Emmi on kuin ilmetty kaksonen Rikun kanssa. Hänessä ja Rikussa on niin paljon samaa näköä, ettei siitä voi erehtyä onko Emmi hänen lapsi vai ei. Emmi on myös perinyt Rikulta pitkät ripset, joka on ihan hyvä vaan. Emmillä on myös niin samanlainen hymy, kuin Rikullakin. Hämmästelin Emmin ensinmäistä hymyä, kuinka se onkaan niin samanlainen Rikun kanssa. Ihan on isänsä tyttö!
Musta jotenkin näyttää siltä, että tyttö ei ole lainkaan mun näköinen tai perinyt multa paljoa ulkonäköä. Paitsi näemmä Emmille on tekemässä tummanruskeita silmiä. Ne vaan on vielä aika hämäävät, sillä jossain valossa näyttävät sinivihreiltä ja jossain valossa taas tummanruskeilta. Silmänympärykset ovat myös samantyyliset kuin minulla. Vitsailtiin tuossa, että toivottavasti lapsemme ei peri yhtä pakenevaa hiusrajaa, mikä Rikulla taas on omiaan, hah!
Luonteenpiirteistään Emmi on perinyt multa ainakin tempperamenttisuuden. Rikulta taas ainakin kärsimättömyyden ja sosiaalisuuden.
Nera ja Emmi tulevat hyvin toimeen. Nera siis tuli meille toisesta perheestä viime keväänä. Siinä perheessä hän tottui olemaan pienten lasten kanssa. Muistan kun tultiin tänne pieni kirppu mukana turvakaukalossa, Nera ei meinannut edes tajuta koko kääröä. Hän olikin kyllä silloin niin pieni, ettei Nera tajunnut sen olevan oikea ihminen. Alkuaikoina ei Neraa päästetty Emmin lähelle melkeen ollenkaan, vaikka hän tykkääkin lapsista. Ollaan varauksellisia, eikä haluta ottaa riskiä minkään suhteen.
Nyt Emmin ollessa isompi, ollaan kyllä annettu Neran tulla lähelle. Hän käykin itse aina haistelemassa Emmiä ja nuolaisemassa joko kädestä tai päälaelta. Kuitenkin siinä aina pitää myös olla varauksellinen, sillä Nerpu on kunnon sylikoira, ja mielellään aina änkäytyy syliin tai kainaloon kuonollaan. Lattialla monesti Emmin kanssa viltin päällä köllöttäessä tai puuhamatolla ollessa Nera joskus tulee siihen viereen katsomaan mitä tehdään. Kaiken kaikkiaan Nera on kuitenkin hyväksynyt Emmin, ei ole mustasukkainen tai mitään hänestä tai kenestäkään muutenkaan niinkuin jotkut vieraat meillä aina pelkäävät. Saa nähdä millainen kaksikko näistä sitten Emmin ollessa isompi tulee. Vaikka he tulevat toimeen, ei silti kuitenkaan jätetä Emmiä koiran kanssa yksin huoneeseen. Varsinkaan lattialle.
Ajatuksena oli tähänkin postaukseen laittaa kuvia musta ja Rikusta vauvakuvat, mutta en jaksa odottaa/odotuttaa enää tän kauempaa. Mutta nyt..
Hyvää sunnuntaita kaikille!
Musta jotenkin näyttää siltä, että tyttö ei ole lainkaan mun näköinen tai perinyt multa paljoa ulkonäköä. Paitsi näemmä Emmille on tekemässä tummanruskeita silmiä. Ne vaan on vielä aika hämäävät, sillä jossain valossa näyttävät sinivihreiltä ja jossain valossa taas tummanruskeilta. Silmänympärykset ovat myös samantyyliset kuin minulla. Vitsailtiin tuossa, että toivottavasti lapsemme ei peri yhtä pakenevaa hiusrajaa, mikä Rikulla taas on omiaan, hah!
Luonteenpiirteistään Emmi on perinyt multa ainakin tempperamenttisuuden. Rikulta taas ainakin kärsimättömyyden ja sosiaalisuuden.
Nyt Emmin ollessa isompi, ollaan kyllä annettu Neran tulla lähelle. Hän käykin itse aina haistelemassa Emmiä ja nuolaisemassa joko kädestä tai päälaelta. Kuitenkin siinä aina pitää myös olla varauksellinen, sillä Nerpu on kunnon sylikoira, ja mielellään aina änkäytyy syliin tai kainaloon kuonollaan. Lattialla monesti Emmin kanssa viltin päällä köllöttäessä tai puuhamatolla ollessa Nera joskus tulee siihen viereen katsomaan mitä tehdään. Kaiken kaikkiaan Nera on kuitenkin hyväksynyt Emmin, ei ole mustasukkainen tai mitään hänestä tai kenestäkään muutenkaan niinkuin jotkut vieraat meillä aina pelkäävät. Saa nähdä millainen kaksikko näistä sitten Emmin ollessa isompi tulee. Vaikka he tulevat toimeen, ei silti kuitenkaan jätetä Emmiä koiran kanssa yksin huoneeseen. Varsinkaan lattialle.
Ajatuksena oli tähänkin postaukseen laittaa kuvia musta ja Rikusta vauvakuvat, mutta en jaksa odottaa/odotuttaa enää tän kauempaa. Mutta nyt..
Hyvää sunnuntaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)