Oon rustaillu nuita toivepostauksia ja unohtanu täysin kuulumisten kirjottamisen. Hups. Tekemistä on muutenki riittäny, enkä oo kerenny postailemaan tänne.
Meille ei mitään ihmeempiä kuuluile. Itkuisuus on vähentyny huomattavasti *kopkop*. Viime viikolla laitoin neuvolatädin kanssa viestiä, että epäilen Kirpulla olevan refluksi. Lueskelin nimittäin refluksista netistä ja ne oireet passas ku nenä päähän tämän tytön käytökseen. Neuvolatäti oli sitä mieltä lääkärin kera, että se ei ole sitä. Noh, jospa ovat oikeassa.
Käytiin Rikun kanssa ostamassa Cuplaton -tippoja. En tiiä johtuuko itkuisuuden väheneminen nuista tipoista vaiko ei. Hirmu vaikea vaan antaa joskus niitä Kirpulle kun toinen itkee ja on levoton nälän takia ja mun pitää lypsää rinnasta muutama tilkka maitoa lusikalle, että voin antaa ne 4 tippaa Kirpulle. Voisivat farmaseutit suunnitella hiukan paremman lääkkeen tähän imettäväisille. Tän takia oonki välillä jättäny kokonaan koko tippojen annon. Ei kehtaa toista syyttä suotta huudattaa. Toivottavasti itkuisuus on nyt jäänyt jäädäkseen ja voidaan taas olla ihania ja iloisia. Aamut ainakin lähtee tosi ihanasti ja hyvin liikkeelle, kun Kirppu suurine silmineen hymyilee ja höpöttelee äitin kanssa. Voi pieni rakkaus.
Kastajaiset lähestyy ja niihin on enää viisi yötä. Mä vaan jo haaveilen täällä, että koko juhlat olis jo ohi. Ei tarviis miettiä mitä sanoo tai keksiä peitetarinoita jos vahingossa tytön nimen lipsauttaa. Muutenkin ahistaa koko juhlat, koska ollaan tavallaan keskipisteenä niissä vaikka Kirpun ensinmäiset juhlathan ne on. En oo koskaan tykänny olla keskipisteenä, enkä tykkää siitä vieläkään. Sekin jo valmiiksi ärsyttää, että jos ihmiset tulee jakelemaan kasvatuskeinoja ja arvostelemaan esim. Missä asennossa imetät jne. Mikään ei oo niin rasittavaa kuin se, että joku puuttuu sun asioihin ja kasvatustapoihin.
Ihana aatella, että viikon päästä voin huokasta, kun kastajaiset on ohi. Kamala stressi ollu päällä kokoajan ja mietityttää kaikki imettämis asiat. Ainiin tosiaan, mekkoki pitäs valita tai ostaa. Ja hiukset leikkuuttaa ja värjyyttää. Noh, jospa kerkee tehä kaiken ennen sitä. Mä ku oon tämmönen matti myöhänen, etten tajua näitä asioita tehä ajoissa. Hiusten kohdalla ajattelin kunnolla repästä ja tehdä kunnon muutoksen tähän tylsään hiustyyliin. Tosin se nyt riippuu siitä, että uskallanko heittäytyä. Riku ainakin hirveenä kannustaa siihen, että leikkuuttaisin tietynlaiset hiukset. Saa nähdä. Riippunee nyt paljolti siitä, että rupeaako sisko leikkaamaan vai ei.
Mutta tosiaan, mitään kummosia ei tänne kuulu. Ollaan vaunuiltu niin perheen voimin kuin myös ystävän ja hänen vauvansa kanssa. Edelleen yritän tyttöä totutella nukkumaan omaan sänkyyn. Pikku hiljaa hyvä tulee. Öisin kehtuuttaa rueta taistelemaan, mutta pakko se ois. Yöt kuitenkin tulee nukuttua suhteellisen hyvin nyt. Mun vaan pitäs itteeni ottaa niskasta kiinni ja rueta aiemmin nukkumaan jos Kirppukin rauhottuu. Kyllä mä siihen vielä joskus opin.
Toivepostauksia siis on edelleen luvassa ja otan niitä myös vastaankin.
Ihanaa uutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)