keskiviikko 12. elokuuta 2015

Metsien menninkäiset ja viimeinen neuvola

Tänään oli viimeinen neuvola. Tuntuu niin haikeelta! En halua luopua meijän neuvolatädistä, en halua että se vaihtuu! Meillä on ollu niin huippu mukavia neuvola käyntejä juurikin tän mahtavan neuvolatädin takia. Voisin vaan höpötellä sen kanssa päivät pitkät kaikesta.

Mutta asiaan. Kysyin taas miljoona kysymystä mitä mielessä sattui pyörimään. Kyllä mä joihinkin vastauksen jo tavallaan tiesin, mutta varmistus on aina hyvä saada ettei jää mieltä kaivertamaan. Pakko kehua tuota neuvolantätiä vielä sen verran, että siinä tosiaan on osaava ihminen ja häneltä saa vastaukset heti kättelyssä ilman empimistä. Mun paino ei ollu noussu kun muutaman sadan gramman ja verenpaineet oli hyvät. Hemoglobiini oli hiukan matala, mutta ei liian matala ja käskyksi tuli syödä rautatabletteja. Joo, kovasti niitä yritän napsia mutta ne aina unohtuu. Jospa toi liuska riittäs loppuraskaudelle. Sydänäänet oli hyvät, joiden kuuntelun aikana pieni prinsessamme nukkuikin. Kohtu kasvanut hyvin, vauva on laskeutunut päätä myöten hyvin alas ja painoarvioksi sanoi n. 3kg pieni siro tyttö. 


Kerroin hänelle mm. että pelkään jos synnytys joudutaan käynnistämään. Tuli taas nimittäin hölmönä luettua netistä kaikkia kauhukertomuksia synnytyksen käynnistämisestä. Muunmuassa kuinka se on joillain kestänyt päivästä kolmeen päivään ja sattunut tajuttomasti. Vastapainoksi hän kysyi onko supistellut, johon vastasin kyllä. Silloin hän vastasi, ettei olisi huolta käynnistämisestä kun nyt jo supistelee. Hän myös lupasi, että lapsi syntyy ennen laskettua aikaa.  Sovittiin hänen kanssa, että jos en synnytä ennen 17. päivää, voin soittaa hänelle ja kysyä neuvola-aikaa jos haluan, eli en siis saanut seuraavaa aikaa. Saa nähdä millonka neiti haluaa ulos tuolta.

Jotta tää postaus ei menis pelkäks neuvola/vauva höpinäks, niin heitän muutaman kuvan tältä illalta. Käytiin nimittäin samoilemassa peltsikan metässä Rikun ja Neran kanssa. Nerpu sai olla ihan vapaana ja palloa noutaa. Samalla siinä tuli itellekkin liikuntaa. 
Rakastan kävelylenkkejä luonnon keskellä♥




 Crocsit on erittäin hyvät eräjormailu kengät! Kesäisin mua ei muissa kengissä oikeestaan näekkään.











Hohhoh, vähän muunlaisiaki kuvia tänne ku Neran tai minun pärstää. 
Sain tuossa Rikulta kehuja. Oli käyny kyyläilemässä mun blogia, niin sano että hyvin osaan kuulema kirjottaa. Hahaa, jee! 

Huomenna tuolla sankarilla alkaa koulu. Mahtaa olla omituinen päivä mulla eessä, kun ei ukko ookkaan yht'äkkiä kotona. Ehkä hyvä vaan, niin ei kerkee naamaan kyllästymään ;) Vitsi vitsinä.
Seuraavaksi suuntaan itseni iltapalalle ja sen jälkeen vois yrittää värittää mielenrauhaa.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille! (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan asiallisesti! :)