Sunnuntaina töihin mennessä työkaveri kyseli millä kuulla oon nyt. Enhän mä oo kerenny ajattelemaan kuukausia, vaan oon laskeskellut viikkoja. Kertoessani olevani viikolla 18, laskettiin yhdessä minun olevan kohta viidennellä kuulla. Lievä paniikki iski vasten kasvoja, kun tajusin että reilu 4kk ja piippana on täällä. Mihin tämä aika onkaan taas mennyt?! Jos Emmin raskaus meni nopeasti, niin kuinka nopeasti tämä toinen raskaus sitten menee. Päivät, tai oikeastaan viikot vaan vilisee silmissä ja kohta sitä ollaan synnärillä pusertamassa vauvaa ulos masusta.
Puuuuuh. Ennenkuin sitä aletaan edes miettimään, niin höpötellään ensin raskaudesta.
Raskaus on mennyt hyvin ja tasaisesti. Huonovointisuutta ei ole, eikä kahvikaan enää okseta. Aamulla saattaa laattaa lentää, jos erehtyy juomaan liian aikaisin aamulla vettä. Siihen se minun onnekseni sitten jääkin. Raskaushimoina on olleet perus herkuista herkkusieni/pekoni/juusto "rullat", jääkaappi kylmä grillimakkara, nuudeli ja pekoni. Vähän päivästä riippuen tekee mieli jos jonkinmoista ruokaa, mutta se nyt ei tavallisesta poikkea juuri ollenkaan.
Töitä oon jaksanut tehdä ja jaksan edelleen. Työrintamalla tulossa ehken suurempiakin muutoksia, mutta niistä sitten lisää kun on niiden aika. Hormoonit heittelee tunteita laidasta laitaan ja fiilis heittelee sen mukaan. Väsymystähän mulla on aina ollut, mutta alkupäässä raskautta oisin voinut nukahtaa istueltaan minne vaan. Syön tai noh, ainakin koitan syödä terveellisesti (krhm) ja useammin. Töissä ollessa tulee vähä väliä napattua jotain suuhun, ettei heikotus iske. Välillä jos on liikaa vauhtia päällä, tuntuu pikku supistusta vatsassa, mutta se menee yhtä nopeasti ohi kuin tuleekin. Siks oonkin koittanut tehdä työt hitaammalla temmolla, enkä nostele yksin jos ei ole pakko.
Onneksi töissä ymmärtäävät ja ovat ottaneet raskaus uutisen todella hyvin vastaan!<3
Rv18
Pienen pieniä liikkeitä oon tuntenut jo viikoilta 16-17 asti. Sain tästä varmistuksia aina päivittäin, kun piippana heilui masussa minun maatessa selällään. Monet hennot hipasut antaa päivittäin ja kyllä huomaa niiden vahvistuvan ajan myötä. Eilen illalla sohvalla köllöttäessä olin tuntea liikkeet myös kädellä vatsan päältä, mutta liekkö sitten totta kun tunnen liikkeet jokatapauksessa itse. Täytynee ensi kerralla ottaa isin käsi masun päälle, kun jumpat alkaa.
Masu jatkaa kasvamistaan ja huomaa vaatteiden jo pienentyneen. Jo vain. Tänään käytiin kirppari kierrokset vetämässä siskon ja äidin kanssa mammavaatteiden toivossa. Kirppareilta ei löytynyt, mutta H&M pelasti. En siis Emmiä odottaessa ostanut kuin yhdet äippäfarkut, joita en tykkää pitää. Ne valuu inhottavasti kävellessä. Tänään ostin pari paitaa ja legginsit.
Mulla oli tarkotus ottaa jo alkuvaiheessa enemmän masukuvia, jotta on jotain joohn verrata. Se jäikin sitten ajatuksen pohjalle, sillä enhän minä niitä muistanut ottaa. Toisaalta onhan mulla tässä pari kuvaa aiemmalta ajalta kuin viimeksi, sillä viimeks masukuvien ottaminen alkoi puolenvälin jälkeen. Mutta aina ei voi onnistua.
Puuuuuh. Ennenkuin sitä aletaan edes miettimään, niin höpötellään ensin raskaudesta.
Rv16
Raskaus on mennyt hyvin ja tasaisesti. Huonovointisuutta ei ole, eikä kahvikaan enää okseta. Aamulla saattaa laattaa lentää, jos erehtyy juomaan liian aikaisin aamulla vettä. Siihen se minun onnekseni sitten jääkin. Raskaushimoina on olleet perus herkuista herkkusieni/pekoni/juusto "rullat", jääkaappi kylmä grillimakkara, nuudeli ja pekoni. Vähän päivästä riippuen tekee mieli jos jonkinmoista ruokaa, mutta se nyt ei tavallisesta poikkea juuri ollenkaan.
Töitä oon jaksanut tehdä ja jaksan edelleen. Työrintamalla tulossa ehken suurempiakin muutoksia, mutta niistä sitten lisää kun on niiden aika. Hormoonit heittelee tunteita laidasta laitaan ja fiilis heittelee sen mukaan. Väsymystähän mulla on aina ollut, mutta alkupäässä raskautta oisin voinut nukahtaa istueltaan minne vaan. Syön tai noh, ainakin koitan syödä terveellisesti (krhm) ja useammin. Töissä ollessa tulee vähä väliä napattua jotain suuhun, ettei heikotus iske. Välillä jos on liikaa vauhtia päällä, tuntuu pikku supistusta vatsassa, mutta se menee yhtä nopeasti ohi kuin tuleekin. Siks oonkin koittanut tehdä työt hitaammalla temmolla, enkä nostele yksin jos ei ole pakko.
Onneksi töissä ymmärtäävät ja ovat ottaneet raskaus uutisen todella hyvin vastaan!<3
Pienen pieniä liikkeitä oon tuntenut jo viikoilta 16-17 asti. Sain tästä varmistuksia aina päivittäin, kun piippana heilui masussa minun maatessa selällään. Monet hennot hipasut antaa päivittäin ja kyllä huomaa niiden vahvistuvan ajan myötä. Eilen illalla sohvalla köllöttäessä olin tuntea liikkeet myös kädellä vatsan päältä, mutta liekkö sitten totta kun tunnen liikkeet jokatapauksessa itse. Täytynee ensi kerralla ottaa isin käsi masun päälle, kun jumpat alkaa.
Masu jatkaa kasvamistaan ja huomaa vaatteiden jo pienentyneen. Jo vain. Tänään käytiin kirppari kierrokset vetämässä siskon ja äidin kanssa mammavaatteiden toivossa. Kirppareilta ei löytynyt, mutta H&M pelasti. En siis Emmiä odottaessa ostanut kuin yhdet äippäfarkut, joita en tykkää pitää. Ne valuu inhottavasti kävellessä. Tänään ostin pari paitaa ja legginsit.
Mulla oli tarkotus ottaa jo alkuvaiheessa enemmän masukuvia, jotta on jotain joohn verrata. Se jäikin sitten ajatuksen pohjalle, sillä enhän minä niitä muistanut ottaa. Toisaalta onhan mulla tässä pari kuvaa aiemmalta ajalta kuin viimeksi, sillä viimeks masukuvien ottaminen alkoi puolenvälin jälkeen. Mutta aina ei voi onnistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)