Raskausmahan ihmetys

*Warning* Kirjoitus sisältää mielipiteeni postausta koskevaan aiheeseen. 

On jännä huomata ihmisten reaktiot, kun ne näkee mun mahan. Jotkut katsoo hymyillen. Jotkut vaan vilkasee nopeasti hälläväliä ilmeellä. Jotkut jäävät mollottamaan kuin ei ois ennen ihmistä saatika sitten raskausmahaa nähnytkään. Jotkut katsovat ilmeellä, joka kertoo heidän ajattelevan että olen lapsi vielä itsekkin.

No joo, myönnetään. Kyllä itsekkin joskus saatoin hämmästellä, jos näin todella nuoren näköisen tytön olevan raskaana. Tästä siis on monen monta vuotta aikaa. Nykyään tuo ei taida olla mikään uusi juttu, jos 16-vuotias olisikin raskaana. Välillä tuntuu, että teiniraskaus on joku muotijuttu jota kaikki ihannoi ja haluaa. Kaikki kun eivät vaan ymmärrä, kuinka suuri asia se lapsi on ja kuinka paljon se tuo vastuuta.

Ihmettelenki sitä, että miks jotkut ihmiset kahtoo ihmeissään mua ja mun mahaa? En mielestäni näytä miltään pikkulapselta/teiniltä. (Elkee loukkaantuko) Vaikka olisinki parivuotta nuorempi, vaikka ihan alaikäinen niin tarkottaako se välttämättä sitä että en pitäis lapsestani huolta? Miks kaikilla on se ennakko käsitys heti ensinmäisenä? Vaikka 40-vuotias nainen sais lapsen, niin yhtä hyvin hänkin vois olla tuuliviiri, joka jättää lapsensa heitteille. Ei ne nuoret nyt aina niitä pahiksia oo. 

Jotenkin tuntuu, että ihmiset lajittelee "sen oikean" lasten saanti iän jonnekkin 25-30 vuotiaille. On se tuleva vanhempi sitten 15-vuotias tai vaikka 30-vuotias, niin silti voi olla hyvä taikka sitten huono vanhempi. Uskon kuitenkin, että jokainen on niin hyvä äiti/isä kuin vain voi olla. Jokainen arvostaa eriasioita ja pitää eriasioita tärkeinä. Kenelläkään ei oo oikeutta haukkua tai tulla haukutuksi huonoksi vanhemmaksi. 

Mun mielestä paras ikä lapsen saamiselle kuitenkin on 20-vuotiaasta eteenpäin. Sillon jaksaa tehä kaikkee ja on mahdollisesti myös elänyt sen nuoruuden huumanki pois alta. Mä itse oon ainaki eläny nuoruuteni jo pois alta. Ei mua huvita mitkään tappiin asti kestävät baari-illat, baarien jälkeiset jatkot, festarielämä, joka viikonloppuinen kaljottelu kavereiden kanssa ja monen päivän kestokänni. Mä oon saanu elää jo ne ajat. Niistä on jääny paljon muistoja. Niin hyviä kuin huonojakin. Ne on ollu todella opettavaisia, enkä mä niistä mitään pois vaihtais. Ne on kasvattanu musta tän ihmisen mikä oon nyt, opettanu mikä kannattaa ja mikä ei. 

Koulussa ollessani mun raskaus mahaa ei vielä näkynyt. Se tuli esiin viimeisen työssäoppimisen aikana, joka oli juuri ennen koulujen päättymistä. Se opettajien reaktio, kun ne näki mut vikana päivänä mekko päällä ja mahan pullottavan sieltä oli jotenki huvittava. Jotkut säntäs heti halaamaan ja onnittelemaan. Jotkut vaan katsoivat eivätkä sanoneet mitään. 

"Ai sä oot raskaana! En oo huomannukkaa! Onneks olkoon, millon on laskettuaika?" Mulla rupes kunnolla näkymään joskus 6-7 kuulla. Kyllä mulla oli pieni kumpu vatsankohdalla puolivälissä, mutta sitä pystyi luulemaan esim. normaaliksi turvotukseksi. Entiiä johtuuko ne hämmästelyt sitten tästä. Onhan se aina ensin pieni "shokki" saada tietää jonkun tutun/kaverin olevan raskaana.

Ei mua häiritse ihmisten ihmettely reaktiot millään tapaa. Jokainen ajatelkoot mitä haluaa. Ei mekään tätä Rikun kanssa mitenkään suunniteltu. Tää tuli meillekkin yhtä suurena yllätyksenä kuin monelle muulle. Ollaan onnellisia tästä meidän pienestä ylläristämme, vaikka se tulikin näinkin äkkiä. Luotan siihen, että me pärjätään kyllä.

Toivottavasti tästä ei tullu liian sekavaa postausta. Ajatukset pomppii laidasta laitaan ja tuli kirjotettua tätä kahtena eri päivänä. Jutellessakin tulee aina poikettua aiheesta toiseen ja niin tais tässäkin käydä. Hahhaa! Noh, ei kait se haittaa.