Emmi 1v

Vuosi meni tajuttoman nopeasti, enkä vieläkään meinaa käsittää, että meidän "vauva" on vuoden! Älytöntä miten paljon hän on kehittynyt näinkin lyhyessä ajassa. Jokaisen asian on opetellut ihan alusta alkaen ja vielä on opittavaa. Uusia sanoja meidän pikku papupadalta löytyy yllinkyllin ja taas sai töistä tullessa huomata hänen oppineen pari uutta sanaa. Ne ovat hauva, kukkuu ja nam. Joskus kuulostaa, että hän osaisi monia muitakin sanoja, kun ne tulee niin samankuuloisesti. Vaikka hän ei paljoa osaa puhua ihan "oikeaa" kieltä, niin ette uskokkaan kuinka hän puhuu vauvakieltä. Kokoajan kuuluu höpötystä ja kikatusta, oli hän sitten unissaan tai valveilla. 

1-vuotis neuvola oli meillä eilen. Pitkästä aikaa kuulumisia vaihdeltiin ja kun meiltä kysyttiin, että mitä kaikkea Emmi on oppinut muutaman kuukauden aikana, niin katkes muisti. Tyttönen kehittyy päivä päivältä jollain tapaa, eikä ihan oikeesti muista kaikkea. Vielä kun kaikki kävelyt, istumiset, kiipeilyt sun muut on jo opittu, niin eihän niitä muita meenaakkaan muistaa.
Neuvolassa keskusteltiin unikouluista, taas vaihteeks. Vielä ei olla tultu päätökseen mitä lähdettäisiin kokeilemaan ensmäiseks. Voisin itseasiassa kirjoittaa tästäkin postauksen jollain aikaa. Painoa Emmillä on 8kg ja pituutta 73,8cm. Just käyrillä kasvaa. Kaks rokotusta saatiin myös. Kolmas eli uusin otetaan myöhemmin, kun sirolla typykällämme ei rasvakudosta löydy oikeastaan muualta kuin reisistä.
Neuvolakortissa lukee näin; Veikeä 1-vuotias neiti! Elämään iloa ja naurua kuuluu. Kävelee hienosti tuetta. Dublo legot leikkeihin kuuluu. Juttelee ja riemusta kiljuu. Rokotteita sai.

Emmi tykkää todella paljon kuunnella musiikkia. Meillä aina yleensä soi radio Suomipop tai NRJ, kun siivoillaan tai tehdään ruokaa. Siinä samalla sitten otetaan pari(kymmentä) tanssi askelta ja jorataan pää pyörälle. Emmihän siis on totta kai menossa mukana, yleensä jopa aloittajana. Lempikappale tällähetkellä on JVG - Hehkuu. Emmi tykkää hirveän paljon koirista! Nyt kun mummun luona saatiin tutustuttaa Emmiä koiraan, niin voi että niitä on ihanaa rapsutella. Komenteleminen, tempperamentti, osottelu, vilkutus, nauru, itku jne ovat osa arkea edelleen. Ne tuskin katoaa milloinkaan. Paljon ollaan uusia ilmeitä opittu ja mm. äidin lautaselta koitetaan varastaa ruoat. Hampaita on tullut ja on tulossa, joka aiheuttaa kiukkuilua. Hienosti kävellään jo pitkiäkin matkoja ihan ilman tukea, mutta silti yleensä tarvitaan esim. sormi tai paidan helma henkiseksi tueksi. Meillä edelleen ruokaillaan sormin, vaikka hienosti viedään lusikka/haarukka suuhun valmiiksi täytettynä. Mikäpä kiire sitä vielä olisikaan. En oo varma onko tässä nyt kaikkea, mutta haittaneeko tuo. Meillä ei enää ole vauvaa, meillä on taapero.