Toivepostaus: Läheisten reaktiot raskaus uutiseen

Toivepostausta numero kaksi pukkaa! Eli multa toivottiin postausta mun vanhempien ja kavereiden reaktioista, kun kerroin heille olevani raskaana.

Ensin aateltiin Rikun kanssa, että ei kerrota ihan heti kenellekkään. No eihän siitä mitään tullu! Ihan ensinmäinen, joka sai tietää meidän lisäks raskaudesta oli mun sisko, jolle lähetin kuvan WhatsAppissa positiivisesta raskaustestistä. Sen reaktio oli semmonen järkyttyneen olonen, mutta kyllä se onnitteli muistaakseni. Molemmat oltiin silleen "Apua! Hassua, mä oon raskaana!" :D

Kerron nyt ensin vaikka Rikun vanhempien reaktiot. Heidän reaktiot ei niinkään jännittäny tai pelottanu, sillä tiesin että molemmat varmasti ilahtuu uutisesta. :)

Mentiin käymään kahvilla Rikun äitin luona. Ei ollu vielä ees tarkotus kertoo, että oon raskaana. Rikun tuntien se ei kuitenkaan voinu olla kertomatta tämmöstä asiaa ja se sitten siinä kahvipöydän ääressä paljasti meidän pikku salaisuuden. Rikun äidin reaktio oli ihanan iloinen ja innokas! Eka kysymys tais olla "Saanko kertoo tästä kellekkään?" eli varmaan olis halunu kertoo tästä facebookissa tilapäivityksen kera, niinkuin hän sitten myöhemmin tekikin kun luvan sai. Hahahaa, ihana♥

Rikun isän luona käytiin myös kahvilla. Olikohan jopa peräkkäisenä päivänä kun kerrottiin ilo uutiset tulevalle mummulle. Sekin tapahtui yllätys yllätys kahvipöydän ääressä. Koska oli joulukuu ja jouluaatto läheni, Rikun isä kyseli mitä tarvittaisiin ja toivottas lahjaksi. Riku sitten hymy suussa sanoi "Vauvan vaatteita pitäs kohta puoliin rueta ostelemaan" jolloin Rikun isä huudahti "Mitä?! Saatteko te lapsen?! Ihanaa, onneks olkoon!" ja riensi onnessaan halaamaan mua. Rikun isähän oli vihjaillu ja toivonu ukitettavan tuloa pitkän aikaa. Oli kyllä ihana nähdä, kuinka hän innostui ja oli onnellinen meidän puolesta ja uutisesta muutenkin! :)

Mua jännitti hirveesti kertoo omille vanhemmille. En tienny millä tapaa tollasen pommin vois pudottaa ilman, että mun vanhemmat saa sydänkohtauksen. Mulla ja Rikulla kun on tavallaan eri tilanteet, koska mä oon mun perheen nuorin ja Riku on ainut lapsi. Loppupeleissä uskaltauduin kertomaan, koska en oo ainut isin ja äitin pikkutyttö tässä perheessä, joka on saanu lapsia.

 Mentiin käymään mun äitin luona. Ajatuksena oli kokoajan kertoo tästä. En ois ite halunu vielä kertoo, mutta aattelin että sama kait se on kertoo, kun Rikun porukatki ties jo asiasta. Tähän vaikutti myös sekin, että ollaan äitin kanssa oltu aina tosi läheisiä. Oon aina voinu avautua asiasta kuin asiasta mun äitille ja äiti on aina ollu tukena ja apuna.
Muutaman tunnin kestäneen kahvittelu hetken päätteeksi sanoin äitille "Arvaa mitä äiti. Susta tulee taas mummu elokuussa." Äitin reaktio oli "EIKÄ?!" ja kahtoo mollotti suu auki. Äitin ilme kerto sen ajatukset "Apua. Oikeestikko?! Minun pikkutyttö saa lapsen!". Sen koommin ei niinkään koko raskaudesta puhuttu, kun aikalailla sen jälkeen lähettiin Rikun kanssa kotiin. Äiti järkyttyi. Laitoin seuraavana päivänä viestiä äitille, että järkyttyikö se kuinka pahasti ja että toivon hänen olevan mun tukena tässä. Olihan tää nyt täysin uus asia ja uus elämänalku meille. Äiti lupasi pysyä mun vierellä, tukea ja auttaa kaikessa, niinkuin se on tehnytkin. Tietty alku järkytys oli, mutta kyllä se sulatti ajatuksen mieleensä. Mikään uus asiahan tää ei mun äidille oo, sillä sehän on jo kahden pienen prinsessan mummu! :)

Sitten tuli vuoro kertoa isälle. Huh sitä jännitystä! Jotenki mua jännitti ja pelotti enemmän kertoo isille kuin äitille. Mun iskä oli kuulema epäilly jo pitkän aikaa, että oon raskaana koska en polttanu tupakkaa enää, enkä myöskään juonu alkoholia. Mun "äitipuoli" oli syöttäny sen päähän, että nyt on Pinja raskaana kun ei juo eikä polta. Iskä oli kuulema kyselly mun siskoltaki oonko raskaana. Tuli jotenkin "kiire" kertoo, ennenku oikeesti joku möläyttää.
Käytiin iskän luona saunomassa ja siinä sitten juuri saunasta tulleena telkkaria katottiin ja sitten sanoin jotenkin jossain vaiheessa että oon raskaana. Sitten iskä mutis "No kyllä mä vähä arvelinki että oot raskaana. Onneks olkoon. Millonka on laskettuaika?". Iskähän rupes siitä lähtien sitten tosi paljon huolehtimaan. Vähintään joka toinen päivä soittaa ja kysyy vointia ja kuulumisia muutenkin. Talvella hyvä kun ei syliin ottanu ja kantanu peilijään yli kun mummolassa käytiin. Iskän reaktio oli kans kyllä todella positiivinen ja ihana yllätys! :)

Toinen siskoni rupesi itkemään onnesta, kun kerrottiin tämä uutinen. Harmittaa, että en mummolleni kerenny kertoo tätä ennenkuin hän menehtyi, mutta ukki myös ilahtui uutisesta.
Joka tapauksessa, kaikki kaverit, sukulaiset, isovanhemmat ja kaikki on ottanu uutisen todella hyvin vastaan. Varmaan on ollu semmosta alku järkytystä, mitä äitillä oli, mutta päälimmäisin päin kaikki suhtautui hyvin ja tottu ajatukseen nopeesti. Oon saanu todella, todella paljon tukea mun perheeltä ja Rikun perheeltä (WhatsApp ryhmää unohtamatta!!), enkä varmaan ilman heidän tukea olisi jaksanut. Kiitokset siitä siis heille kaikille♥

Haluan tsempata kaikkia mun ikäsiä, nuorempia ja vanhempia, jotka haaveilee omasta perheestä tai miettii muuten vaan vanhempien reaktioo raskaus uutiseen. Kaikkien vanhemmat/sukulaiset ei välttämättä ota näin hyvin vastaan kuin minun, mutta uskon sen ajan kanssa menevän ohi. Onhan se nyt kuitenkin ymmärrettävää, että vanhemmat järkyttyy ensin hieman. Luonnollinen asiahan se on. Kaikkeen tottuu aikanaan! :)
Ja jos joku kaveri ajattelee pahaa sun raskaudesta, niin anna olla. Ei se sillon kovin hyvä kaveri voi olla, jos ei sulata tämmöstä ihmettä eikä oo tukena ja apuna! (Mun mielipide.)

Nopeasti loppuun kuulumiset. Tänään pyörähti 39 raskausviikko käyntiin. Viikon päästä on laskettuaika, ja rupee kärsimättömyys loppumaan. Tule jo, muksu!♥
Muuten meille kuuluu hyvää. Eilen käytiin Neran kanssa palloo viskelemässä ja uimassa. Ei ois millään halunu tulla pois järvestä. Ihana kun toinen niin nautti. (: Illasta käytiin naapurissa kahvilla ja haettiin äitin luota mustikoita. On muuten hyvä herkku toi vaniliajäätelö ja mustikat, noms! Kuvat otettu eilen, paitsi viimeisin.

Edelleen mielelläni toteuttelen toivepostauksia ja otan ideoita blogia kohtaan muutenkin vastaan. Kommentoikaa rohkeesti mielipiteitä, kyselkää asioista tai mitä vaan. En mä pure. :)
 Nyt kipsuttelen kuuman suihkun alle hartioita aukomaan.
Ihanaa uutta viikkoa kaikille! (: