Raskaus aikana, etenkin loppuvaiheessa mä jännitin hirveen paljon sitä, millaseks meidän arki muuttuu uuden lapsen myötä. Nyt loppu kesästä nimittäin Emmin uhma nosti päätään ihan todenteolla. Välillä sai olla ihmeissään, miten niin pieni ihminen voi päästää niin paljon ääntä yhtäsoittoa miltei parin tunnin verran. Ajatus uhmaavasta taaperosta ja pienestä vauvasta suorastaan hirvitti, varsinkin kun tiesin että arki alkaa heti pyörimään. Riku kun ei voinut jäädä kotiin isyyslomalle koulun takia.
Nyt kun arkea on kulunut miltei kuukauden verran, niin voin huokasta todenteolla. Meidän arki kun on alkanut yllättävän hyvin ja luonnollisesti pyörimään. Tietty alkuun piti totutella ajatukseen, että mennään vauvan ehdoilla ja oli pakko antaa lupa lepäämiseen myös itselle. Tuli tehtyä helppoja ruokia jotka tarvitsi vain lämmittää mikrossa ja suihku reissut oli hyvin lyhyitä siltä varalta, jos vauva sattuisikin heräämään.
Päivärytmit ja rutiinit ovat pysyneet samoina. Tietty välillä ollaan joustettu esim. päiväunien ja ruokailujen suhteen tilanteiden mukaan. Kuitenkin ollaan koitettu pitää tuttua ja turvallista rytmiä yllä, ettei liikaa uusia asioita tapahdu samaan aikaan. Hyvin kuitenkin kaikki on lähtenyt käyntiin, vaikka lounaat ovatkin olleet niukkoja imetyksen takia ja kun yksinkertaisesti ei riitä kädet/aika kaikkeen.
Mutta miten Emmi on ottanut pikkusiskon vastaan, kun häntä ei voikkaan palauttaa takaisin sairaalaan? Hyvin. Erittäin hyvin. Emmi tykkää siskosta todella paljon. Sisko saa monet pusut ja halit isosiskoltaan päivän aikana. Vaipan vaihdoissa, kylvetyksissä ja oikeastaan ihan kaikessa halutaan olla apuna. Kovasti Emmi haluaisi ottaa siskon syliin ja joskus on meinannut ottaa syliinsä sitteristä. Kuitenkaan ei ole tässä onnistunut, onneksi. Myös leikkikaveria siskosta kaivattaisiin, mutta vielä hänestä ei siihen ole.
Mustasukkaisuus kohtauksia Emmillä meinasi olla ensalkuun. Syliin haluttiin samaan aikaan kuin vauva oli. Tissiäkin haluttiin ja välillä senkin päälle kiukuteltiin. Nyt ne kohtaukset ovat jääneet pois, jos ei isin syliä lasketa. *kopkop*
Vaikka pääosin meillä arki kulkeekin hyvin, niin silti ei uhma kohtauksilta ei vältytä. Välillä kiukutellaan ihan turhasta ja välillä tehdään tuhmuuksia eikä kieltoja kuunnella ollenkaan. Välillä äiti saa laskea miljoonaan ja purra hampaita yhteen, ettei vaan suusta pääse sammakoita. Sekin kun on helpommin sanottu kuin tehty.
Päivärytmit ja rutiinit ovat pysyneet samoina. Tietty välillä ollaan joustettu esim. päiväunien ja ruokailujen suhteen tilanteiden mukaan. Kuitenkin ollaan koitettu pitää tuttua ja turvallista rytmiä yllä, ettei liikaa uusia asioita tapahdu samaan aikaan. Hyvin kuitenkin kaikki on lähtenyt käyntiin, vaikka lounaat ovatkin olleet niukkoja imetyksen takia ja kun yksinkertaisesti ei riitä kädet/aika kaikkeen.
Mutta miten Emmi on ottanut pikkusiskon vastaan, kun häntä ei voikkaan palauttaa takaisin sairaalaan? Hyvin. Erittäin hyvin. Emmi tykkää siskosta todella paljon. Sisko saa monet pusut ja halit isosiskoltaan päivän aikana. Vaipan vaihdoissa, kylvetyksissä ja oikeastaan ihan kaikessa halutaan olla apuna. Kovasti Emmi haluaisi ottaa siskon syliin ja joskus on meinannut ottaa syliinsä sitteristä. Kuitenkaan ei ole tässä onnistunut, onneksi. Myös leikkikaveria siskosta kaivattaisiin, mutta vielä hänestä ei siihen ole.
Mustasukkaisuus kohtauksia Emmillä meinasi olla ensalkuun. Syliin haluttiin samaan aikaan kuin vauva oli. Tissiäkin haluttiin ja välillä senkin päälle kiukuteltiin. Nyt ne kohtaukset ovat jääneet pois, jos ei isin syliä lasketa. *kopkop*
Vaikka pääosin meillä arki kulkeekin hyvin, niin silti ei uhma kohtauksilta ei vältytä. Välillä kiukutellaan ihan turhasta ja välillä tehdään tuhmuuksia eikä kieltoja kuunnella ollenkaan. Välillä äiti saa laskea miljoonaan ja purra hampaita yhteen, ettei vaan suusta pääse sammakoita. Sekin kun on helpommin sanottu kuin tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)