Poskihammas on puskemassa läpi hitaasti, mutta varmasti. Näinä päivinä ei kiukutteluilta ja syömättömyydeltä säilytä. Jo vain. Emmi on tehnyt miltei kokonaan syömälakon. Mikään ruoka ei tunnu kelpaavan ja kaikki joutaa lattialle. Syöttötuolissa istutaan pieni hetki kiltisti syöden pari pientä murusta, kunnes alkaa armoton huuto ja seisomaan nouseminen. Näinä päivinä meillä kuluu ihan tuhottoman paljon maitoa, sillä mikään muu ei neidille tunnu kelpaavan. Öisinkin heräillään entistä useammin ja vaaditaan totta kai maitoa. Onneksi päivät kuluu muuten hyvällä tuulella ollessa, vaikka välillä kiukuttaakin. Ainut ruoka mikä tuntuu Emmille uppoavan on jäiset mustikat ja vadelmat. Meidän pakastin oli viikko sitten pullollaan marjoja, mutta arvatkaa vaan onko enää. Onneksemme mummun pakastimesta voi hakea lisää marjoja. Nämä marjat syödään kokonaan vain äidin sylissä syöden, tai sitten tepsutellaan ympäri olkkarin pöytää ja välillä pysähdytään mussuttamaan marjoja. Pakko tehdä kompromisseja, jotta meidän sirorakenteinen tyttö ei kuihdu silmien edessä.
Periaatteessa meille kuuluu pelkkää poskihampaiden tuloa ja välillä kyllä hyvääkin. Jospa se pirulainen älyäisi tulla nopeasti ulos. Huomenna päästään kuulemaan neuvolaan Emmin mittoja ja otetaan rokotus vastaan. Ensviikolle sain pariksi päiväksi töitä ja tänään tuli mun ajokortti postista. Ehkä mä pikkuhiljaa alan tajuamaan, että mulla on ajokortti. Hassua. Mikä omituisinta, mulla ei ollu kuin yks kuva jonka laittaa tähän postaukseen. Normaalisti on kamala valinnanvaikeus.
Mutta palaillaan huomenna neuvola juttuihin. Ajatus alko tökkimään.
Hyvää illan jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)