Jälleen kerran päästiin todistamaan se, että 9kk menee nopeasti. Laskettuaika on nimittäin tänään. On hiukan pettynyt olo, kun ei oltukaan oikeassa Rikun kanssa, että vauva syntyisi ennen laskettua. Olisin nimittäin ollut jo pari viikkoa sitten valmis luopumaan tästä mahasta ja tapaamaan minityypin. Hän vain ei näytä olevan valmis luopumaan yksiöstään. Ainakaan toistaiseksi.
Viikko sitten sunnuntaina käytiin yötä vasten Kyssillä liikehälyytyksessä. En ollut koko päivänä tuntenut vauvan liikkeitä ollenkaan, eikä liikelaskenta tuottanut tulosta useista yrityksistä ja imellyksien syönnistä huolimatta. Käytiin varmuuden vuoksi kuuntelemassa käyrillä sydänäänet ja varmistettiin, että mini on kunnossa. Heti käyrille päästyä vauva virkosi ja potki oikein olan takaa. Kätilö ultrasi lopuksi, että vauva on pää alaspäin ja minulta otti pissinäytteen, kun verenpaineet oli niin korkealla. Päästiin kuitenkin lähtemään kotiin, sillä näyte oli puhdas. Tulin vaan sen jälkeen miettineeksi, että miten hitossa tulen jaksamaan olla sairaalassa jos siellä pitää olla kaks yötä. Se pari tuntia mitkä oltiin Kuopion reissulla, oli tuskaa, sillä ikävä Emmiä oli valtava. Itketti ja ahdisti.
Keskiviikkona mulla olikin sitten viimeinen neuvolakäynti. Taas kerran pääsi samainen neuvolatäti sanomaan, että viimeistään 15 pvä syyskuuta tulisi hakeutua synnärille, jos ei ennen sitä ole vauva syntynyt. Jo vain. Yliajalle tämä näyttää menevän, mutta toivon koko sydämestäni, että ei tarvitsisi käynnistää! Toisaalta en kyllä jaksa uskoa, että käynnistykseen jouduttaisiin, sillä supistuksia tulee ihan urakalla. Mä nyt koitan rentoutua tän loppuajan ja "nauttia" viimeisistä ajoista raskaana olossa. Odotan minin saapuvan perjantaina, jos muiden sanaan on uskominen. Monet ovat nimittäin väittäneet sisarusten syntyvän useinmiten samoilla viikoilla, tai ainakin lähekkäin. Let see.
Mutta omat verenpaineet, pissat ja vauvan sydänäänet ok. Vauva hiukan laskeutunut alemmaksi.
No mitenkäs sitten ne omat fiilikset? No turhauttaa, väsyttää, vituttaa, ahistaa, masentaa, mutta toisaalta taas kaikki on hyvin. Tukalaolo on läsnä 24/7, mutta siihenkin on keretty jo tottua. Mielelläni luovun tästä mahasta. Yöt tulee juostua pissillä ja monesti tulee herättyä siihen, kun supistelee kivuliaasti kera menkkakipujen. Joinakin kertoina saa kunnolla haukkoa happea ja puristaa patjan reunaa, mutta vielä ollaan ehyenä. Jos ajallisesti saisin itse päättää milloin vauva syntyy, niin perjantai aamu kuulostaisi erittäin hyvältä. Rikulla on nimittäin ensviikko pitkää päivää koulussa (perjantai vp), joten hän ei kerkeisi kauheana apuna olemaan kotona. Mutta tulee kun on tullakseen ja vaikka tulisi keskellä viikkoa, niin ei haittaa yhtään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)