Synnytyspelko

Niinkun oon maininnut yhdessä jos toisessakin postauksessa, niin kärsin synnytyspelosta. Kukapa nyt ei synnytystä pelkäisi, kun sitä rupeaa syvällisemmin aattelemaan. Jos sitä ei pelkää, niin kyllä sitä ainakin jännittää. Vielä jos on yhtä viisas kuin minä, että ruokkii pelkoa taikka sitten jännitystä lukemalla googlesta kaikenlaisia synnytyskertomuksia, joista osa on pahinta laatuaan.

Jokaisella on erilainen synnytys ja jokainen synnytys kerta tulee olemaan erinlainen. Ensinmäinen kertahan on se kaikista pisin ja "pahin" kun ei tiedä mitä tuleman odottaa.
Itse ainakin jännitän, että osaanko ponnistaa oikein tai osaanko olla muutenkaan. Vaikka eiköhän jokainen ihminen oo ekalla kerrallaan pihalla kuin lumiukko. 

Se mitä mä pelkään synnytyksessä on se kipu. Kuinka mä kestän sen kivun ja supistukset ja kaikki, kun pelkkä itikan pistokin sattuu aivan tajuttomasti? Pienikin kipu, niin otan särkylääkkeen. Sitten vielä kun äitin kanssa tässä jutskailtiin, niin se kertoi että synnytyskipu on kuin menkkakipu mutta vaan satakertaa pahempana. Noh, kuinkahan kovat kivut mulla sitten on, sillä oon ala-asteesta lähtien kärsinyt jumalattoman kovista menkkakivuista. Niiden takiahan mä alunperin pilleritkin alotin. 

Ainiin ja ei pidä unohtaa sitä seikkaa, että pelkään synnytystä myös sen takia että jos tuleekin komplikaatioita. Paikat repeekin niin paljon, että verta lentää ja kuolen verenhukkaan. Tai lapsi syntyy kuolleena tai kuolee synnytyksen yhteydessä. Tai yht'äkkiä päädytäänkin hätäsektioon. Vaikka eihän se sektio nyt maailman loppu oo, mutta kuulostaa niin hurjalta toimenpiteeltä että kyllä siinä mahtais syke nousta itsekullakin.
Oonkohan ainut mamma, joka pelkää ja ajattelee tämmösiä?

Ajatuskin saa ahdistumaan. Oon yrittäny vältellä ja kieltää itteeni ajattelemasta koko synnytystä. Mua rupeaa ahdistamaan niin paljon, että tekis mieli juosta itku kurkussa karkuun. Miks miehet ei vois synnyttää? Miks se haikara ei vois oikeesti tuoda sitä lasta oven taakse pärekorissa? Aina naiset joutuu kokemaan nää kivuliaimmat asiat.

Tätä pelkoa ja ahdistustahan ei yhtään vähennä sekään ajatus, että joutuisin yksin synnyttämään. Kun edes ajattelen itteni synnyttämässä yksin, Rikun jossain odotushuoneessa odottamassa uutisia millonka ollaan uuni tuoreita äitejä ja isiä saa itkettämään. En halua. En pysty.

Äiti sanoi, että hän voi tulla mukaan jos ei satu olemaan töissä sillä hetkellä kun vedet menee ja synnytys käynnistyy. Tottahan toki se olis ihana saada edes joku kädestä kiinni pitämään, kannustamaan ja kuuntelemaan, mutta mitään muuta en toivo niin paljoa kuin että se henkilö olisi Riku. En osaa jotenkaan aatella itteeni yksin siinä tilanteessa, saatika sitten ilman Rikua. Kuitenkin tuo ukon köriläs on se tukipilari, jonka avulla jaksan ja joka saa mut rauhottumaan. Pitäkää peukkuja meille!

Toisaalta mulle tuli jotenkin huojentunut olo tässä muutama päivä sitten illalla. Lueskelin googlesta juttuja epiduraalista, spinaalista ja muista puudutuksista ja lääkeaineista joita on mahdollista saada synnytyksessä. Luin enimmäkseen keskustelupalstoja, joissa kerrotiin omia kokemuksia. Tuli jotenkin helpottunut olo, kun tajusin ettei kipua tarvitse välttämättä tuntea jos päätyy puudutuksiin ja jos niitä saa. Tietysti nämäkin voi vaikuttaa ja vaikuttaakin eritavalla eri ihmisiin.
Nyt mua varmaan pidetään outona, mutta kyllä mä meinasin ottaa lääkettä ja jonkun näkösen puudutuksen jos kipu yltyy niin kovaks etten voi olla. Kyllähän toi epiduraalin laitto kuulosti sairaan pelottavalle ja kivuliaalle, mutta uskon kuitenkin sen olevan pientä verrattuna synnytyskipuihin.

Vaikka mä pelkään synnytystä ja kaikkea mitä se tuo tullessaan, niin silti mä jotenkin myös odotan sitä. Onhan se nyt aikamoinen kokemus naiselle ja miks ei miehellekkin. En ehkä niin paljoa sitä toimenpidettä odota kuin sitä, että saan pienokaisen syliin ja päästään alottamaan vauva-arki, joka myös hieman pelottaa, jännittää ja stressaa.
Mutta enköhän mä selviä, kun on ne monet muutkin selvinny! Jospa se neiti nyt vaan tulis tuolta.

Nyt tää mamma lähtee pötkistelee sängyn pohjalle. Koko päivän koskenu tajuttomasti päähän, kurkku kipee ja nokka vuotaa. Tervetuloa flunssa! En ois halunnukkaan synnyttää terveenä.