Joulu

Joulu tuli, Joulu meni. Ja ihan hyvä niin. Nyt kunhan saadaan uusivuosi pois alta, niin arki jatkuu täysin normaalisti. Ihana ajatella, että jouluhössötykset yms on nyt pois kuvioista. Vaikka hyvällä mallilla oltiin lahjojen suhteen, niin silti stressi valtas mielen. Aatonaattona viimeinenkin joulumieli hävisi kuin pierusaharaan, eikä sitä sitemmin enä näkynytkään. Jospa ensi Jouluna osaisin rentoutua ja olla stressaamatta.

Jouluaattona mentiin tosiaan sinne Varpaisjärvelle. Sään takia meinattiin perua koko meneminen, kun arveltiin tien olevan peilijäällä ja erittäin liukas. Yllätyttiin kuitenkin positiivisesti, kun huomattiin varppiksen tien olevan paremmassa kunnossa kuin Iisalmi-Lapinlahti pätkä. Käytiin oleskelemassa Varpaisjärvellä, syötiin vatsat pullolleen jouluruokaa ja avattiin Joulupukin tuomat lahjat. Emmi sai taas todella paljon lahjoja ja varsinkin leluja. Täytynee karsia osa vanhoista pois, jotta uudet mahtuu tilalle.

Me saatiin aatonaattona yksi parhaimmista lahjoista, mitä ollaan hartaasti toivottu. Riku sai töitä. Kyllä! Tammikuun puolessa välin Riku alottaa muutaman kuukauden koulutuksen kautta työt. Tämä oli aivan mahtava uutinen, eikä parempaa lahjaa oikeesti ois voinu toivoakkaan! Ensivuonna siis tulee paljon asioita muuttumaan, kun Emmi lähtee päivähoitoon ja Riku töihin. En malta odottaa. Lisää suunnitelmia on myös ensi vuodelle, mutta niistä kerron sitten lähempänä kun asiat varmistuu. Kolmiota ollaa myös haettu, kun tämä pikku kaksio alkaa tuntumaan ahtaalta. Saa nähdä löytyykö täältä mitään kivaa asuntoa ja milloin.

Myöhäiset hyvien Joulujen toivottelut! :)

Ihana Joulu. Eiku mitä?!

Tänä talvena musta on löytynyt pienen pieni talvi-ihminen. Tajusin sen ensilumien aikaan, että hitto! Mähän oikeesti jopa tykkään talvesta. Talvi on tajuttoman kaunista aikaa, eikä ne pikkupakkaset mitään haittaa. Se fiilis, kun aamulla juot aamukahvia lämpimässä aamutakissa ja ulkona paukkuu kova pakkanen. Ihan huippua kun saa pulkkailla tuolla raittiissa ilmassa, vaikka sekin on jäänyt liian vähälle. Vielä ei Emmi oikeen innostu lumesta, mutta välillä hänkin kahlaa miltei uppohangessa.

Pulkan kyydissä istuminen on Emmin lempipuuhaa ja usein pääsee itku, kun tullaan takaisin sisälle. Pulkan kyydissä on mukava ihastella lunta kättä pitämällä kyydin ulkopuolella. Myös lumiset puiden latvat ovat tosi mielenkiintoisia. Pulkkamäkeen ei olla vielä päästy mutta kunhan ostetaan vauvapulkan kaveriksi isompi pulkka, niin sitten kyllä lähdetään kaikki yhdessä paloskille pulkkamäkeen! Tosin saa nähdä onko enää jouluaaton jälkeen lunta ollenkaan, kun ensi viikolle lupaili vettä ja +4 astetta muutamalle päivälle.. Varoen saa töihin ajella.

Aika on kulunut jälleen kerran tajutonta vauhtia eteenpäin. Hiukan Joulu stressaa, mutta toisaalta ei. Toisaalta ihanaa kun tulee Joulu, toisaalta ei. Ja kuten monena muuna vuonna, myös tänä vuonna suunnittelin olevani etuajassa joulun laiton ja lahjojen oston kanssa. Kuinkas ollakkaan, tähän mennessä ollaan ostettu jopa yksi lahja! Hahah. Joulukoristeista sen verran, että kaikki joulukuusen pallot on hujanhajan pitkin asuntoa pienen pallofanin takia. Käytettiin niitä tonttukuvien ottamisessa rekvisiittana ja osittain vähän lahjottiin Emmiä pysymään paikoillaan.. Koristeita meillä ei kyllä muutenkaan ole ja joulukuusen koristeluun on pakko panostaa tänä vuonna enemmän!

Ja joo, mullahan oli tarkoitus viime vapailla tulla kirjottelemaan talvesta/joulusta höpinää ja koristella kämppä joulukuntoon ja siitä tehdä myös postaus. Noh, nehän jäi näille vapaille.. Sunnuntaina Emmi menee mummun hoiviin päivän ajaksi ja myö lähetään Rikun kanssa joululahjaostoksille. Vähän ollaan suunniteltu mitä ostetaan kellekkin ja pieni diy-lahja on tiedossa myös. Ehkä me saadaan tää isoin stressin aihe pois tänä viikonloppuna.. Toivottavasti. Samalla vois tehdä joulusiivouksen ja laittaa vihdoin ja viimein se joulukuusi. Ainiin ja ne joulukortit!! Ne on pakko pistää nyt tilaukseen ifolorille. Ei jaksa eikä kerkee itse askartelemaan, sillä nää kolmenkin päivän vapaat menee tajuttoman nopeesti ja ensviikolla häämöttää 6 päivän putki. Puuh..

Aattoaamu mulla menee töissä, mutta kunhan pääsen aamuvuorosta niin suunnataan Nissanin nokka kohti Varpaisjärveä. Vietetään tämä Joulu Rikun suvun kanssa. Heillä on aivan ihana perinne, että he viettäävät Joulun yhdessä jos suinkin töiltä onnistuu. Myös kaikki jouluruoat tehdään yhdessä ja siellä myös me käytiin auttamassa Itsenäisyyspäivänä. Oon ollut kerran aikaisemminkin mukana viettämässä heidän kanssa Joulua ja voin sanoa, että oon niin onnellinen kun Emmi pääsee niin ihanan tiiviiseen ja ystävälliseen sukuun mukaan. Siellä on aina yhtä ihanan lämmin ja ystävällinen vastaanotto, kun sinne mennään kylään. Harmittaa ihan, kun ei olla hirveästi heilläkään käyty eikä heitä niin paljoa tule nähtyä. Onneks asia on kuitenkin korjattavissa! Itselläni on niin mitättömän pieni suku ja sitäkin vähemmän pidetään yhteyttä, niin todella ihana että Rikun puolella on iso ja läheinen suku.

Korttikuvia varmaan tulen lähempänä aattoa julkaisemaan tänne puolelle, mutta vielä niitä en kuitenkaan halua paljastaa. Tästä postauksesta piti tulla lyhyt ja ytimekäs. Ei muka ollu mitään kirjotettavaa, enkä tienny ees mistä kirjottas. Näyttihän tota tekstiä tulevan silti. Joulun jälkeen luvassa uudenvuoden lupauksia ja ensivuodelle tulossa muutenkin suuriakin muutoksia, toivottavasti. Lahjapostausta tulee ja Jouluaatosta myös jotain jos jaksan skarpata kameran kanssa. Järkkäri kyllä vetelee viimeisiään, mutta eiköhän se anoppi räpsi kuvia kamerallaan. ;)
Nyt rästihommat ruotuun ja hommiin!

Aaaivan ihanaa viikonloppua kaikille! <3 

En vaihtais sekuntiakaan.

Heihoi kaikki tutut ja tuntemattomat. Siitä on taas tovi vierähtäny, kun musta on tänne viimeks jotain kuulunu. Edelleen painotan sitä, että käyn töissä enkä vaan yksinkertaisesti jaksa avata illalla konetta kun Emmi menee nukkumaan. Toisinaan en edes kerkeä tekemään mitään kotona. En varsinkaan silloin jos on illasta aamuun meno. Siinä vaiheessa haen makkarista nopeesti vaatteet, laitan eväät valmiiks, syön ja rauhoitan mielen nukkumista varten. Usein nämä yöunet jää todella vähäisiksi ja voitte vaan kuvitella sen väsymyksen määrän työpäivän jälkeen. Enemmän päivittelen instagramia (pinjjapauliina) ja sillontällöin snapchattia (pinjjapauliinaa), jos nyt joku haluaa kuulla meistä enemmän.

Mä en tiedä onko mulla enää lukijoita olemassakaan. Itse tykkään lukea blogeja, joissa sisältö on muutakin kuin kuulumisten päivittämistä ja joita päivitetään enemmän. Mä nyt en kuitenkaan jaksa edes yrittää tihentää tätä postaamis tahtia, enkä rupea lupailemaan mitään. Paljon on ideoita mistä kirjottaa ja pariin otteeseen oon tullu rustaamaan luonnoksiin jotain laskujen maksun jälkeen. Loppujen lopuks ajatus pätkäsee keskenkaiken ja juttu loppuu kuin seinään. KOITAN kuitenkin kirjottella juttuja tänne. Pitää vaan saada se inspispiikki semmosena päivänä, jolloin aikaa ja jaksamista riittää jopa läppärin avaamiseen, hahah! Noh Ensiviikonloppuna 3 päivän vapaat, joten jospa niistä jonain päivänä liikenisi aikaa myös tännekkin. Silloin on kyll pakko laittaa meille vähän joulua, kun ei olla saatu aikaseks laitettua miltein yhtään joulujuttuja esille. Pari uutta valohärpäkettä ollaan ostettu ja varmasti tulen laittamaan kuvia tännekkin päin.

Mutta jotta tää nyt ei menis pelkästään itsensä puolustelemiseen, niin meille kuuluu oikein hyvää. Olen väsynyt, mutta onnellinen. Usein huomaan aamuvuorojen jälkeen kaipaavani sitä omaa aikaa, että sais nukkua tunnin tai pari päiväunia. Sitten kuitenkin revin itseni (Rikun voimin) sängystä ylös ja tehdään jotain arkisia juttuja yhdessä. Se on kivaa. Päivisin ikävöin näitä kahta ihan mielettömän paljon ja nämä muruset pyörii ajatuksissa koko päivän. Ja mikä ihana tunne se onkaan, kun palaat töistä rättiväsyneenä ja oma rakas lapsi kirjaimellisesti juoksee sinua vastaan nauraen ja halaa. I-HA-NAA!!<3 

Vaikka kuinka väsyttää ja tuntuu, ettei aika riitä perheelle, niin olen onnellinen. Olen onnellinen siitä, että minulla on ihana perhe ja mies joka jaksaa olla kotona lapsen kanssa. Mihin päätyisinkään ilman näitä kahta?<3 

Onneks me ollaan säästytty syysflunssalta..

Vai säästyttiinkö sittenkään? Ei, tälläkertaa me ei siltä säästytty. Ensin flunssa iski minuun ja sitten Emmiin. Tänään myös Riku on ollut käheä ja tukkoinen. Manflu is coming, oh shit! :D

Flunssan ajoitus ei ois voinu olla tän parempi, kun työt alkoi maanantaina. Oma flunssa tuli pienempänä kuin näiden kanssa eläjien ja taitaa ollakkin jo voiton puolella. Emmille iski niin äkkiä, ettei sitä keretty edes tajuamaan. Ensmäinen flunssa yö tuli valehtelematta kokonaan valvottua, kun neiti ei alkanut nukkumaan. Ei auttanut yhtään mikään. Siirryttiin Rikun kanssa nukkumaan sohvalle, mutta eipä sekään paljoa hyövyttänyt. Kyllä kehtuutti aamuvuoroon lähteä samoilla silmillä, vaan onneksi se päivä meni nopeasti ohi. 

Kävin hakemassa apteekista lisää särkylääkettä, nenäsumutetta ja lämmintä hunaja juomaa, jossa on myös vitamiineja. Nenäsumute hiukan auttaa öitä ja yöt nukutaan vähän paremmin. Edelleenkään ei meinata rauhoittua yksin nukkumaan, vaan vaaditaan joko äiti tai isi vierelle. Toivottavasti oltais jo pikkuhiljaa loppusuoralla tän flunssan kanssa, ainakin Emmin kohdalla!

Tänään käytiin viemässä Emmi kummin luokse yökylään. Saadaan mekin vähän levätä ja nukkua univelat huspois poikkeen. Siivottiin kaaos pois ja ollaan vaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Nyt onkin ihanan pitkät vapaat, jotka kestää 3 päivää. Sitten alkaakin 6 päivän putki ennen seuraavia vapaita. Tänään mä niin lepään ja aamulla nukun niin pitkään kun sielu sietää! Joulua ei olla vielä uskallettu sen suuremmin suunnitella, kun ei vielä tiedetä mun työvuoroista. Joulusta tulen kirjottelemaan lisää juttua tänne blogin puolelle. 

Hauskaa viikonloppua kaikille! (:

Rento isänpäivä

Tänään vietettiin perheen kesken rentoa isänpäivää. Ei suunniteltu sen suuremmin päivää, eikä stressattu siisteydestä, vaan oltiin vaan. Kyllähän me oltais voitu mennä käymään vaikka Kiuruvedellä mun isän luona tai sitten Rikun isän luona, mutta ei jaksettu. Tää päivä on mennyt totaallisessa usvassa ja yövaatteissa ollessa. Emmi nimittäin nukkui yön todella huonosti. Hän päätti herätä juttelemaan pariksi tunniksi keskellä yötä, jonka ansiosta kukaan meistä ei saanut nukuttua. Nukuttiin kuitenkin päiväunet aamupäivästä, mutta eipä se paljoa virkeyttä tuonu. 

Ollaan me muutakin saatu aikaan tänään kun vaan koomattua. Me nimittäin leivottiin yhteistuumin mokkapaloja ja tehtiin pizzaa tortillapohjiin. Mukava päivä kaikinpuolin, ainakin siihen asti kunnes Emmille iski kiukkuväsymys, eikä oloa helpota sitten yhtään mikään. Toivottavasti tänä yönä meillä nukutaan paremmin, sillä mulla on aamuvuoroon meno. 

Ja mitä isänpäiväkortteihin tulee, niin ne me annettiin Emmin maalata ihan itse. Suunnitelmissa oli jalkapohjan maaluuta, josta tehtäis ukko. Kävi myös mielessä, että Emmi ihan itse piirtää vahaliiduilla korttiin taideteoksen. Emmi ei vielä tajunnut vahaliitujen ideaa, joten otettiin sormivärit käyttöön. Tyttö selvästi nautti, kun sai luvan kanssa sotkea ja läträtä maalien kanssa. Vähän niitä värejä myös maisteltiinkin, mutta todettiin niiden olevan pahanmakuisia.

Hyvää isänpäivää kaikille! <3

Hei hei mitä sulle kuuluu?

Kohta on kulunut kuukausi siitä, kun kirjoitin viimeisimmän postauksen. Olisko paikallaan katsaus meidän kuluneeseen kuukauteen ja siihen, mitä meille kuuluu? Vaikka eihän meidän elämässä oo mitään suurempia muutoksia tapahtunut, mutta jostainhan se blogin elvyttäminen täytyy alottaa. Eikö vain?

Lienee sanomattakin selvää, että oon käynyt töissä. Sijaisuudet ovat jatkuneet parista päivästä jopa viikkojen ja kuukausien mittaisiksi. Päivät tietysti kuluu hurjan nopeaa töissä ja töiden jälkeen kotona. Töistä tullessa työt jatkuu tavallaan myön kotona, mutta vaan rennommin ottein. Kun vihdoin ja viimein koittaa nukkumaan menoaika, silloin on ihana lösähtää viltin alle sohvalle sipsipussi kainalossa ja katsoa Greyn Anatomiaa. 

Kuten jokaisella työntekijällä, myös minulla on vapaapäiviä. Ne vapaapäivät kuluvat yleensä kotia siivotessa, mutta koska minulla on ollut pitkiäkin putkia töitä, niin ollaan otettu vapaapäivistä ilo irti. Ollaan touhutta yhdessä kaikkea hauskaa ja vietetty kunnolla aikaa. Ollaan jätetty kodin puunaaminen toiselle päivälle ja näin ollen myös herkuteltu helppotekoisilla ruoilla. Ja ei. Ei harmita yhtään! Miks aina pitäs niuhottaa kodin siisteydestä tai siitä, että ruoan on aina pakko olla terveellistä kun voi välillä höllätäkkin? Kodin kyllä kerkeää siivoamaan, enkä mä oo niin natsi ruoan suhteen etten sallisi lapsen herkuttelua. 

Me ollaan käyty retkellä, itseasiassa pariinkin otteeseen. Yhdellä kerralla käytiin Sikokalliolla makkaran paistossa yhdessä mummun ja ukin kanssa, toisella kerralla käytiin oma perheen kesken. Ollaan ulkoiltu muuten vaan omalla pihalla ja käyty vaunuilemassa. Ollaan kierrelty kauppoja ja etsitty Emmille talvivaatteita. Ollaan linnottauduttu sisälle ja leikitty kaikki yhdessä. Ollaan tehty ruokaa yhdessä ja suunniteltu ensi keväälle ja äkkiä tulleelle talvelle retkiä. Annettiin myös viime viikonloppuna isukille vähän vapaata aikaa ja mentiin tyttöjen kesken pitkästä aikaa ukkilaan yöksi. Ihana oli käydä sielläkin pitkästä aikaa, kun niin vähän tulee missään käytyä omien kiireiden takia. 

Hirveesti ois kaikkea tekemistä ja Joulukin on reilun kuukauden päästä. En voi tajuta, että mihin tää aika oikeen menee? Järjetöntä! Se mistä oon varma on se, että Joulu on turvattu, kiitos töiden. Mulla alkaa nimittäin ensviikolla täys listallinen töitä. Vaikka oonkin pari viikkoa uudessa paikassa töissä, niin silti odotan jopa innolla. Isäinpäiväkortteja pitäs rueta pikkuhiljaa askartelemaan ja onneks sain idean niihin. Enää tarvikkeet ja jaksaminen puuttuu. Askarteluista tulen ainakin kirjottelemaan tänne blogin puolelle ja aika varmaan tulen purkamaan myös ajatuksia Joulusta ym. Ajankohta jääkin nähtäväksi. 

Mukavaa viikkoa kaikille! (:

Mitä meille kuuluilee, pitkästä aikaa?

Vino pino laskuja odottelee vieressä maksamista. Ei. Vielä en niitä maksa, vaan pitkästä aikaa tulen höpöttelemään kuulumiset tänne. Tärkeimmät ensin, hahah! Meille kuuluilee hyvää. Päivät menee nopsaan ja kohta tämä koti-äiti lähtee takaisin töihin. Olinhan mä melkein kaksi viikkoa kotona. Mukava oli viettää kunnola aikaa perheen kesken, vaikka neiti näppärä mieltään hieman osottelikin. 

Yks päivä lähdettiin retkelle. Ensin nukuttiin parin tunnin päiväunet ja sitten lähdettiin. Pakattiin retkieväät matkaan ja suunnattiin kohti "tuntematonta". Mentiin pitkin maita ja mantuja, myös metsäpoluilla. Emmikin jaksoi hienosti kävellä pitkiä matkoja ja jyrkkiä mäkiä ylös alas. Sitten etsittiin hyvä paikka istua alas, syötiin eväät ja otettiin totta kai kuvia. Aivan ihanaa ajanvietettä luonnonhelmassa ja näki, että myös Emmi nautti kovasti. Talvea odotellessa, sillä silloin on "helpompi" lähteä retkeilemään.

Pitkästä aikaa käytiin mummun luona syömässä. Minä, kaalilaatikon vannoutunut vihaaja söin monien vuosien jälkeen kaalilaatikkoa. Arvatkaa mitä? Nyt tykkäsin! Oli ihan tajuttoman hyvää. Jälkiruoaks tehtiin vohveleita puolukkarahkan kera. Kyllä sai pyöriä kotiin onnellisena palleroisena. Emmikin niin nätisti söi, kerrankin. Se on jännä miten hyvin Emmi syö aina vieraiden läsnäollessa, kun muuten normaalisti kaikki ruoat lentää lattialle.

Tänään aamulla käytiin extemporena Tokmannilla lelukoirien Match showssa. Voi kuinka Emmi tykkäs ja oli elementissään näyttämässä hauvvaansa, vaikka oli ihan ensmäinen kerta. Samalla nähtiin myös mummua ja tätiä, jotka ovatkin vanhoja konkareita näissä hommissa! Ihana oli nähdä heitä<3 Tarkoitus oli käydä myös oikeiden koirien Match showssa, mutta sitten pikku neidille iski väsy ja lähdettiin päiväunille kotiin. Käytiin myös nyt illalla Emmin kummien luona kylässä. Mukava oli rupatella pitkästä aikaa ja katsoa kun muksut touhus omiaan. Ihana oli nähdä myös heitä!<3 

Muuten meillä on viime päivät kulunu auton etsinnässä. Vaikka kuinka tuntui alussa ettei minkäänlaista rotteloa löydy, niin perjantaina käytiin hakemassa "uusi" auto pihaan. Onneks sisko tuli katsomaan Emmiä siks aikaa, kun käytiin hakemassa auto Rautavaaralta. Siinäpä oiskin ollu viihyttämistä kerrakseen, jos Emmi ois mukaan lähteny. Nyt ei tarvitse enää autosta murehtia, kunhan talvirenkaat vaihdetaan. Voin siis jatkossa ottaa töitä paremmin vastaan, kun ei tartte lainailla enää. Ihana kuitenkin, että porukat lainasivat autojaan meille! Huomisen suunnitelmissa on 4v synttäreille menoa ja talvirenkaiden vaihtoa. Vielä pitäis keretä itse ajamaan tuolla autolla, että voin huoletta ajaa maanantaina töihin. Unikoulusta on tulossa asiaa ja aattelin ensin, että kirjottaisin sen postauksen nyt valmiiks luonnoksiin, mutta enpähän taida jaksaa. Koitan postailla töistä huolimatta kuulumisia.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sormiruokailua: Rahkaletut

Yksi Emmin lemppariherkuista on rahkaletut. Ajattelin jakaa tämän teidän kanssanne ja taka-ajatuksena totta kai on myös se, että löydän reseptin helposti täältä. Hahah!

Tarvitset..

• 1 banaani
• 250g maitorahkaa
• 2 munaa
• Maitoa
• Vehnäjauhoja

Muussaa banaani ja mittaa kulhoon rahka, munat ja maito. Sekoita. Kaada maitoa sen verran, että seos on juoksevampaa. Lisää vehnäjauhoja niin, että seos sakenee taikinamaiseksi. Sekoittele ainekset sekaisin keskenään. Mausteena voi käyttää sokeria, hunajaa, kanelia tms. Itse laitoin pikkasen vaniljasokeria, mutta maistuu ilmankin. Paista miedolla lämmöllä rasvaisella pannulla.

Anteeks.

Nyt se tapahtui. Se mitä kerkesin silloin vuosi sitten pelätä. Bloggaamisen inspiraatio (vai mikä motivaatio nyt ikinä onkaan) on kadonnut. Mulla ei riitä jaksamista, eikä ajatuksia postailuun saakka. En tiedä mistä kirjottaisin, enkä tiedä mitä haluaisitte lukea. En kuitenkaan haluais luovuttaa, sillä tykkään kirjotella kuulumisia ja kaikkea mistä vaan juttua riittää. En siis aio tehdä sitä suurta päätöstä, että poistaisin tän blogin. Mua jopa ärsyttää tää postailemattomuus teidän puolesta, sillä tiedän itse kuinka rasittavaa on ootella uusia postauksia jos on hyvä blogi kyseessä. Kuitenkin oma jaksaminen ja perhe menee tän harrastuksen (?) eelle, totta kai. Oon pahoillani blogin hiljaisuudesta ja olen pahoillani myös siitä, että se tulee varmaan myös jatkumaankin. Tyhmää alkaa kirjottelemaan mitään, jos ei oikeesti oo mitään sanottavaa. Mutta ehkä tää tästä tasottuis ja alkais tulemaan ideoita mieleen. En kuitenkaan halua tän blogin menevän pelkästään kuulumisten puolelle, sillä niitä tulee jaettua aika paljon myös instagramin puolella. Jos jollakulla on ideoita postauksille tai muuta, niin kertokaa ihmeessä! Kyllä mä palaan vielä :)

Kotiäiti is back! ...ainakin melkein

Oon ollu nyt pari päivää kotona työputken jälkeen ja pakko sanoa, että on ihana olla kotona! Kun päivät ikävöi perhettä ja välillä jopa ihan vaan perus koti-arkea, on ihana palata kotiin ja pyhittää päivät perheen kanssa olemiseen. Tää tunne on jotain niin mahtavaa, kun saa olla möllötellä Emmin kanssa ja ulkoilla paljon. Sää on nyt suosinut ihan kunnolla ja auringon paistetta on ollut päivittäin. Ei huono juttu ollenkaan!

 Ollaan tehty kaikkea kivaa yhdessä. Ollaan ulkoiltu pariinkin otteeseen päivässä. Ollaan käyty kävelyillä ja kummasteltu matkalla olleita kukkia ja käpyjä.  Ollaan nukuttu jopa kolmen tunnin päiväunia, jotka onkin harvinaista herkkua. Ollaan leikitty dubloilla ja ihmetelty minne kaikki Emmin vaatteet ovat hävinneet lipastosta. Ollaan luettu kirjoja ja itkeskelty kun uutta kirjaa ei saakkaan repiä palasiksi. Ollaan etsitty uusia reseptejä simppelistä, koska vanhat reseptit ei nirppikselle enää kelpaakkaan. Ollaan osotettu mieltä äitille, eikä totella äitiä varsinkaan syödessä. Ollaan kiukuteltu, mutta enimmäkseen ollaan oltu sulassa sovussa hymyissä suin.

Nyt kun oon ollu pitkiä putkia vähälle aikaa töissä, niin tuntuu jotenkin vapauttavalta olla kotona. Ihan uudenlainen into touhuta perheen kanssa kaikkea kivaa ja suunnitella päivän tapahtumia. Tehdä koko perheelle ruokaa ja varsinkin kokkailla Emmille uusia ruokia. Oon myös tehnyt paljon pakkaseen ruokia ja välipala kakkusia, jotka onkin suuri pelastus laiskoille päiville. Nyt osaa arvostaa enemmän kotona olemista ja etenkin sitä, että saadaan olla kaikki yhdessä.

Huomenna käyn yhden vuoron pakertamassa töissä, jonka jälkeen jäänkin kotiin siihen asti kunnes saadaan ostettua oma auto. Jospa jonkunmoinen kottero löytyis halvalla, niin ei tartteis porukoiden autoja lainailla. Täällä alkaa jo talvivaate stressi nostamaan päätään, kun ei olla vieläkään saatu aikaseks ostaa Emmille talveksi vaatteita. Pakko rueta selailemaan netistä millasia ois tarjottavana. Ensin kyllä pistetään Ifolorilta 1v kuvat vihdoin ja viimein tilaukseen!
 Papupata pulpattaa vieressä, joten epäilen iltapalan olevan syöty jo. Muksu nukkumaan ja sit "shoppailemaan"

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille! 

Emmi ei ole vauva enää.

Eilen käytiin ennen töihin menoa ulkona. Emmi oli niin innoissaan ja onnellisen näköinen tyttö, kun sai tutkia paikkoja ja leikkiä hiekkalaatikolla. Okei joo, vielä Emmi ei välitä hiekkaleikeistä niin paljoa, mutta muut jutut häntä tuntuu kiinnostavan sitäkin enemmän. Hämmästeltiin ääneen Rikun kanssa sitä, kuinka hyvin Emmi osasi kävellä ilman tukea kengät jalassa. Onhan Emmi ennekin ottanut muutamia askeleita kenkien kanssa ilma tukea, mutta näin pitkiä matkoja ei ole vielä uskaltanut kävellä. Nyt tyttönen kävellä kipsutteli pitkiäkin matkoja ihan ilman tukea. Eikä edes hieman epätasainen maasto tuottanut ongelmia, kun tämä meidän vipeltäjä käveli niin hurjaa vauhtia. 

En voi käsittää, kuinka nopeasti hän on ruennut kävelemään kovaa vauhtia! Viikko sitten Emmin ikätoverin 1-vuotis synttäreillä hän käveli hitaasti, mutta varmasti. Nykyään kävellään tajutonta vauhtia ja välillä tuntuu, että hän koittaisi juosta. Hui! Lusikkaa Emmi ei paljoa käytä vieläkään, mutta tänä aamuna hän ihan itse otti lusikan kyytiin ruokaa ja pisti sen suuhun. Tämä innokas apuri tykkää levitellä muovikippoja ja pakaste rasioita ympäri keittiötä sillä aikaa, kun äiti tekee ruokaa. No joo, ei siihen sitä ruoan laittoa tarvitse kun ne leviää siltikin. 

Omia vaatteitaan hän tykkää piilotella keittiön kaappiin. Eilen töistä tullessa Riku esitteli Emmin uuden vaatekaapin. Niitä vaatteita tuntuu nykyään olevan joka paikassa, ja niin myös leluja. Eilen illalla nukkumaan mennessä löysin hiekkalelun tyynyn alta. Kun Emmi lopettaa syömisen, hän antaa lusikan ensin, sitten laittaa nokkamukin lautasen päälle ja antaa lautasen pois koiranpentu-ilme päällä. Emmi osaa myös hienosti viedä likaiset vaatteet vessassa olevaan pyykkikoneeseen. Hienosti kurottelee ja tyrkkää vaatteet pesuun. Paljon puhetta tulee ja uusia sanoja on tullut. Jännä kuinka pienessä ajassa lapsi kehittyy paljon.

Näin yksi päivä äitiyslomalla olevaa tuttua ja hänen pikkuvauvaa. Totesin, että hän tuli ruokkimaan minun vauvakuumetta, johon hän sanoi "Sinullahan on jo". Kyllä, minulla on lapsi, mutta ei Emmi enää vauva ole. Meidän vauvasta on kasvanut taapero, joka osaa hienosti kävellä ihan itse ja osaa jo niin monia asioita. Hänestä on kasvanut huisin hauska tyyppi.<3

Kiireinen syksy.

Viikko sitten instassa jo hieman lupailin postausta Ikean ostoksista. Joo, sain mä vähän siihen alkua tehtyä, mutta siihen se sitten jäi. Nyt tuntuu niin turhalta edes ajatella, että tekisin joten se jääköön sikseen. Ei sieltä nyt niin paljoa tullut osteltua, ainakaan mitään suurempia. Pari nippua tuoksukynttilöitä, roskapussien pidike, sohvatyynyt tyynyineen kaikkineen, leipomis juttuja, sunmuuta perus tavaraa. Osa tarpeellisia ja osa taas vähemmän tarpeellisia. Kirppareita kierreltiin pari kappaletta ja sieltähän tarttui Emmille vaatetta ja potta. 

Koko Kuopion reissu onnistui todella hyvin, vaikka hiukan alussa arvelutti. Emmihän ei ennen lähtö suostunut nukkumaan, joten tirppana kuorsasi menomatkan yhtäsoittoa. Kirpputorilla ollessa hällä meinasi hermo palaa, sillä maito hammasta kolotti. Onneksi kuitenkin olin pelastava äityli ja olin varautunut pikku neidin nälkään. Meillä oli mukana riisikakkuja, smoothieita ja naksuja. 

Matkukseen kun siirryttiin, hyökättiin pää kolmantena jalkana halppiksen puolelle ostamaan lisää matkaevästä neitokaiselle. Pikkumaito pönikkä, lisää smoothieita ja matka kohti Ikeaa voi alkaa. Välillä pysähdyttiin vaipan vaihtoon ja välillä myös leikittiin leikkialueilla. On ihan pakko kehua Matkusta, kun ovat ajatelleet pieniä lapsia, vauvoja ja imettäjiä. Reissun päätteeksi poikettiin PanchoVillassa syömässä ja pointsit lähtee myös sinne. Siellä nimittäin oli sormiruokailijoille ihan oma ateria. Mahtavaa! Emmi pääsi siis ensmäistä kertaa ravintolaan syömään. Hän kyllä oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt, ettei malttanut syömään ollenkaan. Raasu. Mutta on meillä kyllä sitten reipas tyttö, kun vähillä unilla jaksoi koko päivän touhuta todella vähäisellä kitinällä.

Muuten meillä onkin ollu niin "tylsä" elämä, kun mä oon käynyt töissä ja Riku ollut mukelon kanssa kotona. Tänään havahduin siihen, kun tajusin syksyn olevan kohta ohi ja mä en oo kerenny vielä edes ihastelemaan puiden kauniita värejä. Asiaan tehtiin korjaus ja käytiin pikku mutka kävelemässä. Päivät vaan menee niin hurjaa vauhtia, eikä sitä 8h työpäivän jälkeen edes tajua lähteä minnekkään. Sitä tulee koti siivottua, ruoka tehtyä, kaupassa käytyä ja Emmin kanssa touhuttua. Välillä tunnen syyllisyyttä tästä, että käyn töissä eikä keretä ulkoilemaan paljoa, mutta paljoa ei jaksamista riitä kolmi-vuorotyön ohella.

Ja voi kuinka voikaan olla ihmisellä huono omatunto tästä blogin hiljaisuudesta. Oon todella pahoillani, mutta illalla on jo niin puhkipoikki ettei yksinkertaisesti ajatus riitä postailuun. Koitan kiriä postaus tahdissa, mutta kyllä se perhe menee kaiken eelle. Nykyäänkin enemmän tulee päivitettyä instagramia nimellä pinjjapauliina sekä snapchattiä nimellä pinjjapauliinaa. Käykää ihmeessä seurailemassa! Kommentteja saa pistellä niin täällä, kuin muuallakin.<3

Mahtavaa ihanaa huippua vikaa syyskuun viikkoa kaikille! <3

Arkea, mitäs muutakaan.

Meille kuuluu hyvää. Mä oon käyny töissä ja Riku on ollut Emmin kanssa kotona. Ensin mun piti olla töissä vain pari päivää, mutta parin päivän sijaisuus vaihtuikin yli viikon mittaiseen sopimukseen. Tämän sopimuksen jälkeen töitä löytyikin edelleen, joten olen tällähetkellä syyskuun loppuun asti töissä. Ei voi valittaa. Mahtava paikka, mukavat työkaverit ja asukkaat. Huonona puolena on se, että tulee aivan tajuton ikävä Emmiä (ja tietysti Rikua). Kaikenlisäksi Emmille iski räkätauti, jonka johdosta yöt nukutaan entistä huonommin. Räkätaudin johdosta otin pari päivää lisää vapaata, jotta jaksettaisiin kaikki paremmin.

Vapaa päivät meni nopeasti. Oli suunnitelmissa ulkoilua sunmuuta mukavaa, mutta perjantai meni miltei kokonaan Kiuruvedellä 1-vuotis synttäreillä ja eilinen siivotessa. Jo vain on kerennyt kämppä räjähtää, kun en oo ollu kotona pitämässä siisteyttä yllä. Ei vaan tyttönen levittää tavarat takaisin lattialle sitä mukaa mitä niitä pois laittelee. Eikä aina tarvitse siistiä ollakkaan. Pitäähän sitä hiukan jälkeä olla elämisestä, eikö vain? Leivoin eilen myös ensmäistä kertaa puolukkapiirakkaa äidin innoittamana ja hyvää tuli. Ohjetta raapustelen myös tänne blogin puolelle.

Tänään kävin pakertamassa aamuvuoron. Töistä tultua suunnattiin nokat kohti pihanmaata ja lähdettiin läheiseen leikkipuistoon leikkimään. Voi sitä riemua, kun Emmi pääsi hiekkalaatikolla leipomaan (särkemään) hiekkakakkuja, kiikkumaan niin vauvan kuin hämähäkki kiikussa ja kiipeilemään portaita pitkin liukumäkeen. Vaikka kuinka väsytti, niin pakko se vaan oli mennä ulos. Potesin nimittäin taas huonoa omatuntoa, kun ei olla keretty pitkään aikaan ulkoilemaan kunnolla. Oltiinkin ulkona melkein parisen tuntia, kun käytiin samalla käppäilemässä. Ulkoilun jälkeen hypättiin koko perheen voimin pehkuihin ja nukuttiin parin tunnin päiväunet. Kyllä tuli tarpeeseen!

Jotta ei liian rankaksi työssä käyminen ja perheen pyörittäminen käy, niin nyt ois edessä kaks päivää vapaata. Huomisen suunnitelmissa on Kuopion reissu akka porukalla, eli ukot jää kotiin. Ihan mukavaa vaihtelua päästä muuallekkin ja varmasti myös Riku haluaa meistä hermolomaa hetken verran. Saa nähdä kuinka onnistuu, kun Emmi ei hirveän pitkään meinaa autossa viihtyä. Pitäkää peukkuja, jotta reissu onnistuu!

Ykkösvapaa

Ykkösvapaa vietetty lähinnä sohvalla koomaten, kaupassa rampaten ja kotia siivoten. Nyt sitä pikkuhiljaa alkaa tajuamaan kolmi-vuorotyön raskauden, kun on perhe ja koti hoidettavana töiden lisäksi. Töistä kun pääsee kotiin, on ihana olla hetki sohvalla ja maata. Aina ei tämäkään onnistu. Monesti kun kotiin tulen aamuvuorosta, me lähdetään suoraan kauppaan. Kaupan jälkeen on Emmin päiväuni aika (yleensä), jonka jälkeen minä rupean väsäämään meille ruokaa. Emmin herättyä syödään, leikitään ja vielä vähän leikitään. Sitten huomataankin kellon olevan jo kahdeksan ja on iltapalan aika.

 Eilis päivä mulla meni totaallisessa sumussa. Toissa yönä kun en nukkunut kuin kaksi tuntia johtuen siitä, ettei mun mieli kerkeä rauhoittumaan iltavuoron jälkeen. 

Iltavuorosta aamuvuoroon meno on ihan kamalaa. Oon niin huono rauhottumaan ja nukahtamaan iltavuoron jälkeen ja monesti se nukkumaan meno venähtääkin pitkälle yötä. Kun pääsee kotiin, niin ei malta rueta nukkumaan. Keskiviikko iltana erehdyin menemään sänkyyn jo 11 jälkeen, jossa sitten pyörinkin kuin pallo konsanaan sopivaa asentoa etsien. Mielessä jylläsi ajatukset töistä ja samalla stressasin nukahtamisesta. Viimeisen kerran katsoin kelloa 2 aikaan yöllä ja heräsin Emmin inisemiseen 4 aikaan. Sen jälkeen ei kunnolla nukuttukaan enää, kunnes nousinkin puol kuudelta kahvin keittoon. Onnekseni aamuvuoro meni melkein juostessa, joten paljoa en kerennyt väsymystä miettimään. Töistä oli ihana palata kotiin, kun pieni rakkaus tyttö hyppäsi suoraan isin sylistä minun syliin hymyissä suin. Sohvalla istui pitkään äitin sylissä, hieroskeli nenää minun nenää vasten ja antoi "pusuja" poskelle huulet painaen poskea vasten ja kielellä lipsutellen<3

Mua harmittaa niin paljon, kun ei keretä ulkoilemaan paljoa. Viikonloppu meni kuumeillessa ja nyt arki töissä ja päivät muuten vaan on niin täynnä kaikkea. Tuntuu, ettei aika riitä päivissä enää. Itseä ihan ärsyttää, että tunnen itteni niin huonoksi äidiksi tämmöisen asian kanssa. Tottahan se on, ettei sitä kaikkialle voi keretä saman päivän aikana. Viikonloppu menee töiden merkeissä, mutta pitää koittaa keretä ulkoilemaan töiden jälkeen! Ehkä mä saan anteeks tän ulkoilumattomuuden ja kiireyden. Ehkä tää vielä tasaantuu tästä joskus.

Onnellinen mama

Viikonloppu meni jokseenkin erilaisissa merkeissä mitä yleensä. Emmille nousi kuume rokotteiden takia, joiden johdosta myös pe-la välinen yö meni miltei valvoessa. Tylleröisen jalat oli niin kipeät, että hän joutui nukkumaan koko yön selällään. Normaalisti Emmi pyörii kuin hyrrä nukkuessaan, mutta tälläkertaa hän havahtui itkemään, kun teki pienenkin liikkeen suuntaan tai toiseen.

Totta kai lauantaina paistoi aurinko miltei pilvettömältä taivaalta, kun me ei päästy ulkoilemaan. Tää on niin tätä. Lauantai meni nukkuessa päiväunia ja muutenkin sängyssä makoillessa, jos pikaista kauppa/apteekki reissua ja sängyn haku reissua ei lasketa. Niin ja ostettiin lauantaina "uusi" ja isompi jenkkisänky. Nyt mahdutaan paremmin nukkumaan ilman, että taistellaan kumman jalka saa olla missäkin kohtaa. Ja mikä parasta, enää ei tarvitse pelätä koko naapuruston (ja Emmin) heräävän siihen kun kääntää nitinati sängyssä kylkeä. Parhautta! Ja vaikka Emmillä kuumetta olikin, niin aamukankeuden jälkeen hän jaksoi silti höpötellä ja leikkiä. 

Sunnuntaille meillä oli kans suunnitelmia, mutta aamulla nukuttiin kaikki jopa puol 10 saakka jonka jälkeen aamujutut hoitukin rytinällä. Sittenpä taas kauppareissua heittämään, jonka jälkeen Emmi meni päiväunilleen. Tarkotus oli mennä varastoa siivoamaan ja sen jälkeen puistoilemaan kunhan Emmi heräsi päiväuniltaan, mutta mulle napsahti kuskin nakki. Ajelin Emmin ja siskon kanssa Kiuruvedelle ja takaisin. Siinäpä se päivä sitten menikin. En valita, sillä ihan mukavaa vaihtelua tasapaksuun ja tylsään arkeen. On välillä kivaa, että päivät menee rytinällä ohi ilman, että joutuu miettimään mitään sen kummemmin. 

Emmin hammaskiukkuilut eikun jatkuu vaan. Välillä ollaan niin hyvällä päällä, kun taas välillä märistään ihan turhista. Jospa ne tulis nopeasti ulos..
Mulla tosiaan alkoi tänään työt. Tarkoitus oli ensin olla vain pari päivää sijaisena, mutta sopimusta jatkettiinkin viikolla eteenpäin toisen hoitajan sairausloman vuoksi. Saattaa olla väärin iloita toisen sairausloman takia, mutta kyllä mulle työt aina kelpaa. Autostakaan ei tarvii se kummemmin stressiä repiä (vielä), sillä ihana isä lainaa autoonsa meille. Ajaminen tuntuu päivä päivältä kivemmalta, eikä sitä enää jännitä niin paljoa, Mä vielä tuumailen rohkenenko kirjottamaan sitä mielipidepostausta tuosta autokoulusta, sillä siitä ei jäänyt hyvä maku suuhun.. Let see. Mutta Greyn anatomia kutsuu. Huomenna ykkösvapaa ja työt jatkukoon.

Mahtavaa viikkoa kaikille!

Emmi 1v

Vuosi meni tajuttoman nopeasti, enkä vieläkään meinaa käsittää, että meidän "vauva" on vuoden! Älytöntä miten paljon hän on kehittynyt näinkin lyhyessä ajassa. Jokaisen asian on opetellut ihan alusta alkaen ja vielä on opittavaa. Uusia sanoja meidän pikku papupadalta löytyy yllinkyllin ja taas sai töistä tullessa huomata hänen oppineen pari uutta sanaa. Ne ovat hauva, kukkuu ja nam. Joskus kuulostaa, että hän osaisi monia muitakin sanoja, kun ne tulee niin samankuuloisesti. Vaikka hän ei paljoa osaa puhua ihan "oikeaa" kieltä, niin ette uskokkaan kuinka hän puhuu vauvakieltä. Kokoajan kuuluu höpötystä ja kikatusta, oli hän sitten unissaan tai valveilla. 

1-vuotis neuvola oli meillä eilen. Pitkästä aikaa kuulumisia vaihdeltiin ja kun meiltä kysyttiin, että mitä kaikkea Emmi on oppinut muutaman kuukauden aikana, niin katkes muisti. Tyttönen kehittyy päivä päivältä jollain tapaa, eikä ihan oikeesti muista kaikkea. Vielä kun kaikki kävelyt, istumiset, kiipeilyt sun muut on jo opittu, niin eihän niitä muita meenaakkaan muistaa.
Neuvolassa keskusteltiin unikouluista, taas vaihteeks. Vielä ei olla tultu päätökseen mitä lähdettäisiin kokeilemaan ensmäiseks. Voisin itseasiassa kirjoittaa tästäkin postauksen jollain aikaa. Painoa Emmillä on 8kg ja pituutta 73,8cm. Just käyrillä kasvaa. Kaks rokotusta saatiin myös. Kolmas eli uusin otetaan myöhemmin, kun sirolla typykällämme ei rasvakudosta löydy oikeastaan muualta kuin reisistä.
Neuvolakortissa lukee näin; Veikeä 1-vuotias neiti! Elämään iloa ja naurua kuuluu. Kävelee hienosti tuetta. Dublo legot leikkeihin kuuluu. Juttelee ja riemusta kiljuu. Rokotteita sai.

Emmi tykkää todella paljon kuunnella musiikkia. Meillä aina yleensä soi radio Suomipop tai NRJ, kun siivoillaan tai tehdään ruokaa. Siinä samalla sitten otetaan pari(kymmentä) tanssi askelta ja jorataan pää pyörälle. Emmihän siis on totta kai menossa mukana, yleensä jopa aloittajana. Lempikappale tällähetkellä on JVG - Hehkuu. Emmi tykkää hirveän paljon koirista! Nyt kun mummun luona saatiin tutustuttaa Emmiä koiraan, niin voi että niitä on ihanaa rapsutella. Komenteleminen, tempperamentti, osottelu, vilkutus, nauru, itku jne ovat osa arkea edelleen. Ne tuskin katoaa milloinkaan. Paljon ollaan uusia ilmeitä opittu ja mm. äidin lautaselta koitetaan varastaa ruoat. Hampaita on tullut ja on tulossa, joka aiheuttaa kiukkuilua. Hienosti kävellään jo pitkiäkin matkoja ihan ilman tukea, mutta silti yleensä tarvitaan esim. sormi tai paidan helma henkiseksi tueksi. Meillä edelleen ruokaillaan sormin, vaikka hienosti viedään lusikka/haarukka suuhun valmiiksi täytettynä. Mikäpä kiire sitä vielä olisikaan. En oo varma onko tässä nyt kaikkea, mutta haittaneeko tuo. Meillä ei enää ole vauvaa, meillä on taapero.

Poskihampaat.

Poskihammas on puskemassa läpi hitaasti, mutta varmasti. Näinä päivinä ei kiukutteluilta ja syömättömyydeltä säilytä. Jo vain. Emmi on tehnyt miltei kokonaan syömälakon. Mikään ruoka ei tunnu kelpaavan ja kaikki joutaa lattialle. Syöttötuolissa istutaan pieni hetki kiltisti syöden pari pientä murusta, kunnes alkaa armoton huuto ja seisomaan nouseminen. Näinä päivinä meillä kuluu ihan tuhottoman paljon maitoa, sillä mikään muu ei neidille tunnu kelpaavan. Öisinkin heräillään entistä useammin ja vaaditaan totta kai maitoa. Onneksi päivät kuluu muuten hyvällä tuulella ollessa, vaikka välillä kiukuttaakin. Ainut ruoka mikä tuntuu Emmille uppoavan on jäiset mustikat ja vadelmat. Meidän pakastin oli viikko sitten pullollaan marjoja, mutta arvatkaa vaan onko enää. Onneksemme mummun pakastimesta voi hakea lisää marjoja. Nämä marjat syödään kokonaan vain äidin sylissä syöden, tai sitten tepsutellaan ympäri olkkarin pöytää ja välillä pysähdytään mussuttamaan marjoja. Pakko tehdä kompromisseja, jotta meidän sirorakenteinen tyttö ei kuihdu silmien edessä.

Periaatteessa meille kuuluu pelkkää poskihampaiden tuloa ja välillä kyllä hyvääkin. Jospa se pirulainen älyäisi tulla nopeasti ulos. Huomenna päästään kuulemaan neuvolaan Emmin mittoja ja otetaan rokotus vastaan. Ensviikolle sain pariksi päiväksi töitä ja tänään tuli mun ajokortti postista. Ehkä mä pikkuhiljaa alan tajuamaan, että mulla on ajokortti. Hassua. Mikä omituisinta, mulla ei ollu kuin yks kuva jonka laittaa tähän postaukseen. Normaalisti on kamala valinnanvaikeus. 

Mutta palaillaan huomenna neuvola juttuihin. Ajatus alko tökkimään.

Hyvää illan jatkoa!

Hiljais eloa

 Kyllä nyt on ajatukset ja ideat niin ruosteessa postauksien suhteen kuin voi vaan olla. Ei vaan tunnu irtoovan oikeen mitään, enkä mielellään itseäni pakottas höpöttämään mitään jonniin joutavia. Mutta pakko se on, jotta tää ei ihan tyssäis tähän.

Viime aikoina ollaan paljon leikitty, nukuttu päiväunia, käyty kaupoilla, auteltu siskoa/kummia muutossa, tehty hyvää ruokaa ja oltu. Sain viime viikolla myös ajokortin, joten autokoulukin on nyt takana päin. Ajattelin tästä autokoulusta kirjottaa mielipide postauksen, jos vain kehtaan. 

Nyt parina päivänä oon käynyt töissä tekemässä parin päivän sijaisuuksia, Tänään taas uudelleen. Pääsen ihan yksin ajamaan Lapinlahdelle ekaa kertaa koskaan, joka jännittääkin hitusen. Ärsyttää, kun ei ole omaa autoa niin joutuu totuttelemaan melkein aina uuteen. Pitänee rueta etsimään autoa, tai kait se Riku on kokoajan etsiskellyt, mutta mieluista ei ole tullut tarjolle. Jospa sekin löytyisi pian.

 1-vuotis postaus on tulossa myöhemmin. Odottelen tässä uutta aikaa neuvolaan, joka peruuntui neukkutädin sairastelun vuoksi. Saa siihen samaan syssyyn sitten uudet mitat. Jos kovin pitkittyy niin tulen julkaisemaan sen jo aiemmin. Sen suuremmitta puheitta alan valmistautua iltavuoroon lähtöön. 

Hauskaa päivänjatkoa kaikille!

Emmin 1-vuotis syntymäpäivä

Huhhei! Nyt on viimeisetkin vieraat käyneet Emmin synttäreillä ja voi huokaista helpotuksesta stressaamisen olevan ohi. Vaikka kuinka itselleni lupasin, että en näistä sen kummemmin stressiä repisi, niin kyllä vain tuli stressattua. Vielä kun nämä synttärit tuli järjestettyä niin äkkiä ja oikeastaan aika kovalla kiireellä, niin tuntui ettei näistä tule mitään. Onneksi kuitenkin ihana äitini ja siskoni auttoi meitä järjestelyissä, suuren suuret kiitokset vaan heille!<3 Eipä olisi ilman heidän apujaan tullut tarjottavia pöytään, eikä aikakaan olis riittänyt siivoiluun, leipomiseen yms. 

Vieraita Emmin synttäreillä kävi riittämiin. Juhla päivänä huomattiin, että Rikun puoli suvusta ei olleetkaan saaneet kutsuja perille, joten he tulivat eri päivänä. Oma moka kun tekstareilla lähetettiin laiskuuttamme. Toisaalta oli ihan hyvä, että vieraat tuli parina päivänä. Meidän asunto ei kuitenkaan mikään tila ihme ole, joten istumapaikat loppui äkkiä ja kämppä muistutti lähinnä saunaa lämpönsä ansioista. Kyllä siinä sai hikeä pyyhkiä monet kerrat otsalta. Kuvia ensikertalaisena en älynnyt ottaa vieraista, joten niitä ei ole kuin pari.

Mulla oli ajatuksena tehdä terveellisemmät synttärit ja tarjota esim. hedelmävartaita ja muuta sen tapaista. Sitten tulinkin toiseen aatokseen ja ajattelin toteuttaa tämän idean sitten kun Emmi on isompi ja hänellä on kavereita. Vihannesjunat ja hedelmävartaat varmasti menevät kaupauksi sitten, kun on enemmän vieraita ja uskon, että myös lapset syö niitä haltioissaan. 

Tarjottavana oli siis täytekakkua, gluteenitonta kääretorttua, coktail-piirakoita, munavoita, kolmea eri sorttia keksejä, sipsejä, maissi naksuja, vaahtokarkkeja, kahvia ja mehua. Tarjottavat maistui paremmin kuin hyvin vieraille, eikä täytekakkukaan kovin kauaa jääkaapissa pyörinyt. Täytekakku oli tehty niin, että myös perheen pienimmät (ja tietysti Emmi) pystyi syömään sitä. Emmihän tykkäs kakusta niin paljon, että kun olin itse syömässä emmentaalin ja kahvin ääressä viimeistä palaa, hän tuli syliin ja päätti syödä äidin kakkupalasta puolet. Jouduin sitten livahtamaan vessan oven taakse piiloon, jotta sain syödä loput itse. Mä en oo oikeen koskaan välittänyt täytekakuista, mutta tämä täytekakku oli kyllä erinomaisen hyvää. Tästä suuret kiitokset äitille!<3

Ja sitten lahjoihin. Kuvista puuttuu meidän antama dublo boksi ja ne legot on ylläripylläri hautautuneet jonnekkin lelukorin uumeniin. Myöskin 50e seteli uupuu, mutta eiköhän jokainen tiedä minkä näköinen se mahtaa olla. Eikä nyt välttämättä ois näistäkään tarvinnut kuvia erikseen räpsiä, mutta haittaneeko tuo. Kollaasit ois ollu kivempia, mutta minkäs teet laiskuudelle.

Velour-housut ja pitkähihainen paita. 

 Kylpy leikkeihin muumipeikko, niiskuneiti ja pikkumyy (uupuu kuvasta koska se on jossain) joilla on oma pieni amme.

Tunika, legginsit ja huivi. 

"Palapeli". Tää on aika kammottava, kun aina itsekseen huutelee jos sattuu kävelemään esim. ohi. 

Pitkähihainen paita ja pöksyt. 

Kirja, jossa on semmosia jänniä juttuja. Tosi hienosti selitetty. *facepalm

Body ja kaksi hattua.

 Kaksi kappaletta lahjakortteja Prismaan (30e ja 50e) ja Brion kilpikonna.

Lahjat oli erittäin mieluisia ja Emmi tuntui tykkäävän kaikista. Myös lahjakortit tulee tarpeeseen, sillä Prismassa on laaja valikoima lasten vaatteita. Nyt etenkin ihana oli saada näitä, kun talvi tekee tuloaan ja täytyy rueta hankkimaan talvihaalareita yms. 

Kaikesta stressaamisesta huolimatta synttärit onnistuivat hyvin ja nyt voikin iloisena miettiä, että seuraavat on sitten vuoden päästä, hahah. Kiitos vieraille ihanista lahjoista ja auttajille auttamisesta!<3