Täällä taas.

Mä en muista milloin viimeks oon kirjottanu postauksen. En muista edes sitä, milloin viimeks oon avannut tietokoneen tai saatika sitten bloggerin. Hups. Blogi on miltei unohtunut kokonaan, eikä kyllä jaksaminenkaan ole riittänyt postailemiseen asti. Työt, perhe ja koti vie suurimman osan päivistä ja niin myös voimista. Suokaa anteeksi. Nyt kuitenkin koitan herätellä postaus intoa takaisin ja kirjoittaa edes pari kertaa viikossa. Aina ei sekään onnistu, mutta pyritään siihen. 

Mä tosiaan oon ollu nyt kolme viikkoa töissä. Työvuorot on ollu miltei pelkkää aamuvuoroa, joten voitte vaan kuvitella kuinka paljon mulla on univelkaa takana. Emmi kun ei tosiaan edelleenkään nuku kokonaisia öitä, vaan herää sen pari kertaa yössä. Aamuvuorojen jälkeen on semmonen kooma olo, että tuntuu ettei jaksa valvoa. Aikaiset aamut ei oo mun juttu. 

Autokoulu kans häämöttää loppuaan ja inssi on viikon päästä. Mielestäni oon kehittynyt paljon ja osaan ajaa. Ainoa vaan, että ahistaa kanssa kulkijat ja mäkilähdöt, varsinkin jos on valot mäen päällä. No mutta jospa mäkin sen kortin saan.

Käytiin tän viikon alussa pari yötä koira vahtina Lapinlahdella Rikun äidin luona. Emmi tykkäsi hirmuisesti hoitaa koiraa, eikä koirakaan ollut moksiskaan pienestä uteliaasta tytöstämme. Muuten parin päivän reissu onnistui hyvin, mutta nukkumaan rupeamiset oli täysi katastrofi! Emmi ei rauhoittunut ollenkaan nukkumaan matkasänkyyn, vaan hän nukkui meidän keskessä. Onneksi siellä oli isompi sänky, niin mahduttiin kaikki kolme nukkumaan. En tiedä vaikuttiko tämä reissu Emmin suhtautumiseen omassa sängyssä nukkumiseen, mutta nykyään hän ei millään haluaisi nukkua omassa sängyssäänkään. Heti alkaa armoton huuto, kun tytön laittaa sänkyyn. Hän bongahtaa heti seisomaan ja aloittaa itkemisen, kun näkee äidin tai isän lähtevän pois huoneesta. Hän vain huutaa ja rauhoittuu pelkästää syliin. Maito tai tutti ei kelpaa, vaan pelkästään syli. 

 Parina yönä hän on nukahtanut syliin, josta ollaan siirretty hänet nukkumaan sänkyyn. Tästä kuitenkin haluaisin luopua, ettei tyttönen opi liian hyvälle. Alkaa vaan keinot loppumaan kesken, kun ei toista viitsi huudattaakkaan. Se huuto ei nimittäin ole semmoista normaalia itkua, vaan kauhumaista huutoa. Nyt jos jollakulla lukijalla on kokemusta tästä ja antaa vinkkejä kuinka totuttaa lapsi taas omaan sänkyyn, niin niitä otetaan vastaan!<3

Eilen mulla oli viimeinen työvuoro tällä listalla ja me vietiin Emmi ekaa kertaa yökylään ukkilaan. Hyvin on ukkilassa viihtynyt ja yönsä nukkunut, vaikka aluksi pelättiin hänen huutavan kuin hyeena äidin ja isän perään. Saatiin eilen siivottua rauhassa, käytyä kaupassa rauhassa ja saunoa rauhassa. On niin hassua, kun kämppä on ihan hiljainen. Niin tyhjä olo jotenkin. Ihana kuitenkin tietää, että Emmin voi vastaisuudessakin antaa ukkilaan yökylään kun tietää hänen viihtyvän ja pärjäävän siellä. Mutta tiedättekö mikä tässä oli kaikkein parasta? No se, että mä sain nukkua yöni ilman heräilyä ja nukuin melkein 12 aamulla!!! Ihanaa<3 En muista milloin viimeks oisin nukkunu pitkään aamulla. Untahan olis riittäny pidempäänkin, mutta pakko oli herätä "aiemmin". Ihana Riku toi aamukahvinkin sänkyyn.

Emmin synttäri juhlat on huomenna, jonne pitäisikin leipoa pari juttua ja suunnitella niitä lisää. Vielä hiukan siistimistä edessä, mutta onneks on vielä tämä päivä aikaa. Tuli hiukan kiire synttäri suunnitelmissa, kun en pahemmin oo suunnitellu mitä siellä tarjottaisiin. Sitten kun en tiiä ollenkaan ketä kaikkia sinne on tulossa vai tuleeko ketään. No mutta jospa ne onnistuu. 

Pahoittelen nyt tätä blogissa ollutta hiljaista kautta. Koitan pitää tämän kuitenkin elossa!

Hassun hauskaa viikonloppua kaikille! Me lähetään nyt hakemaan tyttö takaisin kotiin.