Lähdettiin Emmin kanssa torstaina lämpimien kesäpäivien viettoon Kiuruvedelle ukin luokse. Otettiin sisko ja hänen kisu kyytiin ja suunnattiin nokat kohti Kiuruvettä.
Ukkilassa on ihan huippu mukavaa olla, varsinkin kesällä. Emmi tykkää tajuttomasti pomppia ukin luona suojaverkollisella trampoliinilla, niin ajateltiin että miks ei lähdettäisi nyt. Oma rauha omalla pihalla. Voiko parempaa toivoa? Eikä muuten haittaa, vaikka pieni uhmakas tytöntyllerö saa turhasta itkukohtauksen, kun huutaa voi eikä kukaan mulkoile pahasti! Aa että.
Torstaina Emmi sai myös leikkikaverin pariksi tunniksi. Tosin, että leikit eivät meinanneet mustasukkaisuuden johdosta sujua kovin nätisti. Emmi nimittäin keräsi omat hiekkalelunsa omaan sankkoonsa ja kysyi "missä auto?". Jos toinen pääsi kummin syliin, oli Emminkin pakko päästä hänen syliin. Ja pallo. Se oli Emmin omaisuutta myös. Huvitti, kun ei Emmi ole ennen tehnyt noin. Käytiin kaverin ja hänen lapsensa kanssa puistoilemassa viime viikolla, niin Emmi antoi toisen lapsen leikkiä omilla hiekkaleluillaan ilman vastaväitteitä. Ehkä se johtuu siitä, että Emmi ei ole tottunut siihen, että ukkilassa on muita lapsia.
Tätitettävät tuli myös ukkilaan yökylään ja voi sitä ilon määrää mikä trampalta raikasi! Siellä he yhdessä juoksi trampoliinia kiekkaan, kikatteli ja teki temppuja. Tietysti katsottiin vieressä, ettei satu vahinkoa. Aamuisin nukuttiin pitkään ja heräiltiin hitaasti.
Meillä oli niin mukavaa, että unohdin kaikki huolet heti. En muistanutkaan koko raha-asioita tai muuta vastaavaa stressin aiheuttajaa. Yleensä ollaan ukkilassa kaksi yötä, mutta tällä kertaa oltiin kolme. Nuo kolme yötä meni nopeasti, mutta se kolmas taisi olla kuitenkin liikaa. Koti-ikävä yltyi niin suureksi, etten malttanut odottaa seuraavaa aamua ja sitä, että päästään kotiin. Kauhea ikävä oli Rikuakin! Nyt on ihana olla kotona<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)