sunnuntai 7. elokuuta 2016

Vuodatus kannustus.

Emmi on nukkunut todella huonosti. Hän ei oo missään vaiheessa nukkunu kunnolla koko yötä, mutta nykyään uni on painosanalla paljon hauraampaa. Yöt nukutaan todella pienissä pätkissä. Nukutaan vähintään tunti kerralla ja sitten herätään. Kun herätään, niin silloin itketään kovalta ja korkealta. Kun äiti koittaa rauhoitella silitellen ja hyssytellen, se ei tepsi. Seuraavaksi äiti koittaa josko pelkästään tuttipullosta juotettu vesi helpottaisi pienen unipeikon oloa, sekään ei auta. Yksi ja varma vaihtoehto on ihmeellinen aine nimeltää maito. Maito. Mitä tekisimmekään ilman sinua?



Tavallaan oon tottunu tähän yöheräilyyn, koska tätä on jatkunut kohta vuoden ajan. Univelkaa on hitokseen liikaa, mutta silti pusketaan päivät touhuten ja kotia huoltaen. Nyt kun oon töissä, on tullut mietittyä oonko sittenkin haukannut liian suuren palan kakusta kerralla ja etenkin liian äkkiä? Olisko sittenkin pitänyt odottaa se puolvuotta tai vuosi, ennenkuin lähden tekemään täysiä listoja. Odottaa siihen hetkeen, kun Emmi oppii nukkumaan kunnon unia ja joka ikinen hammas on tullu läpi kaivertelemasta ikeniä. 


Sanon nyt suoraan, että joskus todella väsyneenä öisin toivon, että lapsissa olis se pieni punainen pitkula on/off -nappi. Toivon, että lapsen sais sammutettua yön ajaksi, jotta edes joskus saisin nukkua kunnon yöunet. Se, että heräät vuoden ajan joka yö monta kertaa pienin välein on uuvuttavaa. Se, että lapsi herää heti kun itse saat vihdoin ja viimein unen päästä kiinni. Alkuyöt menee useesti sängyssä pyörien ja stressaten Emmin heräämistä. Sitten jos on itsellä vielä huolia taikka sitten muuta stressaamisen arvoista, niin onpa hyvä kombo. 


Kaikesta tästä väsymyksestä ja työssä käymisen "syyllisyydestä" huolimatta mä pidän itseäni vahvana. Olen vahva, kun jaksan hoitaa kodin, lapsen, ruoat, huolehtia asioista ja perheestä muutenkin. Olen vahva, kun jaksan lähteä vähemmän virkeänä aamuvuoroon painamaan pitkää päivää parin tunnin yöunilla. Olen vahva, kun jaksan. Ja mitä töissä käymiseen tulee, en koe itseäni huonoksi äidiksi. Mielestäni olen hyvä äiti, koska tienaan meidän perheelle rahaa, jotta laskujen maksamisen jälkeen jää rahaa ruokaan. Jotta pystytään edes maksamaan laskut pois. Jotta voidaan hankkia jotain kivaa joko kotiin, itsellemme tai Emmille. Vaikka kuinka töissä käyn ja tulen kotiin, silti hoidan kotia, Emmiä, teen ruoat ym. Minä olen vahva. Minä olen hyvä äiti. 


Kiitos ja anteeks tästä vuodatuksesta. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan asiallisesti! :)