Neuvola lääkäri ja jälkitarkastus

Meillä oli tänään aamulla neuvola-lääkäri aika. 

Päivä lähti turhankin kiireesti käyntiin, sillä minä unipeikko torkuttelin pitkälle yli 8 kelloa. Ups. Enpähän kerenny aamukahvia hörppäämään kunnolla ja meenas jäädä itteniki pukeminen liiankin viime tippaan. Noh, tästähän taas opitaan että pitää rueta valmistautumaan lähtöön rutkasti aiemmin!

Neuvolassa ollessa ensinmäiset kymmenen (?) minuuttia Kirppu nukkui ja oli tyytyväinen. Hyväntuulisuus vaihtui tosi nopeesti kun ruettiin tyttöä riisumaan ja täti teki tutkimukset. Kuka nyt ilkosillaan haluais keikistellä, kylmähän siinä tulee! Painoa tytöllä on tällähetkellä 3860g ja pituutta 53,5cm. Meidän pieni tyttö kasvaa huimaa vauhtia. 

 Yritettiin kysellä itkuisuudesta, että mistä se johtuu ja mikä avuksi. Mitään suoraa vastausta ei siihen saatu, mutta täytynee lähteä huomenna apteekkiin etsimään tippoja, jotka ehkäisee ilman pääsyä ruoan yhteydessä mahaan (olikohan se noin?). Pakko kokeilla jokaiset konstit ja tavat mitä vaan löytyy! Koliikkia tämä kuitenkaan ei ole, sillä neuvolatädin mukaan itkukohtaukset alkavat koliikkivauvoilla aina illalla nukkumaan mentäessä.

 Kertokaa ihmeessä kokemuksia ja vinkkejä jos vaan löytyy! 

Itkuisuus jatkui jatkumistaan ja päästiinkin odotushuoneeseen taas oottelemaan lääkärille pääsyä. On muuten tosi ahistavaa olla itkevän lapsen kanssa julkisilla paikoilla. Tuntuu, että kaikki tuijottaa ja miettii mielessään että tuo varmaan tappaa lapsensa kun se itkee niin paljon. Hei haloo järjenjättiläiset, lapset itkee ja se on normaalia! Kirppu itki sen takia, koska hänellä jäi aamulla syönti kesken kun nukahti kesken kaiken tissille.

Lääkärille päästyämme neuvolantäti ja lastenlääkäri ihmetteli Kirpun nopeasti kasvanutta päätä. Siinä sitten tutkiskelivat samalla kun tyttö itki suoraahuutoa. Loppujen lopuksi lääkäri ei osannu sanoo onko kyseessä jotain vakavampaakin ja lähti etsimään toista lääkäriä apuun. Voitte vaan kuvitella kuinka suuri huoli mulle kerkes kasvaa ja purin kieltä etten ite romahda itkuun. Muutaman kyyneleen siinä itseasiassa päästinkin, mutta onneks sain hillittyä itteni, huh.
Toinen lääkäri tuli ja totesi pään olevan normaali. Arveli, että synnytyksen yhteydessä pää on antanut periksi ja nyt se on palautunut normaaliksi. Huokastiin Rikun kanssa helpotuksesta, mutta kyllä mulla silti on jotenkin arveluttava olo. En voi väittää etteikö mielessä ois nyt koko päivän pyöriny että entä jos ne ei huomannu jotain ja tyttö itkee sen takia niin paljon? Tekis mieli tännekkin avautua ja kertoo mielipiteeni kyseisestä lastenlääkäristä jolle mentiin, mutta olen hiljaa enkä sano mitään. Päätään tyttö kääntelee ja kannattelee jonkunverran, vaikka lääkäri olikin erimieltä. Kirppu ei nimittäin ruennut hänen kanssaan yhteistyöhön, kun itki niin paljon. Joka tapauksessa, meidän tyttömme voi hyvin. Kertoisin mielelläni mitä neuvolakortissa lukee, mutta enpä saa tuosta söherryksestä selvää.

Niin ja olihan mulla eilen jälkitarkastus! Se vasta oliki kokemus. Pakko kertoo tää jokseenkin huvittava kohta, jossa multa otettiin hemoglobiini. Ensin napsautetaan ihoon reikä ja sitten kun se pistäminen on jo tehty niin sanotaan "Ja nyt nipistää hieman." joo nipisti jo. Jokatapauksessa menen ensiviikon torstaina lääkärille ultrauttamaan munasarjat, sillä ne oli arat painellessa. Jospa vaan ei mitään vakavaa olis. 

 En kehtaa arvostella tänne jos kyseiset henkilöt sattuu vaikka joskus lukemaan tän, mutta sitä mä vaan mietin että mistä Iisalmen kunta noita terveydenhoitajia/kätilöitä/lääkäreitä oikeen löytää? Huhhuh.