Tänään on se päivä, kun marssitaan Kysiin ja pyydetään käynnistystä. Jännitys on huipussaan, jonka johdosta tulikin herättyä viideltä aamulla, enkä sen jälkeen pahemmin unta saanut. Mielessä vilisee kysymyksiä ja voitte vaan kuvitella minkälaisia kauhu ajatuksia oon mieleeni maalaillut.
Entä jos eivät ala käynnistämään viikonlopun takia? Entä jos vauvalla ei olekkaan kaikki hyvin ja minun olisi pitänyt mennä näytille jo ajat sitten? Entä jos se meneekin siihen sektioon? Entä jos synnytys ei vaan lähde käyntiin ja joudun kärvistelemään vielä monta päivää? Entä jos käynnistetään, mutta synnytyksen käynnistymiseen kuluu päiviä? Entä jos antaavat tabletit kouraan, passittaavat takaisin kotiin, enkä kerkeä synnyttämään Kysiin? Ennen kaikkea päässä vilisee kysymys, johon tuskin saan koskaan vastausta. Miksi toinen raskaus on mennyt näin pitkälle, että se joudutaan käynnistämään? Onko vika minussa? Yleensähän se on ensmäinen synnytys, joka käynnistetään.
Jännittää, pelottaa ja ahdistaa. Toisaalta odotuttaa ja olen innoissani. Minä vain toivon niin paljon, että vauva syntyisi tänään. Että saataisiin pikkusisko syliin tänä iltana ja päästäisiin vihdoin ja viimein vauvakuplaan.
Rakas pieni, ole kiltti ja tule tänään<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)