Maanantaina kävin neuvolassa. Tälläkertaa oma neuvolatäti oli lomalla, joten vastaanotossa oli sijainen. Jännitin hiukan, että minkälainen tämä sijainen mahtaa olla. Hän oli ihan mukava. Tämä neuvola kerta oli jokseenkin erilainen ja nopea. Yleensä mulla menee tunti neuvola käynneillä, mutta nyt meni n. 40 min. Yleensä käynneillä jutellaan muitakin kuin kuulumisia. Jokaisella käynnillä on oma kategoriansa ja aiheensa mistä jutellaan. Tällä kerralla kysyttiin kuulumiset/kysymykset ja sen jälkeen alettiin suoraan verenpaineen ja hemoglobiinin mittaukseen. Verenpaineet pysyneet hyvällä mallilla ja hemoglobiini myös. Lisärautaa voi ottaa jatkossa esim joka toinen päivä. Pakko myöntää, että multa on unohtunut tyystin vitamiinin ja raudan otto nyt kun oli helle päivät menossa. Ups.
Tuttuun tapaan mittauksien jälkeen mitattiin kohdun pituutta ja kuunneltiin sydänäänet. Neuvolatäti paineli aika ronskein ottein alapään suunnalta. Siinä vaiheessa meinas päästä itku. Syyksi hän kertoi vauvan oleskelevan jo niin matalalla, että kokeili onko hän jo laskeutunut. Siinä vaiheessa itselle nousi pala kurkkuun. Paniikissa mietin, että ei hitto joko se synnytys on oikeesti lähenemässä. Loppujen lopuksi vauva ei ole vielä laskeutunut, mutta hän hengailee matalalla. Sydänääniä täti ei meinannut ensin löytää, kun sekotti ne minun sykkeisiin. Tämä sallittakoon hälle, en nimittäin varmaan tunnistaisi kummat äänet on kumman.
Kyselin teillekkin kertomistani menkkajomotus tuntemuksistani, että mitä ne ovat ja mistä johtuu? Vastaukseksi sain sen, että ne ovat ilmeisestikkin supistuksia jotka tuntuvat selän puolella vaikka maha ei kovettuisikaan. Olen huomannut näiden kipeiden supistuksien lisääntyneen. Joskus maha kovettuu, joskus taas ei. Joskus koskee ihan kunnolla, joskus taas perus kovetteluja. Minulla itselläni on semmoinen fiilis, että tämä neiti ei mahassa asusta laskettuunaikaan asti. Jospa hän jaksaisi asua yksiössään lähemmäs täysiaikaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)