Toisen lapsen synnyttyä toivottiin Rikun kanssa, että saisimme läheisiltä enemmän apua ja tukea lasten hoidossa. Toivottiin, että mummot ja ukit ottaisi Emmiä päiväksi hoitoon, jotta arki tuntuisi hiukan helpommalta. Toivon sitä edelleen.
Olen arkisin lasten kanssa yksin kotona. Vaikka Emmi osaakin olla nätisti ja hienosti leikkii yksinkin, niin silti välillä tuntuu ettei jaksaminen vaan riitä. Elma on alkanut nukkumaan päivisin todella pienissä pätkissä ja tuntuu välillä, ettei hän viihtyisi missään muualla kuin tissillä. Vaikka yleensä olen virkeä, niin tulee myös näitä päiviä kun tahtoisi vaan nukkua. Tuntuu, että silmäpussit painavat jo niin paljon, että silmätkin menee väkisin kiinni ja itkettää.
Kyllä me pärjätään ja kyllä mä jaksan. Joskus vaan toivoo, että joku soittaisi ja ehdottaisi, että lähtee Emmin kanssa vaikka ulos jotta minäkin saisin levätä. Emmi kun ei päikkäreitä enää nuku, niin ei sitäkään vähää saa levättyä.
Onhan tämä myös ihan omaa vikaani, sillä en pyydä apua. Oon vaan niin huono pyytämään apua, varsinkin jos on lapsista kyse. Haluan pärjätä itse. Myöskin ajatus Emmin yökyläilystä mietityttää. Entä jos hänelle tulee pahamieli, kun Elma jää kotiin äidin ja isin kanssa mutta hän menee yöksi esim. kumminsa luo? Ehkä mä vaan aattelen liian hankalasti tämänkin asian. Ehkä mä vaan vaadin itseltäni ja omalta jaksalmiseltani liikaa.
Olen arkisin lasten kanssa yksin kotona. Vaikka Emmi osaakin olla nätisti ja hienosti leikkii yksinkin, niin silti välillä tuntuu ettei jaksaminen vaan riitä. Elma on alkanut nukkumaan päivisin todella pienissä pätkissä ja tuntuu välillä, ettei hän viihtyisi missään muualla kuin tissillä. Vaikka yleensä olen virkeä, niin tulee myös näitä päiviä kun tahtoisi vaan nukkua. Tuntuu, että silmäpussit painavat jo niin paljon, että silmätkin menee väkisin kiinni ja itkettää.
Kyllä me pärjätään ja kyllä mä jaksan. Joskus vaan toivoo, että joku soittaisi ja ehdottaisi, että lähtee Emmin kanssa vaikka ulos jotta minäkin saisin levätä. Emmi kun ei päikkäreitä enää nuku, niin ei sitäkään vähää saa levättyä.
Onhan tämä myös ihan omaa vikaani, sillä en pyydä apua. Oon vaan niin huono pyytämään apua, varsinkin jos on lapsista kyse. Haluan pärjätä itse. Myöskin ajatus Emmin yökyläilystä mietityttää. Entä jos hänelle tulee pahamieli, kun Elma jää kotiin äidin ja isin kanssa mutta hän menee yöksi esim. kumminsa luo? Ehkä mä vaan aattelen liian hankalasti tämänkin asian. Ehkä mä vaan vaadin itseltäni ja omalta jaksalmiseltani liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)