Elma on alkanut vähän hyljeksimään tissiä tutin tultua kuvioihin. Hän kyllä päivisin hengailee tissillä ja syö, mutta ihan joka kerta ei jaksa imeä tarpeeksi jotta maitoa tulisi. Kun maitoa ei tule riittävän nopeasti, hän menettää hermonsa ja lupsuttaa tuttia. Äkäsenä hän ätisee ja on nälkäinen, mutta tissi ei vaan kelpaa.
Parina kertana olen pumpannut maitoa Elmalle jääkaappiin, joten tuttipullosta juominen on tullut tutuksi. Jotta meidän pieni vauvamme pysyisi tyytyväisenä, tehtiin päätös, joka pisti tunteet ensinmäistä kertaa pintaan. Me nimittäin ostaa päräytettiin Nan1 korvikemaitoa ja tuttipullo. Olen arkisin useinmiten yksin lasten kanssa. Lienee sanomattakin selvää, että kädet ovat täynnä ja puuhaa riittää yllinkyllin. Minulla ei ole aikaa, eikä usein jaksamistakaan roikkua pumpun ääressä. Näinollen korvikemaito tuo helpotusta meidän arkeen, kun sitä voi lämmittää nälkäiselle vauvalle milloin vain. Totta kai edelleen imetän Elmaa varsinkin öisin ja iltaisin, mutta yleensä päivisin hän juo pieniä määriä korvikemaitoa.
Ensmäisenä kertana, kun Elmalle juotin korvikemaitoa, tunsin itseni suorastaan ihan paskaksi. Juotin pientä nälkäistä vauvaamme ja itkeä tihrustin.
Tiedän, ettei tämä ratkaisu määritä minua huonoksi äidiksi, mutta tunnen itseni silti niin epäonnistuneeksi äitinä. Tuntuu etten voi olla oman pienen vauvan kasvusta ylpeä, koska en itse ole häntä "ruokkinut". En tiedä miksi, mutta mua hieman jopa hävettää kertoa tästä ratkaisusta ensviikolla neuvolantädille. Eihän siinä mitään hävettävää ole jos antaa lapselleen korvikemaitoa, koska annettiinhan me myös Emmille korviketta 4kk eteenpäin. Silti mua jotenkin ahistaa tää asia niin paljon. Oisin vaan itse halunnut täysimettää Elmaa edes sinne 4kk ikään saakka ja sitten pikkuhiljaa vierottaa korvikkeeseen. En oo vielä valmis luopumaan imetyksestä kokonaan, enkä sitä myöskään halua. Tottahan se on, että jokakerta ei itse voi valita miten näiden asioiden kanssa tekee. Pääasia kuitenkin on se, että vauva syö ja kasvaa hyvin. Ehkä mä vaan oon liian itsekriittinen ja aattelen ihan tyhmiä. Ehkä mä en oo epäonnistunut äitinä, vaikka teenkin näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)