Onnellinen mama

Viikonloppu meni jokseenkin erilaisissa merkeissä mitä yleensä. Emmille nousi kuume rokotteiden takia, joiden johdosta myös pe-la välinen yö meni miltei valvoessa. Tylleröisen jalat oli niin kipeät, että hän joutui nukkumaan koko yön selällään. Normaalisti Emmi pyörii kuin hyrrä nukkuessaan, mutta tälläkertaa hän havahtui itkemään, kun teki pienenkin liikkeen suuntaan tai toiseen.

Totta kai lauantaina paistoi aurinko miltei pilvettömältä taivaalta, kun me ei päästy ulkoilemaan. Tää on niin tätä. Lauantai meni nukkuessa päiväunia ja muutenkin sängyssä makoillessa, jos pikaista kauppa/apteekki reissua ja sängyn haku reissua ei lasketa. Niin ja ostettiin lauantaina "uusi" ja isompi jenkkisänky. Nyt mahdutaan paremmin nukkumaan ilman, että taistellaan kumman jalka saa olla missäkin kohtaa. Ja mikä parasta, enää ei tarvitse pelätä koko naapuruston (ja Emmin) heräävän siihen kun kääntää nitinati sängyssä kylkeä. Parhautta! Ja vaikka Emmillä kuumetta olikin, niin aamukankeuden jälkeen hän jaksoi silti höpötellä ja leikkiä. 

Sunnuntaille meillä oli kans suunnitelmia, mutta aamulla nukuttiin kaikki jopa puol 10 saakka jonka jälkeen aamujutut hoitukin rytinällä. Sittenpä taas kauppareissua heittämään, jonka jälkeen Emmi meni päiväunilleen. Tarkotus oli mennä varastoa siivoamaan ja sen jälkeen puistoilemaan kunhan Emmi heräsi päiväuniltaan, mutta mulle napsahti kuskin nakki. Ajelin Emmin ja siskon kanssa Kiuruvedelle ja takaisin. Siinäpä se päivä sitten menikin. En valita, sillä ihan mukavaa vaihtelua tasapaksuun ja tylsään arkeen. On välillä kivaa, että päivät menee rytinällä ohi ilman, että joutuu miettimään mitään sen kummemmin. 

Emmin hammaskiukkuilut eikun jatkuu vaan. Välillä ollaan niin hyvällä päällä, kun taas välillä märistään ihan turhista. Jospa ne tulis nopeasti ulos..
Mulla tosiaan alkoi tänään työt. Tarkoitus oli ensin olla vain pari päivää sijaisena, mutta sopimusta jatkettiinkin viikolla eteenpäin toisen hoitajan sairausloman vuoksi. Saattaa olla väärin iloita toisen sairausloman takia, mutta kyllä mulle työt aina kelpaa. Autostakaan ei tarvii se kummemmin stressiä repiä (vielä), sillä ihana isä lainaa autoonsa meille. Ajaminen tuntuu päivä päivältä kivemmalta, eikä sitä enää jännitä niin paljoa, Mä vielä tuumailen rohkenenko kirjottamaan sitä mielipidepostausta tuosta autokoulusta, sillä siitä ei jäänyt hyvä maku suuhun.. Let see. Mutta Greyn anatomia kutsuu. Huomenna ykkösvapaa ja työt jatkukoon.

Mahtavaa viikkoa kaikille!