös päivät menee pienillä eroilla samaan tapaan. Yöt menevät hyvin kahdella syötöllä, tosin nyt sekin on vähentynyt yhteen syöntiin. Ennen vauva heräsi syömään 1-2 aikaan yöllä ja seuraavan kerran 5-6 aikaan aamulla. Nykyään hän herää 3-4 aikaan yöllä syömään ja seuraavan kerran 6-7 aikaan aamulla. Meillä siis nukutaan erittäin hyvin, varsinkin kun olen niin laiska, että imetän makuultaan. Suurin syy näin rauhallisiin öihin on tutti. Me ollaan opeteltu tuttiin, sillä alussa alkoi näyttämään siltä, että vauva roikkuisi tississä kiinni huvinvuoksi. Tutin ansiosta vauva nukahtaa usein myös itsekseen ilman sen suurempia keinutuksia tai syliä. Näin ollen saan välillä myös itse kädet vapaaksi ja voin tehdä kotihommia sillä aikaa, kun vauva nukkuu. 

Arjen ihmettelyä

Raskaus aikana, etenkin loppuvaiheessa mä jännitin hirveen paljon sitä, millaseks meidän arki muuttuu uuden lapsen myötä. Nyt loppu kesästä nimittäin Emmin uhma nosti päätään ihan todenteolla. Välillä sai olla ihmeissään, miten niin pieni ihminen voi päästää niin paljon ääntä yhtäsoittoa miltei parin tunnin verran. Ajatus uhmaavasta taaperosta ja pienestä vauvasta suorastaan hirvitti, varsinkin kun tiesin että arki alkaa heti pyörimään. Riku kun ei voinut jäädä kotiin isyyslomalle koulun takia.

Nyt kun arkea on kulunut miltei kuukauden verran, niin voin huokasta todenteolla. Meidän arki kun on alkanut yllättävän hyvin ja luonnollisesti pyörimään. Tietty alkuun piti totutella ajatukseen, että mennään vauvan ehdoilla ja oli pakko antaa lupa lepäämiseen myös itselle. Tuli tehtyä helppoja ruokia jotka tarvitsi vain lämmittää mikrossa ja suihku reissut oli hyvin lyhyitä siltä varalta, jos vauva sattuisikin heräämään.

Päivärytmit ja rutiinit ovat pysyneet samoina. Tietty välillä ollaan joustettu esim. päiväunien ja ruokailujen suhteen tilanteiden mukaan. Kuitenkin ollaan koitettu pitää tuttua ja turvallista rytmiä yllä, ettei liikaa uusia asioita tapahdu samaan aikaan. Hyvin kuitenkin kaikki on lähtenyt käyntiin, vaikka lounaat ovatkin olleet niukkoja imetyksen takia ja kun yksinkertaisesti ei riitä kädet/aika kaikkeen.

Mutta miten Emmi on ottanut pikkusiskon vastaan, kun häntä ei voikkaan palauttaa takaisin sairaalaan? Hyvin. Erittäin hyvin. Emmi tykkää siskosta todella paljon. Sisko saa monet pusut ja halit isosiskoltaan päivän aikana. Vaipan vaihdoissa, kylvetyksissä ja oikeastaan ihan kaikessa halutaan olla apuna. Kovasti Emmi haluaisi ottaa siskon syliin ja joskus on meinannut ottaa syliinsä sitteristä. Kuitenkaan ei ole tässä onnistunut, onneksi. Myös leikkikaveria siskosta kaivattaisiin, mutta vielä hänestä ei siihen ole.
Mustasukkaisuus kohtauksia Emmillä meinasi olla ensalkuun. Syliin haluttiin samaan aikaan kuin vauva oli. Tissiäkin haluttiin ja välillä senkin päälle kiukuteltiin. Nyt ne kohtaukset ovat jääneet pois, jos ei isin syliä lasketa. *kopkop*

Vaikka pääosin meillä arki kulkeekin hyvin, niin silti ei uhma kohtauksilta ei vältytä. Välillä kiukutellaan ihan turhasta ja välillä tehdään tuhmuuksia eikä kieltoja kuunnella ollenkaan. Välillä äiti saa laskea miljoonaan ja purra hampaita yhteen, ettei vaan suusta pääse sammakoita. Sekin kun on helpommin sanottu kuin tehty.