maanantai 23. toukokuuta 2016

Elämä ei ole hassumpaa

Kyllä on taas kelvannut olla, kun on sää sallinut auringolla ja sen tuomalla lämmöllä. Tänään oli todella lämmin päivä ja aamun istuinkin aurinkoa ottaessa omalla pihalla. Onni on oma takapiha!<3
Siinä samalla reippaana tyttönä tein autokoulu juttuja ja söin jäätelöä. Rentoa meininkiä, ei hassumpi juttu laisinkaan. Ollaan oltu kyllä muutenkin koko päivä ulkona koko porukan voimin. Leikattiin nurmikkoa, käytiin kävelyllä, putsasin keittiön ikkunan, suunniteltiin mitä kaikkea hankitaan takapihalle ja oltiin vaan. Leikkimistä päivään mahtui myös, niinkuin aina.


Oon nukkunut nyt viimeisimmän viikon ajan tosi huonosti. En tiedä johtuuko tää nyt pelkästään stressistä vai siitä, että nyt on kesä. Mä yleensä kesäisin oon iltavirkku, enkä malta mennä ajoissa nukkumaan kun on valosaa niin myöhään. Väsyttää, mutta ei tule uni. Sama pätee, jos Emmi herää yöllä maidolle tai tuttia hamuamaan, en saa sen jälkeen unta enää millään. Pyörin ja pyörin sängyssä aikani kunnes nukahdan. Kieltämättä melkosen rasittavaa, kun se uni nimenomaan ei ois pahitteeks näillä veloilla. Onneksi on aurinko ja ihanat valoisat säät, jotka auttaa jaksamaan.


Mulla ois taas huomenna aamupäivästä ajotunti. Ei jestas tätä ahistuksen ja stressaamisen määrää. Tälläkertaa mennään maantielle ajamaan ja se nyt ei vaikeaa ole (kuulema). Tälläkertaa panikoin enemmän sitä, että jos mun pitää mennä liikenneympyrän kautta esim. Peltosalmelle, niin miten mä osaan siihen mennä? Entä jos meen paniikkiin ja se rottelo sammuu siihen kun oon lähössä liikkeelle? Mä kyllä tiedän missä vaiheessa liikenneympyrään mennään ajamaan jne, mutta se kytkimen käyttö on jotain niin stressaavaa ja ahistavaa. Sekin, että viime ajotunnista on kulunut kohta kaksi viikkoa, niin miten hemmetissä mä muistan miten se rotisko lähtee edes liikkeelle? Tämä tyttö ei taida nukkua tänäkään yönä, sillä ajotunti pyörii mielessä ja sydän hakkaa jo nyt tuhatta ja sataa. Kiva.


Huomenna ois tarkotus mennä Kiuruvedelle isän luo pariksi yöksi Emmin kanssa. Riku jää kotiin, että saa välillä omaa-aikaa viettää. Ihan mukava päästä muuallekkin välillä, vielä kun sisko odottelee jo meitä siellä. Nyt vaan kun ei kävisi niin, että sade kelit saapuvat taas Pohjois-Savon ylle ja olla möllötellään neljän seinän sisällä. Se ei ole vaihtoehto. 


Koska mulla tulee välillä tämmösiä onnellisuus puuskia, niin pakko sanoa tähän loppuun, että mä oon ihan pirun onnellinen. Mä oon onnellinen nuista kahdesta. Tässä on hyväolla<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan asiallisesti! :)