Jos eilen heräsin naapureiden voihkintaan, niin arvatkaapa mihin tänä aamuna heräsin. Heräsin siihen, kun tää koko kerrostalo kirjaimellisesti tärisi. Kunnon jyrryytys vaan kuulu ja kuuluu edelleen. Hassulta tuntu sängyssä maata, kun kaikki täris sikana. Riku on niin sikee uninen niin eihän se mitään ees hoksannu, niinku ei eilenkään. Lievästi sanottuna epäreilua nuo tuon unenlahjat. Kaipa se jonkunnäkönen tärinä kuuluu asiaan, kun asfalttia tekeevät parkkipaikka-alueelle.
Tänään oli neuvola ja lääkäriaika heti siihen perään. Puolisentuntia kerettiin neuvolatädin kanssa höpötellä synnytykseen liittyvistä asioista, ennen kuin piti kiiruhtaa lääkärin vastaanotolle. Oon kyllä niin ilonen siitä, että meille sattu mukava ja osaava neuvolatäti! Häneltä kehtaa kysyä kinkkisetkin kysymykset ja uskalletaan Rikun kanssa heittää meidän tyhmää läppää, kun hän on myös huumorintajuinen.
Sinänsä paljoa ei keretty valitettavasti jutella synnytyksestä, joka hieman jäi harmittamaan. Viime kerralla me kyllä juteltiin synnytyksestä jo jonkun verran, mutta kyllähän niitä kysymyksiä aina mielessä pyörii.
Lääkäriajalla otettiin streptokokkinäyteet, kyseli muutamat kysymykset ja ultras vauvan mitat ja sen miten päin se siellä on. Pääalaspäinhän se siellä lökötteli ja oli pikkusen kuulema jo kiinnittynyt, mutta ei paljoa. Sano siro vauvan olevan, mutta mitään sataprosenttista varmuuttahan mitoista ei voi sanoa. Kaikki oli hyvin ja oli kehittyny käyrien mukaan. Kuvaa ei saatu.
Tänään sitä taas tajus että ei hitto, kohtahan sitä pitäs olla valmis synnyttämään. Pelottaa, jännittää, itkettää ja hullulla tavalla jopa odotuttaa tuleva koitos. Meinasin rueta itkemään neuvolassa, kun juteltiin synnytykseen lähdöstä, sen jälkeen olevista kotikäynneistä sunmuista. Pidin itteni kuitenkin kasassa, enkä itkeny. Hahhaa!
Tähän lopuks isken kuvan Iisalmen Sanomien sarjakuvasta. Naurettiin Rikun kanssa tälle odotushuoneessa. Eilisestä Kuopion reissusta kerron myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)