Arkea arjen perään

Väsymys, kotityöt, vauva ja ehkä hieman nukkuminen/lepääminen vie suurimman osan ajasta päivisin. En kerkee edes ajattelemaan koneen avaamista kun huomaan, että kello onkin jo paljon. Aika kuluu siis aivan liian nopeasti. 

Tähän viikkoon on sisältynyt kaikenlaista. Niin hyvää kuin myös huonoakin. Emmi on kyllä oma ihana itsensä, eikä kiukkupuuskia oo ollu normi määrää enempää *kopkop*. Normi kiukkupuuskat johtuvat yliväsymyksestä tai ulkovaatteiden pukemisesta. Myös turvakaukalossa oleminen on Emmin mielestä ihan pyllystä, varsinkin kun ollaan autolla matkustamassa. Tyttönen on niin utelias katselemaan ympärilleen, että suutahtaa kun ei näe. Voi äidin pieni muru.

Pakko kertoa teillekkin nyt meidän hienosta viimeisimmästä kauppareissustamme Prismaan. Meille tuli sellanen kiireinen ärrimurri ärräpää lähtö. Meillä oli pitkä ostoslista ja kaikessa rauhassa siinä ostoksia keräiltiin kärryihin ja vilkuiltiin pipoja sunmuuta talvi härpäkettä sivusilmillä. Ruettiin suunnistamaan kassoja kohden ja nyt tapahtui niinkin harvinainen tapaus että yksi kassa oli täysin tyhjä ja ihan kuin meille tehty. No siinä sitten lastailin ostoksia kassaneidille ja sen jälkeen otin tyypillisesti plussakortin jonka vingutin siihen koneeseen ja rupesin tonkimaan pankkikorttia esille. Mulla on aina tapana ennen kauppaan menoa tarkistaa, että pankkikortti on mukana. Tälläkertaa olin väsyneillä silmäpussien korostavilla silmilläni katsonut väärin ja jouduin toteamaan Rikulle "Ei v*ttu oo mahollista. Arvaappa huvikses mikä unohtu. No pankkikortti!" Siinä mielessäni kirosin perkelettä ja mietin mitä me nyt tehdään. Riku lähti kahtoo oisko se autossa ja paniikissa siinä oottelin kassaneidin kanssa. Onneks Riku kuitenki palasi autosta mun pankkikortti mukana, huuuuh!

Eikä siinä vielä kaikki. Emmi sai kummilahjaksi semmosen ihanan soittorasian, johon saa kuvia ja sisälle jotain säilöön. Vietiin se alkuviikosta kaiverrutukseen ja siinä samalla kysästiin oisko se jo valmis kun ei mitään kuulunu. Oottelin Emmin kanssa siinä liikkeen eessä, kunnes hoksasin Rikun ilmeen ja menin itekki vilkasemaan mitä siihen korurasian kanteen oli kaiverretettu. Siinä luki "Emmi Adele". Kyllä nyt täytyis kaivertajan hommata lasit tai paremmat lasit ja lukea muistilappu oikein jossa selvällä suomenkielellä lukee "Emmi Aurora". Noh odotellaan sitä kantta ja kaiverrutusta taas viikko, huonolla tuurilla enemmän.

Käytiin keskiviikkona 2kk neuvolassa. Emmi painaa tällähetkellä 4210g ja pituutta 53,7cm. Kyllä huomaa, kuinka paljon tyttö kasvaa. Tuntuu että taas tänä aamuna sain hämmästellä sitä kuinka paljon tyttö on venähtänyt pituutta ja painoa lisää. Aikakin menee niin pirun nopeasti ja synnytyksestä on jo 2kk aikaa. Siirryttiin kakkosvaippoihinkin, eiih tyttö kasvaa ihan liian nopeasti!

Tänään oon ollu ihan tötterö ololla liikenteessä. Kiitos siitä tämän aina yhtä ihanan kellojen siirron ja masentavan syys sään. En ymmärrä, minkä takia kelloja ees siirretään. Muutenkin inhottaa, kun talvi ja joulu lähestyy. En oo koskaan ollu talvi-ihmisiä enkä tule olemaankaan. Inhoon kylmyyttä ja pimeää. Syksystä oonkin nyt ottanu kaiken irti ja poltellu tuoksukynttilöitä ihan huolella. Rakastan kynttilöitä. Tuossa ajattelin rueta pikkuhiljaa kahtomaan mitä suuhuni pistän. Rupeaa omaatuntoa kolkuttamaan tämä mun ruokavalio ja ajattelinki rueta syömään hiukan terveellisemmin. Monesti oon tätä sanonu, että nyt alkaa laihdutuskuuri, mutta koskaan en oo sitä pitäny. Hahah! Jospa tälläkertaa onnistuis. Tosin mitään järkee ei oo ees yrittää laihduttaa. Joulu tulossa ja sehän tarkottaa pelkästään sitä, että mätetään kinkkua ja suklaata kaksin käsin naamaan.

Lahja postausta tulossa. En jaksa oottaa loppuja lahjoja mukaan sittenkään. Yritän ottaa niskasta kiinni ja rueta postailemaan edes pari kertaa viikkoon. Joskus vaan ei yksinkertasesti aika ja jaksaminen riitä ja sen te varmasti ymmärrätte. Jos siellä nyt enää edes ketään on lueskelemassa näitä.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!