Muutosten vuosi

Yleensä kaikki tekee tän vuosi -postauksen vuoden vaihteen lähellä, mutta aattelin olla erilainen nuori ja tehdä sen nyt. Ihan vaan sen takia, kun on tullu tajuttua tässä viime päivien aikana kuinka paljon tää vuosi on mua ja mun elämääni muuttanu. Parempaan suuntaan tietty. 

Muutettiin Rikun kanssa saman katon alle. No joo, sinänsä mitään isoo muutosta ei tullu kun tuli 24/7 vietettyä aikaa yhessä, mutta silti. Onhan se nyt iso askel suhteessa kuitenkin, kun muutetaan yhteen ja kaikki on yhteistä. Muutenkin ollaan hitsauduttu enemmän yhteen.

 Mentiin elokuun 1. päivänä kihloihin Rikun kanssa. Kihloihin meno nyt ei sinänsä parisuhdetta muuttanu. Kyllä mä ilman sormuksiakin tiiän että haluun ja tuun aina olemaan Rikun kanssa. Kihlaus nyt vielä varmisti senkin, että myös Riku haluaa olla mun kanssa nyt ja aina. Lupaus avioliittoon. Katsellaan niitä häitä sitten muutamien vuosien päästä.

Raskaus. Tietty nyt raskaus elämää muuttaa suuntaan tai toiseen. Oli se päätös sitten mikä tahansa, niin se tulee aina seuraamaan tulevaisuudessa. Niinkuin jo oon kertonu, niin tää tuli täysin puun takaa, vaikka oltiinki mietitty ja juteltu tästä aiheesta ennen positiivista testiä. 

Mummon kuolema. Mummo oli pitkään jo hyvin sairas ja menehtyi Tammikuun alussa leukemiaan. Vaikka läheinen olis kuinka sairas tahansa, niin ei sitä vaan tajua, että siihen saattaa menehtyä. Tietty tää oli kova paikka ja itkin muutaman päivän ajan silmät päästäni. Mutta nyt mummo voi olla rauhassa ilman kipuja. <3

Himon äkillinen kuolema. Koira, josta tuli nopeassa ajassa tosi tärkee ja rakas. Ei kuolemaan koskaan voi etukäteen valmistautua. Pahaltahan se aina tuntuu. Riku joutui tekemään vaikean päätöksen, mutta valitsi oikein. Nyt ei tarvii Himpankaan enää kärsiä. <3

Ammattiin valmistuminen. Niinkuin jo tiesittekin, valmistuin nyt keväällä lähihoitajaksi. Nyt siis ei tarvii enää palata koulunpenkille. Jollakin hassulla tavalla tulee aikuismaisempi olo, kun aattelee että mulla on ammatti. Hahah. Eihän se aikuisuus nyt pelkästään ammatilla tuu, mutta kuitenkin.

Tän vuoden aikana oon tutustunu uusiin ihmisiin. Sekin jo itsessään on aika "iso juttu" mulle, sillä oon tosi ujo ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Voin jopa sanoo, että oon ylpee itestäni. Hahah!

Oon muuttunu mun luonteeltani ja olemukseltani myös aika huimasti. Oon aikuismaisempi ja muutenki paljon järkevämpi, mitä vuosi sitten. Ennen tuli mietittyä mitä muut aattelee, mutta nykyään mulle on se ja sama mitä musta aatellaan. Oon paljon onnellisempi nyt, mitä vuosi sitten. En tarkota, että elämä ois ollu ihan kakkaa vuosi sittenkään.
En tiiä onko raskaus tässä se syy, miks oon muuttunu paljon. Hah, Rikulle eilen ihmettelin ääneen miten oon muuttunu vuoden sisällä. Tokas vaan "Niin oot ja parempaan suuntaan vaan kokoajan!" Tietty itkuraivopuuskauksia ei näihin lasketa, sillä se johtuu pelkästään näistä hormooneista!

Siinä nyt oli jotain. Ei kuulosta varmaan mitenkään isoille jutuille. Mulle nää on. En kaipaa menneisyyttä. En millään tapaa. Oon onnellinen just tässä ja just nyt. Ei mun elämä aina mitään ruusuilla tanssimista oo, mutta kelläpä ois? Silti kaikki on parasta just nyt, enkä vaihtas mitään pois vaikka voisin!