Arki, autokoulu ja Työt.

Maanantaina tuli kaksi vuotta siitä, kun Riku polvistui Tampereella Särkänniemessä minun eteeni. Ollaan siis oltu kaks vuotta kihloissa. Käytiin sunnuntaina syömässä Rossossa kihlajaispäivän kunniaksi, sillä maanantaina olin töissä. Ensin suunnitelmissa oli, että oltaisiin menty Chapliniin syömään, mutta sitten iski pakokauhu ja mentiin Rossoon. Ei olla mitään hienohelma ihmisiä ja jätettiin menemättä Chapliniin ihan vaan sen takia, ettei tiedetty pitääkö ruoka tilata tiskiltä vai mennä suoraan pöytään istumaan. Pieni, mutta silti niin iso juttu. Ei siinä, Rossossa oli taas kerran hyvät ruoat ja hyvä palvelu, vaikka jouduttiin ruokia odottelemaan.

Kävin tosiaan maanantaina töissä, jonka jälkeen olikin kaks päivää vapaata. Tiistaina oli tarkoitus mennä Kuopioon autokoulun kanssa ajamaan liukasrata ja sen lisäks olis pitänyt ajella myös kaupungissa. Nukuin ma-ti välisen yön niin huonosti, että en uskaltanut hypätä auton rattiin. Se Kuopion reissu siis peruuntui, mutta onneksi Iisalmessa voi ajaa liukkaan radan myös. Vapaa päivät meni muuten ihan kotona ollessa ja päiväunia nukkuessa. Eilen oli myös kaks ajotuntia peräkkäin, jotka hiukan uuvutti. Autokoulu on muutenkin jo loppusuoralla ja 24.8 on inssi. Pitäkää peukkuja, että saan sen kortin silloin.

Yöt meillä nukutaan tunnin tai enintään parin tunnin pätkissä. Emmi on nukkunut taas todella huonosti yönsä, enkä tiedä enää mikä auttais. Edelleenkään ei millekkään muulle kuin maidolle rauhoituta. Liekkö hampaiden tulo kaivertaa ikeniä vai onko joku muu syynä. Silti alkaa pikku hiljaa pätkittäiset yöunet näkymään ja ennen kaikkea tuntumaan päivisin. Tästä asiasta jaksan valittaa vaikka loputtomiin.

Näin yöllä unta, että menin sairaalaan mahakivun takia. Sairaalassa paljastui, että olen viimeisilläni raskaana ja synnytys oli käynnistynyt. Paniikissa mietin miten ihmeessä jaksan hoitaa pientä vauvaa, kun Emmikin on niin pieni, eikä nuku kunnolla öisin. Vauva, joka oli syntymässä oli poika ja painoarvio oli 5kg. Pyysin sektiota, mutta kätilöt eivät suostuneet siihen. Rupesin pusertamaan poikaa ulos ja lopuksi heräsin Emmin höpöttelyyn. Se uni oli niin todenmukainen ja oikeesti aika painajainen. Vauva ei olisi vielä tervetullut tähän perheeseen. Onneksi se oli vain uni!

Emmin synttärit lähestyy pikkuhiljaa, kuvaus päivä, mekko ja suunnittelut vielä tekemättä. Onneks synttäreihin on vielä pari viikkoa aikaa. Voisi pikku hiljaa rueta suunnittelemaan synttäri tarjoilua. Vielä kun tietäisi kuinka paljon porukkaa synttäreille on tulossa. Stressiä en ihme ja kumma ole vielä päässyt repimään, mutta eiköhän sitä tule stressailtua lähempänä juhlapäivää. 

Pakko pahotella postaus taukoja. Aina vaan ei teksti tai ajatukset kulje.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille! ..siis jos en tule kirjottelemaan viikonloppuna :D