Tänään pyörähti 38 viikko käyntiin. Hassua aatella, että laskettuaika on jo kahden viikon päästä. Vaikka muksuhan voi tulla milloin vain, onhan se laskeutunutkin.
Tänään äitin kanssa käytiin ostamassa viimeiset vauvan hoitotarvikkeet meille, joten nyt pääsen tästä iän ikuisesta stressistä ja ahistuksesta eroon. Rikukin sanoi tuossa että huomaa kyllä kuinka paljon mun mieli muuttu ja virkeni, kun saatiin tuo asia hoidettua pois alta. Nyt siis päästään ihan kunnolla odottelemaan vauvan saapumista maailmaan. Nyt kun on kaikki tarvittava hankittu, niin nyt voi vauvakin tulla ihan luvan kanssa pois meikäläisen masusta! :)
Nera tuli possua tarjoomaan kesken kuvan, hassu.
Kärsin synnytyspelosta. En ehkä kuitenkaan niin paljoa pelkää, että yöunet menettäisin, mutta riittävästi kuitenkin. Pelkään sitä tulevaa kipua ja sitä jos kaikki ei menekkään hyvin. Oon yrittäny ja yritän edelleen olla ajattelematta koko asiaa. Ne kerrat kun se asia tulee mieleen, rupee ahistamaan niin paljon että tekis mieli juosta piiloon ja kieltäytyä. Oonkin miettiny, että miks se haikara ei voi tuoda sitä lasta tuonne oven taakse? Tai miks miehet ei vois synnyttää? Aina naisten täytyy kärsiä. Jospa kaikki kuitenkin menee hyvin, ilman mitään sen ihmeempiä komplikaatioita. Enköhän mä selviä, kun neuvola ja muut synnyttäjät on kehuneet KYSin maasta taivaisiin.
Vaikka omaankin tän pelon ja ahdistuksen synnytystä kohtaan, silti ootan sitä innolla. Tai noh, en ehkä sitä synnytystä silleensä oota, vaan sitä että pääsee pitämään omaa pientä nyyttiä sylissä. Kamalaa ku nään nykyään tosi paljon unia, joissa meijän pieni tytöntylleröinen on täällä meijän kanssa mutta sitten herään tähän todellisuuteen. Joskus huomaan aattelevani silmät aukastessa aamulla "Hmh, ei ne vedet tänäkään yönä menny". Jospa se tulis pian. En nimittäin jaksa enää oottaa!
Paljon oon taas googletellu näitä mun oireita. Ensinnäkin supistukset on pidentyny ja ehkä hieman tiheentyny. Myös pientä alamaha kipua on ollu nyt muutamana päivänä havaittavissa ja välillä paineen tunnetta alapäässä jne. Sitä en osaa sanoo kummallako puolella enemmän (pissi vai kakka). Näitä oireita aina tulee säikähettyä, varsinkin mahakipua. Aamulla lueskelin googlesta alamahakipu juttuja, niin rupes pelottamaan ettei oo mitään ei toivottua -juttua. Mutta eiköhän tuolla kaikki oo hyvin, kun asukki liikkuu entiseen tapaansa eli paljon.
Tänään kävin illalla kahvittelemassa naapurissa. Hah, eihän tuolla mennykkään kun n. 4h. Mikäs siinä kun on hyvää seuraa ja paljon puhuttavaa! Heillä on puolenvuoden ikäinen tyttövauva. Oli kyllä niin yli söpö tapaus! Tuli vauvakuume, mutta onneks ei enää mene pitkään kun meilläkin on tuommonen pieni napero. On kyllä aivan mahtavaa, että oon nyt tutustunu kyseiseen henkilöön! Molemmat ollaan suurinpiirtein saman ikäisiä ja esikoiset suurin piirtein myös saman ikäisiä. Jee, nyt mulla on mammakaveri jonka kanssa voi jakaa kaiken ja kysellä apua! :)
Loppuun vielä heitän kuvan, mitä tapahtuu kun Riku tyhjentää astianpesukoneen.
Mukavaa viikon alkua kaikille! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)