Eilen tuli viikko 38 täyteen. Meillä ollaan siis täysaikaisia ja nyt saa luvan kanssa tulla milloin vain pois. Tuntuu vaan siltä, että tuo meidän masuasukkimme viihtyy turhankin hyvin tuolla yksiössään. Omat fiilikset raskauden suhteen te varmaan tiedätte. Oon jaksanut valittaa tänne monet kerrat siitä, kuinka haluaisin jo synnyttämään ja kuinka tukala olo on. Olisin jo niin valmis synnyttämään ja hoitamaan vauvaa. Parina aamuna oon vitsillä googlaillu synnytyksen käynnistämisen poppakonsteja. Niitä tuskin edes testailen, sillä mistä niistäkään varmaksi tietää. Eiköhän tuo lähde käynnistymään sitten kun sen aika on.
Eilen nukkumaan mennessä uni ei tullut millään. Vauva myllersi mahassa tajuttoman levottomasti, eikä tän takia antanut mulle rauhaa nukkua ollenkaan. Jotta unet pysyi paremmin loitolla, otti osansa myös kivuliaat ja napakat supistukset, nivusten/alamahan poltot ja kohdunsuun vihlonta. Yhdessä vaiheessa iski sen verran paniikki, että äkkiä pakkasin kassiin vauvalle vaatetta ja itselle otin varavaatteet myös esille. Mutta kuinkas ollakkaan. Eihän se synnytys lähtenyt käyntiin. Paljon mieluummin valvoisin vauvan kanssa, kuin turhien kipeiden supistusten ja levottomien jalkojen kanssa. Muutoin olo on ihan hyvä. Välillä kiukuttaa urakalla ja niinä päivinä mietin, miten ihmeessä Riku jaksaa kahtoo mun kiukuttelua. Saattaa olla, että aamulla oon hyvällä mielin, mutta yhenäkkiä mieli muuttuu mustaksi ja kaikki ottaa päähän ahkerasti. Silloin kiukutellaan ja tiuskitaan kaikesta läsnäolijoille. Toivotaan, että vauva syntyy piakkoin tai että ei menisi ainakaan yliajalle. Se olisi ehkä pahinta näillä fiiliksillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)