Huono äiti

Olen potenut lähiaikoina huonoa omatuntoa monestakin asiasta. Olen potenut huonoa omatuntoa mm. siitä, kun en ole jaksanut tehdä ruokaa taikka panostaa aamu-,väli- ja iltapaloihin. Tällähetkellä tai itseasiassa aiemminkin olen tuntenut itseni huonoksi äidiksi käymällä töissä. 

Lähihoitajan työ on kolmivuorotyötä. Tähän mennessä olen tehnyt vain yhden yövuoron, mutta kyllä tuo aamu - ilta systeemi vie aikaa samalla tapaa. Emmi on isin kanssa kotona, kun äiti käy töissä. Äiti tekee pahimmillaan 6 päivän putkia ykkösvapaalla, jonka väliin ei mahdu paljoa aikaa perheelle. Jos 6 päivän putkessa on pari aamuvuoroa, ei niiden jälkeen jaksa panostaa kotiin tai perheeseen. Siivous jää puolitiehen tai sitten ei siivota ollenkaan. Ruoat ei mistään maailman terveellisimmistä päästä ole ja joskus tehdään eines-ruokia. Jos tiedän, että listalla on tulossa pari iltavuoroa putkeen, pyrin tekemään pitkäkestoisen laatikkoruoan jotta ei tarvitse tukeutua eines-ruokaan. Aina tämäkään ei onnistu, sillä joskus haluaa hetken levätä ennen töihin menoa. Sittenpä sitä syödään kaikkea valmisruokaa, jotka ei loppujen lopuksi hyväksi ole.

Entäs sitten se aika perheelle? Missä välissä vietät aikaa perheen kanssa, kun olet uupunut pitkästä työpäivästä ja työputkesta? Pakko myöntää, että joskus kun on ollut pitkä työputki jonka välissä on ollut ykkösvapaa, olen vienyt Emmin hoitoon jotta saan nukkua univelat pois ja kerätä uutta puhtia arjen pyörittämiseen. Kamalaa. Kuka tekee niin? Minä. Väsynyt, raskaana oleva äiti. 

Nyt kun olen ollut kaksi viikkoa työttömänä kotona pitkästä aikaa (pari vuoroa kyllä kävin tekemässä, mutta niitä ei lasketa), tuntuu etten olisi ollut lainkaan Emmin kanssa. Toki ollaan koottu torneja dubloilla ja ulkoiltu sen minkä kuumeelta ja huonolta säältä ollaan saatu. Ollaan piirrelty paperille kuvia, ollaan siivottu yhdessä, ollaan tehty ruokaa yhdessä ja käytiin ukkilassakin pikku reissu. Silti tuntuu, ettei se riitä. Kaikki kaverisuhteet tuntuu olevan suorastaan tuhoon tuomittuja, kun aika ei riitä näkemiseen. Hyvä kun kerkeää yhteyttäkään pitämään WhatsAppin välityksellä.

Työt jatkuu taas kuukaudella eteenpäin ja olen iloinen siitä. Silti musta tuntuu tosi p*skalta sisimmissäni, koska tiedän sen olevan pois perhe-ajasta. Tuntuu, että jään kaikesta paitsi käymällä töissä. Vaikka vuorot näyttivät olleen järkeviä, eikä pahemmin tainnut olla ykkösvapaita, niin silti tunnen itseni huonoksi äidiksi. Vaikka teen töitä sen takia, että me pärjätään taloudellisesti ja rakastan työtäni, niin silti olen huono äiti koska käyn töissä.