Ykkösvapaa

Ykkösvapaa vietetty lähinnä sohvalla koomaten, kaupassa rampaten ja kotia siivoten. Nyt sitä pikkuhiljaa alkaa tajuamaan kolmi-vuorotyön raskauden, kun on perhe ja koti hoidettavana töiden lisäksi. Töistä kun pääsee kotiin, on ihana olla hetki sohvalla ja maata. Aina ei tämäkään onnistu. Monesti kun kotiin tulen aamuvuorosta, me lähdetään suoraan kauppaan. Kaupan jälkeen on Emmin päiväuni aika (yleensä), jonka jälkeen minä rupean väsäämään meille ruokaa. Emmin herättyä syödään, leikitään ja vielä vähän leikitään. Sitten huomataankin kellon olevan jo kahdeksan ja on iltapalan aika.

 Eilis päivä mulla meni totaallisessa sumussa. Toissa yönä kun en nukkunut kuin kaksi tuntia johtuen siitä, ettei mun mieli kerkeä rauhoittumaan iltavuoron jälkeen. 

Iltavuorosta aamuvuoroon meno on ihan kamalaa. Oon niin huono rauhottumaan ja nukahtamaan iltavuoron jälkeen ja monesti se nukkumaan meno venähtääkin pitkälle yötä. Kun pääsee kotiin, niin ei malta rueta nukkumaan. Keskiviikko iltana erehdyin menemään sänkyyn jo 11 jälkeen, jossa sitten pyörinkin kuin pallo konsanaan sopivaa asentoa etsien. Mielessä jylläsi ajatukset töistä ja samalla stressasin nukahtamisesta. Viimeisen kerran katsoin kelloa 2 aikaan yöllä ja heräsin Emmin inisemiseen 4 aikaan. Sen jälkeen ei kunnolla nukuttukaan enää, kunnes nousinkin puol kuudelta kahvin keittoon. Onnekseni aamuvuoro meni melkein juostessa, joten paljoa en kerennyt väsymystä miettimään. Töistä oli ihana palata kotiin, kun pieni rakkaus tyttö hyppäsi suoraan isin sylistä minun syliin hymyissä suin. Sohvalla istui pitkään äitin sylissä, hieroskeli nenää minun nenää vasten ja antoi "pusuja" poskelle huulet painaen poskea vasten ja kielellä lipsutellen<3

Mua harmittaa niin paljon, kun ei keretä ulkoilemaan paljoa. Viikonloppu meni kuumeillessa ja nyt arki töissä ja päivät muuten vaan on niin täynnä kaikkea. Tuntuu, ettei aika riitä päivissä enää. Itseä ihan ärsyttää, että tunnen itteni niin huonoksi äidiksi tämmöisen asian kanssa. Tottahan se on, ettei sitä kaikkialle voi keretä saman päivän aikana. Viikonloppu menee töiden merkeissä, mutta pitää koittaa keretä ulkoilemaan töiden jälkeen! Ehkä mä saan anteeks tän ulkoilumattomuuden ja kiireyden. Ehkä tää vielä tasaantuu tästä joskus.