Heihoi kaikki tutut ja tuntemattomat. Siitä on taas tovi vierähtäny, kun musta on tänne viimeks jotain kuulunu. Edelleen painotan sitä, että käyn töissä enkä vaan yksinkertaisesti jaksa avata illalla konetta kun Emmi menee nukkumaan. Toisinaan en edes kerkeä tekemään mitään kotona. En varsinkaan silloin jos on illasta aamuun meno. Siinä vaiheessa haen makkarista nopeesti vaatteet, laitan eväät valmiiks, syön ja rauhoitan mielen nukkumista varten. Usein nämä yöunet jää todella vähäisiksi ja voitte vaan kuvitella sen väsymyksen määrän työpäivän jälkeen. Enemmän päivittelen instagramia (pinjjapauliina) ja sillontällöin snapchattia (pinjjapauliinaa), jos nyt joku haluaa kuulla meistä enemmän.
Mä en tiedä onko mulla enää lukijoita olemassakaan. Itse tykkään lukea blogeja, joissa sisältö on muutakin kuin kuulumisten päivittämistä ja joita päivitetään enemmän. Mä nyt en kuitenkaan jaksa edes yrittää tihentää tätä postaamis tahtia, enkä rupea lupailemaan mitään. Paljon on ideoita mistä kirjottaa ja pariin otteeseen oon tullu rustaamaan luonnoksiin jotain laskujen maksun jälkeen. Loppujen lopuks ajatus pätkäsee keskenkaiken ja juttu loppuu kuin seinään. KOITAN kuitenkin kirjottella juttuja tänne. Pitää vaan saada se inspispiikki semmosena päivänä, jolloin aikaa ja jaksamista riittää jopa läppärin avaamiseen, hahah! Noh Ensiviikonloppuna 3 päivän vapaat, joten jospa niistä jonain päivänä liikenisi aikaa myös tännekkin. Silloin on kyll pakko laittaa meille vähän joulua, kun ei olla saatu aikaseks laitettua miltein yhtään joulujuttuja esille. Pari uutta valohärpäkettä ollaan ostettu ja varmasti tulen laittamaan kuvia tännekkin päin.
Mutta jotta tää nyt ei menis pelkästään itsensä puolustelemiseen, niin meille kuuluu oikein hyvää. Olen väsynyt, mutta onnellinen. Usein huomaan aamuvuorojen jälkeen kaipaavani sitä omaa aikaa, että sais nukkua tunnin tai pari päiväunia. Sitten kuitenkin revin itseni (Rikun voimin) sängystä ylös ja tehdään jotain arkisia juttuja yhdessä. Se on kivaa. Päivisin ikävöin näitä kahta ihan mielettömän paljon ja nämä muruset pyörii ajatuksissa koko päivän. Ja mikä ihana tunne se onkaan, kun palaat töistä rättiväsyneenä ja oma rakas lapsi kirjaimellisesti juoksee sinua vastaan nauraen ja halaa. I-HA-NAA!!<3
Vaikka kuinka väsyttää ja tuntuu, ettei aika riitä perheelle, niin olen onnellinen. Olen onnellinen siitä, että minulla on ihana perhe ja mies joka jaksaa olla kotona lapsen kanssa. Mihin päätyisinkään ilman näitä kahta?<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)