Tämä toinen raskaus tuli myös yllätyksenä, mutta positiivisena sellaisena. Meillä oli sama fiilis, kuin aikoinaan Emmiä odotellessa. Tulee jos on tullakseena. Alkuun oli hiukan shokkimaiset ajatukset siitä kuinka tulevaisuudessa asiat tulee muuttumaan ja entä miten käy töiden. Enimmäkseen huolestuin siitä, kuinka uutinen otettaisiin työpaikalla jossa työnkuva on jokseenkin fyysistä. Ja kuinka porukat tulee suhtautumaan siitä, että perheemme kasvaa yhdellä. Entäs sitten asunnon hankinta ja kaikki muu. Alku "shokin" jälkeen ajatukset laantui ja nyt ollaan luottavaisin mielin innolla odottamassa tulevaa syksyä.
Ensmäinen neuvola oli tuttuun tapaan rv 10. Täyteltiin neuvolakorttia, tietokoneelle tietoja, vaihettiin kuulumisia tutun neuvolatädin kanssa, kuunneltiin sydänäänet ja vastailin kysymyksiin joita kysyttiin. Taas kerran sain pienimuotoisen saarnan siitä, kuinka usein minun tulisi syödä ja kuinka paljon. Otinkin neuvosta kopin ja nykyään syön vähän väliä. Kyllä varmaan töissäkin työkaverit kummastelee, kuinka paljon minä syön yhden vuoron aikana. Aamuvuoroissa ei kovin kerkeä jääkaapilla ramppaamaan, mutta aina kun kerkeää, niin tulee jotain tungettua suuhun!
Tässä raskaudessa vatsa on alkanut jo kasvamaan. Huippua nähdä, kuinka paljon se kerkeää kasvamaan syksyyn asti! Oon nyt viikoilla 13+6 ja välillä on tuntunut ihme hipaisuja vatsassa. En tiedä onko ne vauvan liikkeitä vai mitä, mutta ilmakuplia ei ainakaan. En kuitenkaan ala kiljahtelemaan riemusta, kun ei ole varmaa tietoa onko ne liikkeitä vai ei. En jotenkin usko, että vielä näillä viikoilla voisi tuntea liikkeitä. Oireina on mm. vatsan turvotus (varsinkin iltaisin), rintojen kasvu&kipeys, kahvi-pahoinvointi sillointällöin ja väsymys.
Loppuun perus kuulumiset:
Meille kuuluilee hyvää. Töitä riittää hyvin ja välillä tuntuu, että kotona käy vaan pyörähtämässä. Päivähoitojuttuihin tulossa pikku muutoksia (ehkä) ja muutto lähenee. Meillä on siis muutto uuteen asuntoon tuossa parin viikon päästä, eikä olla pakattu ollenkaan. Pahvilaatikotkin puuttuu. En malta oottaa, että päästään muuttamaan! Emmin unikoulun jälkeen ollaan nukuttu yöt sohvalla Rikun kanssa, koska Emmi nukkuu huomattavasti paremmin yksinään. Ootan jo sitä, että pääsee nukkumaan omaan sänkyyn<3 Selkä, lapaluunvälit, hartiat ja niskat kiittää ja kuittaa! Hirveesti aina tekis mieli kirjotella tänne kaikkea, mutta aika tahdo riittää. Jospa ensi listoilla olis enemmän vapaata ja aikaa, niin vois täälläkin pyörähdellä useammin kuin kerran kuussa. Tämmöstä on elämä vuorotyöläisenä jolla on perhe.
Ensmäinen neuvola oli tuttuun tapaan rv 10. Täyteltiin neuvolakorttia, tietokoneelle tietoja, vaihettiin kuulumisia tutun neuvolatädin kanssa, kuunneltiin sydänäänet ja vastailin kysymyksiin joita kysyttiin. Taas kerran sain pienimuotoisen saarnan siitä, kuinka usein minun tulisi syödä ja kuinka paljon. Otinkin neuvosta kopin ja nykyään syön vähän väliä. Kyllä varmaan töissäkin työkaverit kummastelee, kuinka paljon minä syön yhden vuoron aikana. Aamuvuoroissa ei kovin kerkeä jääkaapilla ramppaamaan, mutta aina kun kerkeää, niin tulee jotain tungettua suuhun!
Tässä raskaudessa vatsa on alkanut jo kasvamaan. Huippua nähdä, kuinka paljon se kerkeää kasvamaan syksyyn asti! Oon nyt viikoilla 13+6 ja välillä on tuntunut ihme hipaisuja vatsassa. En tiedä onko ne vauvan liikkeitä vai mitä, mutta ilmakuplia ei ainakaan. En kuitenkaan ala kiljahtelemaan riemusta, kun ei ole varmaa tietoa onko ne liikkeitä vai ei. En jotenkin usko, että vielä näillä viikoilla voisi tuntea liikkeitä. Oireina on mm. vatsan turvotus (varsinkin iltaisin), rintojen kasvu&kipeys, kahvi-pahoinvointi sillointällöin ja väsymys.
Loppuun perus kuulumiset:
Meille kuuluilee hyvää. Töitä riittää hyvin ja välillä tuntuu, että kotona käy vaan pyörähtämässä. Päivähoitojuttuihin tulossa pikku muutoksia (ehkä) ja muutto lähenee. Meillä on siis muutto uuteen asuntoon tuossa parin viikon päästä, eikä olla pakattu ollenkaan. Pahvilaatikotkin puuttuu. En malta oottaa, että päästään muuttamaan! Emmin unikoulun jälkeen ollaan nukuttu yöt sohvalla Rikun kanssa, koska Emmi nukkuu huomattavasti paremmin yksinään. Ootan jo sitä, että pääsee nukkumaan omaan sänkyyn<3 Selkä, lapaluunvälit, hartiat ja niskat kiittää ja kuittaa! Hirveesti aina tekis mieli kirjotella tänne kaikkea, mutta aika tahdo riittää. Jospa ensi listoilla olis enemmän vapaata ja aikaa, niin vois täälläkin pyörähdellä useammin kuin kerran kuussa. Tämmöstä on elämä vuorotyöläisenä jolla on perhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)