"Hyvää maanantaita kaikille! Ihana päivä tänään. Aurinko paistaa ja linnut laulaa! Elämä on ihanaa!"
Joo. Alotetaas alusta.
Tänään on maanantai. Se kaikista vihatuin päivä viikosta. Tänään mulla ei ole hyvä päivä. Tai ainakaan aamu ei ollu. Tää mun "huono onni" alko jo aamuyöstä. Nukahin joskus 12 pintaan illalla ja heräsin sitten muutaman tunnin päästä kun uni loppu kirjaimellisesti kesken. Yht'äkkiä havahduin siihen kun tuijotan kattoon ja mietin kaikkee maan ja taivaan väliltä.
Siinä Rikun kanssa pari tuntia höpöteltyä olinkin nukahtanu, kunnes heräsin taas kesken unien aikaseen aamulla. (Okei, ei ehkä klo 9 oo kaikille aikanen aamu, mutta mulle on) Yritin saaha unta, kunnes menetin totaallisesti hermot ja päätin nousta aamukahvin keittoon.
Mua ärsyttää! Mua ärsyttää niiiiiiiiin paljon! Mä päätin just, että kun me muutetaan seuraavan kerran, niin se kämppä ei tule sijaitsemaan kerrostalossa. Mulle nimittäin riitti tää kerrostalo elämä, ja se että en saa perhana nukuttua "jostain kumman syystä". Nukun nykyään muutenki tosi huonosti ja herään pieniinki kolahduksiin, niin hieman jos ärsyttää. Muistakkaan millon viimeks oisin nukkunu kunnon yöunet.
En halua ketään estää elämästä, mutta välillä vaan tuntuu, että tahallaan mölytään niin kovaa että varmana koko kerrostalo herää. Joko kävellään bootsit/korkkarit jalassa ympäri asuntoo laminaatti lattialla tai sitten tömistellään kuin joku sotanorsu ja raahataan jotain hemmetin penkkiä mukana ympäri asuntoo. Tekis mieli kirota, mutta jätän sanomatta.
Terveisiä naapureille jos ootte mun blogiin eksyny ja luette tätä tällähetkellä! Oon väsyny, äkänen ja hormoonimyrsky jyllää.
Hahah! Tänään väsyneenä ja nälkäisenä rupesin väsäämään lämppäreitä. Mun tuurilla totta kai ketsuppi oli loppunu. Viskasin tyhjän ketsuppi purkin takasin pöydälle ja marssin sohvan nurkkaan itkemään. Ihania nämä raskaushormoonit. Onneksi pelastava enkeli Riku tuli ja kävi ostamassa ketsuppia niin sain ruokaa. :D
Tänään mulla alko äitiysloma. Aika hyvin, kun eilen kävin töissä. Kyllä mä aattelin ottaa sijaisuuksia vastaan viikonloppuisin, jos niitä on tarjolla ja jos kykenen. Rahaa ei koskaan voi olla liikaa, ainakaan meillä. Sossun tuki sunmuut kelan rahat ei riitä mihinkään. Oishan se muutenki luksusta elää "leveemmin".
Jotenkin hassua aatella, että oon nyt virallisesti lomalla enkä työtön. Ei tää tunnu millään tapaa erilaisemmalta, mitä viime kuukausikaan. Tietty tää nyt poikkee silleen, että rupeen saamaan äitiyspäivärahaa eikä tartte tehä hakemuksia.
Tälle viimeiselle hurjalle 5 viikolle on semmoset suunnitelmat, että meikä nukkuu ja lepää. Otan ihan rennosti ja yritän olla ressaamatta mistään. Nukun nyt niin paljon kun pystyn, vaikka sitten päivällä jos ei muuten. Tulevalle keskiviikolla on eri suunnitelmat, sillä sillon suuntaamme nokat kohti Kuopioo. Ostetaan viimeset tavarat, eikä tarvii niistäkään sitten enää ressiä repiä. Can't wait!
Ajatus pätkii, joten ehkä ihan hyvä lopettaa tämänkertainen postaus tähän.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)